- - kirkon auttamistyön arkea idästä länteen

Diakoniatyö on kuin yhteiskunnan turvaverkon hiljainen lanka – yksin lähes huomaamaton, mutta ilman sitä verkko alkaa repeillä
KirjoittanutHeidi Metsälä 20.05.202617.05.2026

Teemme vaikuttamistyötä huomaamattomasti Diakoniatyön vaikuttamistyö on laajentunut 1980-luvun sielunhoidosta ja vanhustyöstä yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi ja rakenteisiin puuttujaksi. 1990-luvun alun lama muutti seurakunnat merkittäviksi perusturvan ja ruoka-avun tarjoajiksi ja tänään diakonia pyrkii vaikuttamaan suoraan rakenteellisiin epäkohtiin. Meidän on tärkeä tiedostaa, miksi toimimme vuosikymmenet esimerkiksi ruoka- ja taloudellisen avun jakajina sovitulla tavalla; ajanhenki ja maailmalla vallitseva tilanne toivat…

Lue lisää Diakoniatyö on kuin yhteiskunnan turvaverkon hiljainen lanka – yksin lähes huomaamaton, mutta ilman sitä verkko alkaa repeillä
Yksinäisyys ja huono-osaisuuden kasautuminen näkyivät diakoniakyselyssä
KirjoittanutJohanna Lehmusmies 29.04.202628.04.2026

Helsinkiläisessä diakoniatyössä toteutettiin helmikuussa neljättä kertaa asiakaspalaute- ja osallisuuskysely, johon vastasi 537 ihmistä. Vastaajista 63 % oli naisia ja 34 % miehiä. Hiukan yli puolet vastaajista oli käynyt avoimien ovien toiminnassa tai kahvila- tai ruokailutoiminnassa ja noin kolmannes yksilötapaamisella. Käyntisyistä yleisimmät olivat syömään tuleminen, muiden ihmisen kohtaaminen, talousasiat, terveyteen tai sairauteen liittyvät asiat sekä usko…

Lue lisää Yksinäisyys ja huono-osaisuuden kasautuminen näkyivät diakoniakyselyssä
“Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla
KirjoittanutHeidi Metsälä 22.04.202619.04.2026

Diakoniatyöntekijä on asiakkaan rinnalla ongelmatilanteissa, mutta miten suojautua ja suojella itseään sijaistraumatisoitumiselta? Auttamistyö on arvokasta ja merkityksellistä, mutta samalla se altistaa tekijänsä kuormitukselle, jota ei aina heti huomaa. Kun auttaja kulkee asiakkaan rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa – kuuntelee tarinoita menetyksistä, väkivallasta, pelosta tai epätoivosta – nämä kokemukset voivat jättää jälkiä myös auttajan mieleen ja kehoon. Tätä…

Lue lisää “Kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset?”- kysymyksen äärellä diakoniavastaanotolla
Vähemmän vatvomista, enemmän elämää
KirjoittanutNiina Marjanen 09.04.202610.04.2026

Diakoniatyö on palvelutyötä, jonka tavoitteena on yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin vahvistaminen. Elämän kuormitustilanteissa mieli usein ylivirittyy, ja ajatukset alkavat toistuvasti kiertää samoja kehiä. Arjen ahdistaessa on inhimillistä vetäytyä ja kääntyä sisäänpäin, vaikka tämä ei aina edistä jaksamista tai hyvinvointia. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, miten ajatusten tietoinen suuntaaminen itsestä ulospäin voi tukea jaksamista ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia….

Lue lisää Vähemmän vatvomista, enemmän elämää
Digitalista digivaivaan
KirjoittanutKirsi Salonen 25.03.202624.03.2026

Netin käyttö on ollut monelle jo eläköityneellekin työn arkea ja tavallinen työväline. Taidot ovat karttuneet vuosin myötä, yhä uusia sovelluksia otettu käyttöön myös yksityiselämässä. Sovellukset päivittyvät, salasanoja on lukuisia: numerosarjoja, kirjain-, numero, -erikoismerkkiyhdistelmiä. Voidaan ajatella, että eri sovellusten haltuunotto kirjautumisineen ja toimintoineen ylläpitävät muistia, vaikka sanaristikkojen tapaan. Onnistuessaan netin ja digipalveluiden käyttö tuo hyvinvointia ja…

Lue lisää Digitalista digivaivaan
Varustamot varustavat hyvään arkeen ja tuovat yhteisen pöydän äärelle
KirjoittanutNiina Marjanen 18.03.202619.03.2026

ESR+ -hanke Virtaa Varustamoista päättyy maaliskuun lopussa, mutta sen vaikutukset näkyvät Varustamoiden arjessa vielä pitkään. Hankkeen aikana on panostettu erityisesti osallisuuden vahvistamiseen, eli siihen, että Varustamot ovat paikkoja, joissa kukaan ei jää sivuun ja joissa jokaisella on mahdollisuus saada tukea, ja osallistua oman Varustamoyhteisönsä kehittämiseen. Tässä kirjoituksessa luodaan silmäys Helsingin seurakuntayhtymän Varustamojen kehittyvään toimintaan. Kohtaamisen…

Lue lisää Varustamot varustavat hyvään arkeen ja tuovat yhteisen pöydän äärelle
Kuunteletko itseäsi vai yhteiskuntaa?
KirjoittanutJohanna Lehmusmies 11.03.202611.03.2026

Laskun eräpäivä lähenee eikä tilillä ole rahaa sen maksamiseen. Puoliso tiuskii, koti on kuin sotatantere, jossa on edettävä varpaillaan peläten seuraavaa räjähdystä. Aikuinen lapsi käyttää päihteitä ja ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee lisää eikä muuta rahoitusta ole. Töissä käyminen on suojuoksua, jossa jokaisella askeleella uppoaa vain syvemmälle väsymykseen, jolle ei loppua näy. Sähköpostiin kilahtaa taas…

Lue lisää Kuunteletko itseäsi vai yhteiskuntaa?
Ruoka ei riitä avuksi – ja miksi sen pitäisikään riittää?
KirjoittanutVieraskynä 04.03.2026

Ruoka-apu herättää tunteita etenkin nyt, kun apua tarvitsevien määrä kasvaa ja lahjoitettavan hävikkiruoan määrä vähenee. Ruoka ei kuitenkaan riitä avuksi, eikä sen edes pidä riittää. Tarkoitan tällä kahta asiaa: 1. Ruokahävikkiä ei pitäisi syntyä lainkaan, ja on hyvä, että sen määrä vähenee. 2. Ruoka ei yksin korjaa niitä syitä, joiden vuoksi ihminen hakee apua. Ruoka-apu…

Lue lisää Ruoka ei riitä avuksi – ja miksi sen pitäisikään riittää?
Sinäkö puolustaja?
KirjoittanutHanna Videll 25.02.202626.02.2026

Vaikeinta elämässä eivät ole omat murheet – vaikeinta on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän pystymättä häntä auttamaan. Muistan jo teininä pysähtyneeni ajatelman ääreen: en muista tarkkaa sanamuotoa enkä kirjoittajaa, mutta tuo puhutteli. Tuollaisessa tilanteessa on moni vanhempi, jonka lasta kiusataan. Tuntuu, että voisi olla valmis antamaan vaikka oikean kätensä, että lapsen tai nuoren tilanne helpottuisi ja…

Lue lisää Sinäkö puolustaja?
Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen
KirjoittanutHeidi Metsälä 18.02.202608.02.2026

Odottelin palvelutalon aulassa oman hartausvuoroni alkua. Ovi oli raollaan kerhohuoneeseen ja kuulin huoneesta tulvivan musiikin ja kahvikuppien kilinän. Kuulin, että meneillään oli palvelutalon suosituin ohjelma eli levyraati loppusuoralla ja työntekijä pahoitteli ajan ylitystä. Eihän se mitään haitannut, sillä asukkaat olivat valmiina seuraavaan ohjelmahetkeen, minun hartauteeni. Kuullessani iloista puheensorinaa ja voittajabiisin tuttuja sanoja; minä liikutuin. Ymmärsin…

Lue lisää Jokainen ihminen on laulun arvoinen – jokainen diakoniatyöntekijä tietää sen