Narsissi vai narsisti?

Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan.

Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo!

Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai kiusaajia, rikollisia tai tyranneja? Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta heillä on ollut? Onko heitä ruokittu hyvillä asioilla, hoidettu ja suojeltu?

Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta hänellä on ollut?

Kun katselen kaksivuotiasta lapsenlastani, joka on saanut kasvaa turvassa ja rakastettuna, niin näen hänessä suurta luottamusta ja pelottomuutta. -Leikitäänkö hippaa, hän saattaa kiljaista itseään paljon vanhemmalle päiväkotikaverille täysin luottaen siihen, ettei tule torjutuksi.

Sellaiset lapset, jotka ovat joutuneet kasvamaan pelon, epävarmuuden ja laiminlyöntien ilmapiirissä, joutuvat ponnistelemaan paljon enemmän elämässään. Monet diakoniatyöntekijät ovat työssään nähneet huono-osaisuutta, joka jatkuu kuin tauti sukupolvesta toiseen. Kun lapsilla ei ole mallia muunlaisesta elämästä, he saattavat alkaa jo varhain ajatella, ettei muita vaihtoehtoja ole kuin mennä aikanaan ”kortistoon” tai ”sossuun”. Jos vanhemmilla ei ole voimavaroja kannustaa jälkikasvuaan vaikkapa koulunkäyntiin, niin ei nuori välttämättä osaa itse päätellä, mitä hyötyä siitä heille voisi olla. Niinpä nuoret ajautuvat samaan jamaan, missä vanhemmatkin ovat.

Epäluulo, pelko, viha ja turvattomuus ovat huono kasvualusta. Maailmanpoliittinen tilanne on siitä äärimmäinen esimerkki. Varmaan moni muukin kuin minä on ihmetellyt, että miksi ihmeessä naapurimaassa pelätään, että heidän maaperälleen suunniteltaisiin hyökkäyksiä. Eihän sellainen ole täällä ketään kiinnostanut. Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, joka haluaisi elää rauhassa omassa maassaan? Vastaus piilee osittain suuren maan järkyttävässä historiassa. On koettu silmitöntä sortoa ja epäluottamusta. Totuuden ja valheen raja on häilyvä, koska totuuden puhuminen on ollut kohtalokasta. Sellaisessa kasvualustassa pelko kasvaa ja rehottaa.

Jos haluamme kasvattaa mieluummin narsisseja kuin narsisteja, meidän kannattaa tietoisesti vaalia luottamusta, ruokkia hyviä asioita ympäristössämme, torjua väärää pelkoa ja kylvää toivoa.

Sillä voi olla merkitystä jopa maailmanrauhan kannalta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Tehokkuuden oppikoulussa

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Tehokkuus. Se on selkeästi aikamme tärkeimpiä arvoja. Sitä vaaditaan työelämässä, harrastuksissa ja jopa perhe-elämässä. Työelämässä tulee loistaa, harrastuksissa menestyä ja kodinkin pitäisi siinä sivussa kiiltää. Tehokkuus ei onneksi kuulu perinteisiin seurakunnan edustamiin arvoihin. Jumalan edessä jokainen on arvokas, vaikka tehokkuusmittarit olisivatkin luiskahtaneet pakkasen puolelle. Jumalan edesssä armoa ei ansaita…

  • Uskallanko odottaa ja ottaa vastaan?

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Uskallanko odottaa ja ottaa vastaan? Elämän eväät Elämän aikana tulee annettua ja otettua vastaan kaikenlaista. Oikeastaan antaminen ja saaminen alkavat jo elämän ensi henkäyksillä. Synnytyssalissa tapahtuu elämämme ensimmäiset kohtaamiset; lämpimästä pesästä kirkkaaseen avaruuteen. Saimmeko fyysisen turvallisuuden lisäksi tuttuja ääniä, vaiko turvattomuutta ja pelkoa tulevasta? Joku viisas on joskus sanonut,…

  • Köyhyysviikko nosti eriarvoistumista esiin

    Jaa myös muille: Lisää Kirkko Helsingissä järjesti viikolla 46 (14.-18.11.2016) Köyhyysviikon, jonka aikana herätettiin keskustelua köyhyydestä ja osattomuudesta. Heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja heidän äänensä esiin nostaminen on kirkon perustehtäviä. Mukaan oli haastettu etenkin eri alojen taiteilijoita. Kuvataiteilijoiden Niina Räty ja Maija Helasvuo (Taideyliopiston Kuvataideakatemia) videotaideteos Viereiset kengät teki näkyväksi Myllypuron leipäjonon todellisuutta kaupungin keskustaan. Kuvaa Myllypuron…

  • Voisinko auttaa?

    Jaa myös muille: 63 Jakoa Lisää Joulu herättää monessa ihmisessä halun auttaa. Ehkäpä tarinat esimerkiksi yksinäisistä vanhuksista tai pienituloisista lapsiperheistä herättävät ihmiset huomaamaan, ettei joulu olekaan kaikille ihmisille pelkästään ilon juhla. Joillekin joulu voi itse asiassa olla todella ahdistavaa aikaa. Aikaa, jolloin erityisesti tarvitaan ihmisiä, jotka huomaavat lähimmäisensä ja haluavat tehdä jotain heidän hyväkseen. Tässä…

  • Muurit välillämme

    Jaa myös muille: Lisää Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi! _______________________________________________________________________ ”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia siirtolaisjoukkoja. Samalla…

  • Hyväksyvä katse inhimillistää yhteiskuntaa

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Katsot silmiini uteliaasti ja ystävällisesti. Tuntuu, että haluat minulle hyvää ja olen kaiken sen hyvän arvoinen omana itsenäni. Tässä hetkessä voin puhua ilman että minua mitataan tai arvioidaan. Usko omaan merkityksellisyyteen ja rakastettavuuteen voivat heikentyä, jos jää vaille aitoja kohtaamisia, lämpimiä sanoja ja hyväksyviä katseita. Ihmiset hakevat harvoin huomiota….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.