Mitä ehtii 15 minuutissa?

Viisitoista minuuttia ei ole enää entisellään. Aiemmin ajattelin kepeästi, että vartti sinne tai tänne. Mutta koskaan 15 minuuttiin ei ole sisältynyt sellaista latausta kuin nyt.

Pandemia on nostanut esiin yhden ihmisen voimakkaimmista perustarpeista: tarpeen kanssakäymiseen toisten kanssa. Hekin, jotka eivät ole aiemmin kärsineet eristäytyneisyydestä, ovat nyt sitä saaneet maistaa.

Yhtä ihmisryhmää yksinäisyys koettelee pandemiasta riippumatta. Kun vanhuksen puoliso tai ikätoverit lähtevät viereltä yksi toisensa jälkeen, niin piiri pienenee ja kohtaamiset lyhenevät. Nyt tiedän, minkä pituisiksi. Vanhuksen tunti on 15 minuuttia.

Kun lueskelin Yhteisvastuukeräyksen tausta-aineistoja, niin minut pysäytti talousvaikeuksissa olevien eläkeläisten todellisuus. Heillekin yhteisön ulkopuolelle jääminen on jopa pennin venyttämistä pahempaa. Ainoita kontakteja saattavat olla kotihoitajien ja sosiaaliohjaajan käynnit. Kotihoidossa työskennellään usein kovan paineen alla. Yhdellä vartin käynnillä ehtii juuri lämmittää ruuan ja jakaa lääkkeet.

Vanhuksen tunti on 15 minuuttia.

Vaikka kotihoitajat käyvät muistisairaan äitini luona neljä kertaa päivässä, ja me lapset siinä välissä vuorollamme, niin äiti ehtii sen unohtaa. Emme ole aina vierellä silloin kun hän sitä eniten tarvitsisi. Siksi olin kiitollinen, kun kotihoitaja kerran kohdatessamme sanoi: ”En nyt veloita ylimääräisestä ajasta, kun äidillänne oli niin paha mieli. En halunnut jättää häntä, vaikka menikin kauemmin kuin 15 minuuttia.”

Sama varttitunti oli korona-aikana annettu aikaa istua isän vieressä sairaalassa hänen viimeisinä elinpäivinään. Ehdin silittää hiuksia ja korjata asentoa, auttaa juomaan. Muutaman sanan saimme vaihdettua, sitten 15 minuuttia oli kulunut. Seuraavana aamuna isä oli nukkunut pois.

Jos haluan käydä iäkästä enoani katsomassa hoivakodissa, minun pitää ilmoittautua edellisenä päivänä. Vierailuaikaa on tietenkin rajoitettu, arvaat varmaan minkä pituiseksi. Huonokuuloinen eno ei saa puheestani maskin takaa juuri selvää. Kallisarvoiset 15 minuuttia menevät siihen, kun yritän vaihtaa kuulumiset huutamalla.

Miten sinä käyttäisit nuo 15 minuuttia?

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja…

  • Toivon trilogia, osa 1: Toivo on Jumalan lahja

    Jaa myös muille: Lisää Kun toimin vielä rakennus- ja sisustussuunnittelijana, yksi lempiaiheistani oli valo, valaistussuunnittelu. Nyt diakoniassa olen erityisesti kiinnostunut ja innostunut ihmisistä ja toivosta. Toivon sanotaan kantavan elämää. Mitä se on? Pieni liekki pimeässä? Soihtu ahtaassa tunnelissa? Tulitikut kylmyydessä? Valo pimeydessä? Mistä löytyvät selviytymistä edesauttavat tekijät, vahvistavat voimavarat ja ihmeet? Vahvuus ja viisaus sumentuvat…

  • Digitalista digivaivaan

    Jaa myös muille: Lisää Netin käyttö on ollut monelle jo eläköityneellekin työn arkea ja tavallinen työväline. Taidot ovat karttuneet vuosin myötä, yhä uusia sovelluksia otettu käyttöön myös yksityiselämässä. Sovellukset päivittyvät, salasanoja on lukuisia: numerosarjoja, kirjain-, numero, -erikoismerkkiyhdistelmiä. Voidaan ajatella, että eri sovellusten haltuunotto kirjautumisineen ja toimintoineen ylläpitävät muistia, vaikka sanaristikkojen tapaan. Onnistuessaan netin ja digipalveluiden…

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan…

  • Näkökulmat yhteen!

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Happy D-day! Syyskuun ensimmäisen päivän tienoilla vietetään omaa diakoniatyöntekijöiden ja diakonian viran päivää. Tänä vuonna päivä on tarkalleen tämän kirjoituksen julkaisupäivänä. Hyvää D-päivää siis. Diakonian tehtäviä on sangen monenlaisia. Itse toimin parhaillaan diakonian kehittämisen parissa Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteisessä kaksivuotisessa Ruoka-avun kehittämishankkeessa. Hanke on kokonaisuudessaan hyvin monimuotoinen. Tässä…

  • ”Kelaa tota Kelaa!”

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Kuva Katri Ikonen Sähköt uhkaavat mennä poikki, kun laskua ei ole maksettukaan -tätä on tämän vuoden aikana tullut valtavan monta kertaa vastaan toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi. Syynä on muutos aiempaan: kaupungin sosiaalitoimistosta kohtuullinen sähkölasku maksettiin suoraan sähköyhtiölle ennen eräpäivää -jos laskun oli toimittanut ajoissa sosiaalitoimistoon. Toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi (vuoden 2017…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.