Lääkkeeksi määrätään lemmikki
Kun mäyräkoirani Pontus kuoli kaksi vuotta sitten, itkin niin paljon, että lopulta oksensin. Suru ei ollut minulle vieras. Silti en ollut ymmärtänyt, miten täydellisesti poissaolo voi täyttää kodin. Vaiennut parkettilattia ilman tassujen ropsuttavaa ääntä. Tyhjä vesikuppi keittiön nurkassa. Viilentynyt villavälly, johon koiramme iltaisin käpertyi. Suru iski vasten kasvoja ja repi koko kehoa. Kysymykset uuden koiran…
