Rajoja rikkova työ

KirjoittanutHeidi Metsälä

Rajapinnoilta löytyi oma PAIKKANI diakoniatyöntekijänä Havahduin erään keskustelun jälkeen ymmärtämään omaa työtapaani kirkossamme tai paremminkin työskentelyäni omalla alueellamme. Siinä käytävällä kerroin ilmeisen kattavasti työtehtävistäni vanhainkodissa, palvelutalossa, kauppakeskuksessa, kodissa ja viljelypalstalla. Meidän kahden entuudestaan tuntemattoman ihmisen välille syntyi yhteys; puhuimme omista töistämme ja intohimoistamme kirkon työntekijöinä. Keskustelumme oli dialogia parhaimmillaan! Kiitän sinua kesäpappimme, että haastoit minua…

Mitä hyvää voisi puhjeta kukkaan arjessa?

KirjoittanutNina Klemmt

Mitä hyvää voisi puhjeta kukkaan arjessa? Mietin tätä oman ja toisten elämän suhteen. Hyvällä ajattelen yhteisöllisyyttä: Ystävyyttä, kaveruutta, joukkoja, ryhmiä. Kun maailmantilanne muuttuu koko ajan vaikeammaksi, ruuan hinta nousee, bensan hinta kallistuu, inflaatio on ovella, on hyvä turvautua joukkoihin. laitetaan yhdessä ruokaa, lainataan tavaroita, tehdään rahattomia palveluksia toisille, pelataan seurapelejä, lauletaan, tai, mennään kirppikselle –…

Töitä, lomaa vai jotain siltä väliltä? − Työikäisten omarytminen lomailu

Töitä, lomaa vai jotain siltä väliltä? − Työikäisten omarytminen lomailu

KirjoittanutNiina Marjanen

Lomailetko sinä koko lomasi? Millainen lomailija olet? Miltä lomalle asettautuminen tuntuu? Tarkastatko loman aikana työsähköposteja tai teetkö välissä työpäiviä? Vetääkö työ lomalla puoleensa? Pystytkö pitämään kesällä pitkän ajanjakson lomaa?  Puuhailetko työhön rinnastettavaa tekemistä lomasi aikana? Kesälomat lähestyvät ja samalla lähestyy myös aika, jolloin tehdään oman lomailutavan tarkastelua. Parhaimmillaan kesäloma tarkoittaa viikkokausien pituista jaksoa poissa tutusta…

Oma koti kullan kallis

Oma koti kullan kallis

KirjoittanutKati Markkanen

Perjantai kääntyy iltapäivään. Kiireinen työviikko ja perheen pyörittämisen touhut ovat vaatineet veronsa. Kaipaan lepoa ja tarvitsen omaa rauhaa. Haluan kotiin. Kävelen metron liukuportaita alas. Penkillä nukkuu likaisissa vaatteissa mies. Hän on käpertyneenä kylmässä, lopen uupunut ja yksin. Katson miestä, teen niin kuin lukuisat muutkin, kävelen ohi. En halua häiritä, en tiedä mitä voisin tehdä. Koen…

Yhteisöruokailujen monet kasvot

Yhteisöruokailujen monet kasvot

KirjoittanutAnna Hiekkataipale

Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina. Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä, miten ihmiset viihtyvät ja mikä heitä…

Narsissi vai narsisti?

Narsissi vai narsisti?

KirjoittanutOuti Jaakkola

Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan. Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo! Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai…

Diakonian paikka maan ja taivaan välissä

KirjoittanutHeidi Metsälä

Kun lukee paljon, erottaa jo kirjan ensiriveiltä, onko se huippuyksilö! Näin kävi minulle avatessani Joel Haahtelan kirjan ”Jaakobin portaat”. Kirja on 190-sivuinen pienoisromaani, jonka luin yhdeltä istumalta kykenemättä ajattelemaan tai tekemään mitään muuta. Kirjassa veljesten tarina kulkee lumisesta Helsingistä lumiseen Jerusalemiin. Pikkuveli kiirehtii isoveljensä tueksi täysin outoon maailmaan ja mielentilaan. Salaperäinen merkintä ”Jaakobin portaat” Jerusalemin…

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

KirjoittanutHeini Sinkko

Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Työni on…

Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

KirjoittanutHanna Videll

Olet varmaan joskus kuullut lapsiavioliitoista tai sukujen sopimusavioliitoista? Ne tuntuvat täällä kaukaisilta, sillä Suomessahan jokainen saa itse valita kenen kanssa menee naimisiin -kunhan avioliitolla ei ole esteitä! Täällä eivät enää perheet tai suvut kontrolloi ja meillä on vapaus valita -jopa avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa. Valitettavasti ajatus on osin epätosi -nimittäin jo avioliiton esteettömyyden todistaminen…

Pala yhteistä matkaa

KirjoittanutVieraskynä

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu ihmiseltä ihmiselle. Oleellista on rakentaa ilmapiiriä,…