elämä arkistot - Voit sä jeesaa?

Ikäkriisiä ja hyvää elämää

KirjoittanutNiina Marjanen 17.04.202423.04.2024

Ikäkriisi? Hyvät hyssykät! Valtaosa ihmisistä kokee jossain vaiheessa elämäänsä eräänlaisia virstanpylväitä. Elämän siirtymäkausissa itsetutkiskelu on yleistä. Ikäkriisi on osin myytti. Sitä on kuvattu kehitys- tai elämänkriisinä, jossa ihminen kipuilee erilaisten siirtymien keskellä. Tutkimusten mukaan naisilla ikään liittyvät elämänpohdinnat ovat yleisempiä. Elämän vaiheiden vaihtuessa elämän rajallisuuteen liittyvät ajatukset nousevat pintaan Aika tuntuu välin kuin valuvalta tiimalasin…

Kun ärsyttää, kysy itseltäsi; mitä kaipaan? Mitä tarvitsen?

KirjoittanutNiina Marjanen 19.02.202420.02.2024

Diakoniatoimistolla voit puhua monipuolisesti elämästä ja läheisistä ihmissuhteista. Tässä kirjoituksessa kurkistetaan pintaa syvemmälle reaktioihimme ja tuntemuksiimme. Koska emme aina toimi loogisesti, on ihmismielen syövereissä aina tilaa yllätyksille. Oletko huomannut olevasi usein ärtynyt? Ärsyttääkö ihmisten luonteenpiirteet tai heidän olemuksensa? Paheksutko usein muita? Mielemme heijastaa herkästi kanssaihmiseen piirteitä, joita emme hyväksy itsessämme. Emme aina voi valita reaktioitamme,…

Hyväksyvä katse inhimillistää yhteiskuntaa

KirjoittanutNiina Marjanen 28.06.202303.07.2023

Katsot silmiini uteliaasti ja ystävällisesti. Tuntuu, että haluat minulle hyvää ja olen kaiken sen hyvän arvoinen omana itsenäni. Tässä hetkessä voin puhua ilman että minua mitataan tai arvioidaan. Usko omaan merkityksellisyyteen ja rakastettavuuteen voivat heikentyä, jos jää vaille aitoja kohtaamisia, lämpimiä sanoja ja hyväksyviä katseita. Ihmiset hakevat harvoin huomiota. Usein he hakevat yhteyttä toisiin ihmisiin….

Ihminen pitää sateenvarjoa keltaista taustaa vasten

Onnellista paikkaa etsimässä

KirjoittanutAmanda Hiekkataipale 17.05.202315.05.2023

Työarkeni koostuu tosi suurelta osin mielen ja mielettömyyden asioista. Erityisesti yksilökohtaamisten yhteydessä käsitellään näitä teemoja tosi paljon. Usein henkinen pahoinvointi kätkeytyy konkreettisemman hädän, kuten taloudellisen pulman, taakse. Apua on vaikea pyytää, kun on tähänkin asti selvinnyt omin voimin. Vahvankin ihmisen mieli on koetuksella pettymyksen, väsymyksen, katkeruuden, surun tai yksinäisyyden tunteiden kanssa. Kuulen tosi usein…

Unelmien kirkko

KirjoittanutAmanda Hiekkataipale 24.08.202223.08.2022

Kehittämistyö, innovointi, trendit ja visio. Kuulostaako kirkolta? Ei minustakaan. Jostain syystä yksi Suomen suurimmista organisaatioista ja työllistäjistä, evankelis-luterilainen kirkko, ei ole osannut hypätä vauhdikkaasti etenevään tulevaisuusjunaan. Avauksia on kyllä ollut, ja joskus jopa pöhinääkin, mutta vaikutukset ovat jääneet maltillisiksi. Kirkko menettää jäseniä enemmän kuin saa, ja tämä on laittanut hälytyskellot soimaan niin taloustoimistossa kuin paikallisseurakunnissakin….

Töitä, lomaa vai jotain siltä väliltä? − Työikäisten omarytminen lomailu

KirjoittanutNiina Marjanen 06.06.202206.06.2022

Lomailetko sinä koko lomasi? Millainen lomailija olet? Miltä lomalle asettautuminen tuntuu? Tarkastatko loman aikana työsähköposteja tai teetkö välissä työpäiviä? Vetääkö työ lomalla puoleensa? Pystytkö pitämään kesällä pitkän ajanjakson lomaa? Puuhailetko työhön rinnastettavaa tekemistä lomasi aikana? Kesälomat lähestyvät ja samalla lähestyy myös aika, jolloin tehdään oman lomailutavan tarkastelua. Parhaimmillaan kesäloma tarkoittaa viikkokausien pituista jaksoa poissa tutusta…

Maadoittumista arjen keskellä

KirjoittanutKristiina Hannula 29.08.201828.08.2018

Totta! Mikään ei ”maadota” niin täydellisesti kuin hetki vakavasti sairaan rinnalla. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni rikkaimmista ajoista. Olen saanut jakaa sen saattohoidon vapaaehtoistehtävien merkeissä toimivien kanssa. Kuunnella, miten hämmästyttävän nopeasti yhteys vakavasti sairaan kanssa on syntynyt ja muita ajatuksista, joita vapaaehtoistehtävän äärellä on saattajissa syntynyt. Tuore tapa sanoittaa läsnäoloa hetkessä ja elämän viimeisten…

Tarua vai totta

KirjoittanutKristiina Hannula 18.04.201803.05.2018

Yksiön ilma oli sakeana kahvin tuoksusta. Olimme ainakin vartin istuneet vaiti, kahvia silloin tällöin pienistä vaaleanpunaisen ruusun koristamista posliinikupeista siemaillen. Lumouduin taas tavasta, jolla hän rauhallisesti lorautti kahvia kupin aluslautaselle – tassille, kuten hän pientä lautasta kädessään kutsui, kerta toisensa jälkeen kuin kuninkaallinen hän laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja siemaisi hartaasti nauttien kahvia sen läpi….

Elämän virta

KirjoittanutKatri Kulmala 04.04.201804.04.2018

Monimuotoisiin vivahteikkaisiin sävyihinsä, surun tummista ilon vaaleisiin sävyihinsä, virta tuo virta vie. Muuttolinnut, kompassin lailla, kuljettavat meitä, ajasta aikaan, ajanlaskun lailla, kurjet kertovat kevään koittavasta ilosta, ajan rajallisuudesta, syksyn haikeuteen saatellen. Vapaana kuin taivaan lintu oman elämäni sateenkaaressa kuljen jälleen lapsuuden kirjani pitkospuilla, pieni tyttö, vielä minäkin, lapsuuteni muistoihin palaan. Sunnuntaiaamuisin suuntaan metsään, metsään, puiden…

elämä