Narsissi vai narsisti?

Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan.

Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo!

Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai kiusaajia, rikollisia tai tyranneja? Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta heillä on ollut? Onko heitä ruokittu hyvillä asioilla, hoidettu ja suojeltu?

Jokainen on kerran ollut lapsi, mutta millainen kasvualusta hänellä on ollut?

Kun katselen kaksivuotiasta lapsenlastani, joka on saanut kasvaa turvassa ja rakastettuna, niin näen hänessä suurta luottamusta ja pelottomuutta. -Leikitäänkö hippaa, hän saattaa kiljaista itseään paljon vanhemmalle päiväkotikaverille täysin luottaen siihen, ettei tule torjutuksi.

Sellaiset lapset, jotka ovat joutuneet kasvamaan pelon, epävarmuuden ja laiminlyöntien ilmapiirissä, joutuvat ponnistelemaan paljon enemmän elämässään. Monet diakoniatyöntekijät ovat työssään nähneet huono-osaisuutta, joka jatkuu kuin tauti sukupolvesta toiseen. Kun lapsilla ei ole mallia muunlaisesta elämästä, he saattavat alkaa jo varhain ajatella, ettei muita vaihtoehtoja ole kuin mennä aikanaan ”kortistoon” tai ”sossuun”. Jos vanhemmilla ei ole voimavaroja kannustaa jälkikasvuaan vaikkapa koulunkäyntiin, niin ei nuori välttämättä osaa itse päätellä, mitä hyötyä siitä heille voisi olla. Niinpä nuoret ajautuvat samaan jamaan, missä vanhemmatkin ovat.

Epäluulo, pelko, viha ja turvattomuus ovat huono kasvualusta. Maailmanpoliittinen tilanne on siitä äärimmäinen esimerkki. Varmaan moni muukin kuin minä on ihmetellyt, että miksi ihmeessä naapurimaassa pelätään, että heidän maaperälleen suunniteltaisiin hyökkäyksiä. Eihän sellainen ole täällä ketään kiinnostanut. Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, joka haluaisi elää rauhassa omassa maassaan? Vastaus piilee osittain suuren maan järkyttävässä historiassa. On koettu silmitöntä sortoa ja epäluottamusta. Totuuden ja valheen raja on häilyvä, koska totuuden puhuminen on ollut kohtalokasta. Sellaisessa kasvualustassa pelko kasvaa ja rehottaa.

Jos haluamme kasvattaa mieluummin narsisseja kuin narsisteja, meidän kannattaa tietoisesti vaalia luottamusta, ruokkia hyviä asioita ympäristössämme, torjua väärää pelkoa ja kylvää toivoa.

Sillä voi olla merkitystä jopa maailmanrauhan kannalta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.