En olisi koskaan uskonut ajattelevani, että lapsestani voisi tulla huumeidenkäyttäjä. Nyt olen kuitenkin varautunut eri tavoin siihen, että näin voi käydä. Miksi? Koska teen työkseni diakoniatyötä. Diakoniatyössä kohdataan ihmisiä, jotka eivät saa apua muualta. Ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua esimerkiksi Kelasta ja sosiaalitoimesta, mutta edelleen hätä on suuri. Hätä, jonka on aiheuttanut joku asia elämässä,…
Ennen korona-aikaa Kampin Narinkkatori oli Helsingin hektisimpiä paikkoja. Ihmiset kiirehtivät nopeasti aukion poikki väistellen feissariarmeijoita eivätkä useinkaan pysähtyneet kerjäläisten tai muiden avunpyytäjien kohdalle. Suurimmalla osalla oli kova kiire matkalla paikasta toiseen. Narinkkatorin laidalla sijaitsee Kampin kappeli, jossa on mahdollisuus hiljentyä hetkeksi ja halutessaan voi saada myös keskusteluapua kappelin työntekijöiden kanssa. Monesti kappelin kävijät kiittelivät –…
Miksi sisälläni liikahtaa jotain erikoista silloin, kun kuulen kysymyksen: ”Voit sä rukoilla?” Koen tärkeänä tekstin työpuhelimessa, kun siinä lukee: Voit sä rukoilla? Miksi se menee työlistani kärkeen? Meitä diakoneja opetetaan suhtautumaan ihmisten hätään rauhallisesti niin, että ihminen taakkoineen voisi hetken olla ja levähtää luonamme. Monia asioita laitetaankin eteenpäin, sillä usein yksi ongelma tuo esille toisen:…
Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 % diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään yksittäisen diakoniatyöntekijän tapauskohtaiseen harkintaan. Hei kuntapäättäjä, täällä kirjoittaa Helsingin seurakuntien…
Siitä on yli neljä vuotta, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Silloin et puhunut suomea, et myöskään englantia. Et pyytänyt mitään, mutta hakeuduit seuraani. Vähitellen tutustuimme. Ensin eri tapahtumissa, sitten kahden kesken. Käytimme keskustelun avuksi Googlen kääntäjää. Tulit Suomeen turvapaikanhakijana. Matkasi Euroopan halki kesti kolme kuukautta. Sotaa kotimaassasi oli kestänyt paljon kauemmin, vuosikausia. Olit juuri ja juuri…
Työpaikkani pihalla on vieraillut mustarastaita koko kevättalven. Olemme saaneet kuulla niiden kaunista laulua ja seurata niiden elämää läheltä. Ankarien pakkaskelien vuoksi aloimme ruokkia mustarastaita, jotta ne voisivat hyvin ja pysyisivät hengissä. Ne lentävät ison ikkunamme taakse ja tuijottavat meitä kiinteästi, mikäli ruoka ei saavu ajallaan. Jos ruokaa on niiden mielestä liian vähän, alkavat ne sirkuttaa,…
Helsingin Sanomien kyselyyn pääkaupunkiseudun asumiskustannuksista vastasi yli 1 200 ihmistä, joista valtaosa kuvasi asumismenojen kalleuden ajavan niukkuuteen ja kituuttamiseen (3.2.) Sen jälkeen lehden sivuilla esitettiin yhdeksi ratkaisuksi pienituloisten muuttamista radanvarsia pitkin kehyskuntiin. Diakoniatyön apuun turvaudutaan tyypillisesti silloin, kun kaikki muut avunkanavat on jo käytetty tai kun ihminen putoaa palvelujärjestelmän aukoista. Pääkaupunkiseudun seurakuntien diakoniatyössä taloudelliset ongelmat…
Viisitoista vuotta sitten istuin vastapäätä ihmistä, joka sanoi minulle: ”Puhut kivasti ja kauniisti toisista ihmisistä, mutta itsestäsi puhut aika kovasti ja lyhyesti. Miksi?”. Hänellä oli työnohjaajana ja ihmisenä uskallusta ja syytä haastaa minut. Jouduin miettimään omaa sisäistä puhettani. Sisäinen puhe käsittää ne ajatellut sanat, joita ihminen puhuu itselleen. Se on omaa itseä kannustavaa ja itsen…
Viisitoista minuuttia ei ole enää entisellään. Aiemmin ajattelin kepeästi, että vartti sinne tai tänne. Mutta koskaan 15 minuuttiin ei ole sisältynyt sellaista latausta kuin nyt. Pandemia on nostanut esiin yhden ihmisen voimakkaimmista perustarpeista: tarpeen kanssakäymiseen toisten kanssa. Hekin, jotka eivät ole aiemmin kärsineet eristäytyneisyydestä, ovat nyt sitä saaneet maistaa. Yhtä ihmisryhmää yksinäisyys koettelee pandemiasta riippumatta….
Toivo pitää meidät kulkemassa -myös epävarmojen ja uusien elämäntilanteiden keskellä.Kuluneen talven aikana on arabiankielisten kristittyjen yhteisössä koettu paljon toivottomankin tuntuista surua. Moni yhteisön jäsenistä on menettänyt kotimaassa asuvia rakkaitaan koronalle. Sodan keskellä elävissä maissa ei haastavan erityistason sairaanhoitoa olekaan välttämättä saatavilla, tai sitten se maksaa kuukauden palkan verran vuorokaudessa. Jos kuolema on johtunut koronasta niin…