Olen ohjaamassa rippikoululeiriä. Rippikoulun nuoret ovat ihania – heillä on paljon kysymyksiä ja he haluavat kysymyksiinsä oikeita vastauksia. He elävät todeksi tärkeitä elämäntaitoja ja sitä, millaista on olla lähimmäisenä maailmassa. He oppivat sovituksesta, armosta ja siitä, kuinka jokainen heistä on Jumalan kuva ja siksi täydellinen. Olen tosi onnellinen jokaisesta nuoresta ja isosesta tällä leirillä. Olen…
Seuraavaksi on kaksi tuntia liikuntaa. On kevät ja tihuttaa vettä. Toivon hartaasti, että pääsisimme Eläintarhan kentälle juoksemaan. Siellä saisi vapaasti kiertää kenttää tai pururataa omaan tahtiin. Ei tarvitsisi jännittää iänikuista joukkueisiin jakoa; jakoa hyviin ja huonoihin. En tiedä, oletko koskaan pelännyt jääväsi voimistelusalissa viimeiseksi? Ehkä olet ollut kapteeni, joka on saanut valita mielestään parhaat pelaajat…
”Ai niinkun mihin laittaisit itsesi tällä janalla? Mitä sinä tarkoitat, Nina” – kysyi asiakas, joka antoi luvan tämän repliikin toistamiseen kirjoituksessa. Olin piirtänyt paksulla tussilla janan asiakkaan eteen. Sitä ennen oli tapahtunut paljon. Asiakas oli tuonut vastaanottohuoneeseen huolia, ahdistusta ja konkreetteja isoja ongelmia. Pyysin häntä laittamaan itsensä janalle sen suhteen, mikä hänen mielialansa oli ja…
En olisi koskaan uskonut ajattelevani, että lapsestani voisi tulla huumeidenkäyttäjä. Nyt olen kuitenkin varautunut eri tavoin siihen, että näin voi käydä. Miksi? Koska teen työkseni diakoniatyötä. Diakoniatyössä kohdataan ihmisiä, jotka eivät saa apua muualta. Ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua esimerkiksi Kelasta ja sosiaalitoimesta, mutta edelleen hätä on suuri. Hätä, jonka on aiheuttanut joku asia elämässä,…
Ennen korona-aikaa Kampin Narinkkatori oli Helsingin hektisimpiä paikkoja. Ihmiset kiirehtivät nopeasti aukion poikki väistellen feissariarmeijoita eivätkä useinkaan pysähtyneet kerjäläisten tai muiden avunpyytäjien kohdalle. Suurimmalla osalla oli kova kiire matkalla paikasta toiseen. Narinkkatorin laidalla sijaitsee Kampin kappeli, jossa on mahdollisuus hiljentyä hetkeksi ja halutessaan voi saada myös keskusteluapua kappelin työntekijöiden kanssa. Monesti kappelin kävijät kiittelivät –…
Miksi sisälläni liikahtaa jotain erikoista silloin, kun kuulen kysymyksen: ”Voit sä rukoilla?” Koen tärkeänä tekstin työpuhelimessa, kun siinä lukee: Voit sä rukoilla? Miksi se menee työlistani kärkeen? Meitä diakoneja opetetaan suhtautumaan ihmisten hätään rauhallisesti niin, että ihminen taakkoineen voisi hetken olla ja levähtää luonamme. Monia asioita laitetaankin eteenpäin, sillä usein yksi ongelma tuo esille toisen:…
Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 % diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään yksittäisen diakoniatyöntekijän tapauskohtaiseen harkintaan. Hei kuntapäättäjä, täällä kirjoittaa Helsingin seurakuntien…
Siitä on yli neljä vuotta, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Silloin et puhunut suomea, et myöskään englantia. Et pyytänyt mitään, mutta hakeuduit seuraani. Vähitellen tutustuimme. Ensin eri tapahtumissa, sitten kahden kesken. Käytimme keskustelun avuksi Googlen kääntäjää. Tulit Suomeen turvapaikanhakijana. Matkasi Euroopan halki kesti kolme kuukautta. Sotaa kotimaassasi oli kestänyt paljon kauemmin, vuosikausia. Olit juuri ja juuri…
Työpaikkani pihalla on vieraillut mustarastaita koko kevättalven. Olemme saaneet kuulla niiden kaunista laulua ja seurata niiden elämää läheltä. Ankarien pakkaskelien vuoksi aloimme ruokkia mustarastaita, jotta ne voisivat hyvin ja pysyisivät hengissä. Ne lentävät ison ikkunamme taakse ja tuijottavat meitä kiinteästi, mikäli ruoka ei saavu ajallaan. Jos ruokaa on niiden mielestä liian vähän, alkavat ne sirkuttaa,…
Helsingin Sanomien kyselyyn pääkaupunkiseudun asumiskustannuksista vastasi yli 1 200 ihmistä, joista valtaosa kuvasi asumismenojen kalleuden ajavan niukkuuteen ja kituuttamiseen (3.2.) Sen jälkeen lehden sivuilla esitettiin yhdeksi ratkaisuksi pienituloisten muuttamista radanvarsia pitkin kehyskuntiin. Diakoniatyön apuun turvaudutaan tyypillisesti silloin, kun kaikki muut avunkanavat on jo käytetty tai kun ihminen putoaa palvelujärjestelmän aukoista. Pääkaupunkiseudun seurakuntien diakoniatyössä taloudelliset ongelmat…