Narsissi vai narsisti?

Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan.

Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo!

Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai kiusaajia, rikollisia tai tyranneja? Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta heillä on ollut? Onko heitä ruokittu hyvillä asioilla, hoidettu ja suojeltu?

Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta hänellä on ollut?

Kun katselen kaksivuotiasta lapsenlastani, joka on saanut kasvaa turvassa ja rakastettuna, niin näen hänessä suurta luottamusta ja pelottomuutta. -Leikitäänkö hippaa, hän saattaa kiljaista itseään paljon vanhemmalle päiväkotikaverille täysin luottaen siihen, ettei tule torjutuksi.

Sellaiset lapset, jotka ovat joutuneet kasvamaan pelon, epävarmuuden ja laiminlyöntien ilmapiirissä, joutuvat ponnistelemaan paljon enemmän elämässään. Monet diakoniatyöntekijät ovat työssään nähneet huono-osaisuutta, joka jatkuu kuin tauti sukupolvesta toiseen. Kun lapsilla ei ole mallia muunlaisesta elämästä, he saattavat alkaa jo varhain ajatella, ettei muita vaihtoehtoja ole kuin mennä aikanaan ”kortistoon” tai ”sossuun”. Jos vanhemmilla ei ole voimavaroja kannustaa jälkikasvuaan vaikkapa koulunkäyntiin, niin ei nuori välttämättä osaa itse päätellä, mitä hyötyä siitä heille voisi olla. Niinpä nuoret ajautuvat samaan jamaan, missä vanhemmatkin ovat.

Epäluulo, pelko, viha ja turvattomuus ovat huono kasvualusta. Maailmanpoliittinen tilanne on siitä äärimmäinen esimerkki. Varmaan moni muukin kuin minä on ihmetellyt, että miksi ihmeessä naapurimaassa pelätään, että heidän maaperälleen suunniteltaisiin hyökkäyksiä. Eihän sellainen ole täällä ketään kiinnostanut. Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, joka haluaisi elää rauhassa omassa maassaan? Vastaus piilee osittain suuren maan järkyttävässä historiassa. On koettu silmitöntä sortoa ja epäluottamusta. Totuuden ja valheen raja on häilyvä, koska totuuden puhuminen on ollut kohtalokasta. Sellaisessa kasvualustassa pelko kasvaa ja rehottaa.

Jos haluamme kasvattaa mieluummin narsisseja kuin narsisteja, meidän kannattaa tietoisesti vaalia luottamusta, ruokkia hyviä asioita ympäristössämme, torjua väärää pelkoa ja kylvää toivoa.

Sillä voi olla merkitystä jopa maailmanrauhan kannalta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Ihmisarvo kadoksissa

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää Luokseni Kampin kappelille tulee keskustelemaan henkilö, joka arkuuden ja häpeän vallassa alkaa hiljalleen kertoa elämäntilanteestaan. Selviää, että siihen voi kuulua sairautta, masennusta, itsevihaa ja suurta pettymystä elämää kohtaan. Luottamusta siihen, että mikään voisi muuttua ei enää ole, mutta taakan kantaminen yksin on vielä raskaampaa. Henkilöltä on voinut mennä terveys,…

  • Apua Koronan keskellä

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää Korona on muuttanut lähes koko maailman ihmisten elämää radikaalisti. Toisten elämää se muuttaa kuitenkin enemmän kuin toisten. Ne, joiden tilanne on heikko, on suhteessa vielä entistäkin heikompi. Tarvitsetko apua koronakriisin keskellä? Diakonia ei ole kiinni. Jos olet yli 70-vuotias, voit soittaa Helsinki-Avun puhelinnumeroon 09 310 10020. Muussa tapauksessa voit…

  • Kirje tuntemattomalle ystävälle

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää Moni on yksinäinen. Yksinäisyyden taakka voi tuntua erityisesti joulun aikaan sietämättömän painavalta. Kun Saara oli 17-vuotias, hän oli yksinäinen. Hän päätti kuitenkin kirjoittaa kirjeen tuntemattomalle ystävälle, jonka joku päivä ehkä saisi tavata. Nyt, monta vuotta myöhemmin, saan kunnian olla yksi hänen ystävistään ja kirje on löytänyt perille jo useammallekin vastaanottajalle! Saara…

  • Haikeus tuo surun puseroon

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää Kesken kiireisen siivouspäivän, pienen kansion välistä tipahti vanha joulukortti, josta erotin edesmenneen tätini kauniilla käsialalla kirjoittaman jouluntoivotuksen. Tädilläni oli tapa muistaa läheisiään postikorteilla. Jokainen tätini lähettämä kortti oli erilainen, ja huolella valittu ja kirjoitettu. Tämä pieni muisto tätini hyvyydestä pysäytti päiväni ja istuin sohvalle. Ikävöin häntä. – ’’Heljä’’ Diakoniatyöhön…

  • Mielenterveys-IDOLS

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää                    About Latest Posts Outi JaakkolaKirjoittaja työskentelee alueviestijänä itähelsinkiläisissä seurakunnissa. Latest posts by Outi Jaakkola (see all) Narsissi vai narsisti? – 04.05.2022 Mitä ehtii 15 minuutissa? – 03.03.2021 Helsinki-avusta päivää! – 15.04.2020

  • ”Työntekijä katsoi minua silmiin”

    Jaa myös muille: 61 Jakoa Lisää ”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys. Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.