Yhteisöruokailujen monet kasvot

Yhteisöruokailujen monet kasvot

KirjoittanutAnna Hiekkataipale

Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina. Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä, miten ihmiset viihtyvät ja mikä heitä…

Narsissi vai narsisti?

Narsissi vai narsisti?

KirjoittanutOuti Jaakkola

Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan. Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo! Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että missä niitä narsisteja sitten kasvaa. Tai…

Diakonian paikka maan ja taivaan välissä

KirjoittanutHeidi Metsälä

Kun lukee paljon, erottaa jo kirjan ensiriveiltä, onko se huippuyksilö! Näin kävi minulle avatessani Joel Haahtelan kirjan ”Jaakobin portaat”. Kirja on 190-sivuinen pienoisromaani, jonka luin yhdeltä istumalta kykenemättä ajattelemaan tai tekemään mitään muuta. Kirjassa veljesten tarina kulkee lumisesta Helsingistä lumiseen Jerusalemiin. Pikkuveli kiirehtii isoveljensä tueksi täysin outoon maailmaan ja mielentilaan. Salaperäinen merkintä ”Jaakobin portaat” Jerusalemin…

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

KirjoittanutHeini Sinkko

Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja, suruja, onnistumisia ja pettymyksiä. Työni on…

Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

Ankkuri ylös ja kohti avioliiton satamaa (osa 1.)

KirjoittanutHanna Videll

Olet varmaan joskus kuullut lapsiavioliitoista tai sukujen sopimusavioliitoista? Ne tuntuvat täällä kaukaisilta, sillä Suomessahan jokainen saa itse valita kenen kanssa menee naimisiin -kunhan avioliitolla ei ole esteitä! Täällä eivät enää perheet tai suvut kontrolloi ja meillä on vapaus valita -jopa avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa. Valitettavasti ajatus on osin epätosi -nimittäin jo avioliiton esteettömyyden todistaminen…

Pala yhteistä matkaa

KirjoittanutVieraskynä

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu ihmiseltä ihmiselle. Oleellista on rakentaa ilmapiiriä,…

Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

KirjoittanutNiina Marjanen

Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta taas voisi kutsua valmennusmetodiksi, joka valaa…

”Täältäkö sitten kuollaan pois?”

”Täältäkö sitten kuollaan pois?”

KirjoittanutVieraskynä

Kun ilmoittauduin senioritaloon vapaaehtoiseksi, kuvittelin tietäväni, millaista elämä muistisairaiden ryhmäkodissa on, koska oma äitini asuu vastaavassa paikassa. Mielessäni risteili silti kysymyksiä. Mikä muistisairaiden kanssa toimii ja mikä ei ? Mikä merkitys vapaaehtoisilla on? Yhtenä päivänä juttelen ryhmäkodissa asuvan Sannin kanssa pitkään. Hän ei muista mitä hän on työkseen tehnyt, mutta syntymäpaikkakunnan kyllä. Hän kyselee, mikä…

Onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

KirjoittanutHeidi Metsälä

Hyväksyttäviä vastauksia ovat molemmat: kyllä ja ei. Kysymykseen saa vastauksen kyllä, jos vastaaja on kohdannut diakoniatyöntekijän haastavassa elämäntilanteessaan ja saanut apua. Kieltävän vastauksen kuulee silloin, kun vastaaja ei ole ollut tietoinen diakoniatyön mahdollisuuksista. Diakoniatyöntekijänä hätkähdän aina kuullessani ihmisiltä tai mediasta arvailuja, jopa epäilyjä, kirkon diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa. Meidän tekemämme diakoniatyö 150 vuoden aikana on ollut…

Kameran linssi ja eletty arki

Kameran linssi ja eletty arki

KirjoittanutNina Klemmt

Valokuvilla voi luoda uusia muistoja yhtä lailla kun katsoa ollutta. Oletko tullut ajatelleeksi, miten antoisa ja monipuolinen tapa se on katsoa itseään ja elämäänsä? Valokuvaan mielelläni. Olen tottunut katsomaan valokuviani, pohtimaan, mistä ne kertovat. Niissä on näkyvillä eletty elämä, ihmissuhteeni, arkeni ja juhlani. Yhtä lailla valokuvissani on rakennuksia, näkymiä, lemmikkejä ja muita eläimiä, sääilmiöitä, luontoa,…