Hyväksyvä katse inhimillistää yhteiskuntaa

Katsot silmiini uteliaasti ja ystävällisesti. Tuntuu, että haluat minulle hyvää ja olen kaiken sen hyvän arvoinen omana itsenäni. Tässä hetkessä voin puhua ilman että minua mitataan tai arvioidaan.

Usko omaan merkityksellisyyteen ja rakastettavuuteen voivat heikentyä, jos jää vaille aitoja kohtaamisia, lämpimiä sanoja ja hyväksyviä katseita. Ihmiset hakevat harvoin huomiota. Usein he hakevat yhteyttä toisiin ihmisiin.

Millaisia katseita sinä saat osaksesi?

Väestöliiton sivuilla kirjoitetaan, että haemme hyväksyvää katsetta luontaisesti. Tarve tulla nähdyksi lempeällä tavalla säilyy läpi elämän ja saa meidät hakemaan hyväksyvää katsetta aina uudelleen ja uudelleen. Tarkkailemme toistemme eleistä ja katseista viestejä siitä, olemmeko hyväksyttyjä.

Oli kyse sitten satunnaisista kohtaamisista, lapsesta ja aikuisesta, parisuhteesta, tai työtoverin kohtaamisesta. Katseella on väliä.

Seurakuntien vapaaehtoistoiminta hyvän välikappaleena

Hyväksyvä katse sopii upeasti seurakuntien vapaaehtoistoimintaan. Seurakunnan ystävätoiminta perustuu keskinäiseen luottamukseen ja vertaisuuteen. Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminnan puitteissa syntyy yhteyksiä, joilla on tarkoituksensa elämän pitkillä poluilla. Vapaaehtoisen ystävällinen katse voi olla kohdatun henkilön ainoa lämmin kontakti koko viikon aikana.

Vapaaehtoinen näkee ihmisen sellaisena kuin ihminen haluaa itsensä nähtävän. Vapaaehtoinen katsoo lähimmäisiä lempeän linssin lävitse, eikä hänen hyväksyvä katse arvostele tai kritisoi. Vapaaehtoisena voi päästä osaksi toisen ihmisen voimaantumisprosessia kun kohdattu kokee olonsa kokonaisemmaksi ja ymmärretyksi omana itsenään.

Vapaaehtoiset toimivat erilaisissa vapaaehtoistoiminnan tehtävissä, ja kohtaavat ihmisiä sekä satunnaisesti että säännöllisesti. Tilaisuuksia tärkeään viestinvaihtoon on siis olemassa. Vapaaehtoistoiminnan ansiosta yhteiskunnassa on enemmän hyväksyviä katseita.

Hyväksyvä katse ei ole ehdollinen, eikä sitä kuulu ansaita. Hyväksyvä katse kuuluu jokaiselle.

Katse on vuorovaikutuksen väline, mutta sillä on myös valtaa. Asian huomaa esimerkiksi niissä tilanteissa, kun joutuu ohitetuksi, kriittisen katseen alle, tai nolatuksi. Olo voi olla hämmentynyt, hyljätty ja mitätön. Kokemus rankaisevan katseen alla on kivulias ja voi säteillä pitkälle elämään monenlaisina häpeän tunteina.

Hyväksyvä katse sen sijaan on kuin lämmin halaus ja merkitsee saajallensa joskus koko elämän. Ratkaisevalla hetkellä saatu katse palauttaa elämänjanon ja tunteen siitä, että mahdollisuus rakastettavuuteen on olemassa ja todellinen. Hyväksyvän katseen kautta rakentuvat omanarvontunteen perustukset. Myös itseä voi opetella katsomaan hyväksyvästi ja lempeästi.

Kun ihminen saa osaksensa hyväksyviä katseita, kannustavia sanoja ja ystävällistä kohtelua, pystyy hän jakamaan niitä myös toisille. Näin tapahtuessa, olemme askeleen lähempänä inhimillisempää huomista, jossa jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi omana ainutlaatuisena itsenään.

Entä kuluvatko hyväksyvät katseet? Eivät suinkaan. Hyväksyviä katseita saa viljellä loputtomiin, eikä niiden taika vähene käyttämällä. Hyväksyvää katsetta ei tarvitse opetella. Katse on meihin kirjoitettu.

Katseen asialla

  • Tarkastele säännöllisesti, miten kohtaat ja katsot läheisiäsi.
  • Muistathan tasapuolisuuden. Jokainen on hyväksyvän katseen arvoinen.
  • Jokainen katse kertoo jotakin myös itsestä ja omista kyvyistä kohdata erilaisia ihmisiä.
  • Kyyninen katse ei osoita arvostusta toista kohden. Vältä väheksymistä ja ihmisten luokittelua kohdatessasi heitä.
  • Tiedosta, että katsomattomuus voi olla vallankäyttöä.
  • Muista, että myös sinä olet hyväksyvän katseen arvoinen.

Kirjoituksessa käytetty lähteenä Väestöliiton tekstiä: Hyväksyvän katseen merkitys – Väestöliiton blogi (vaestoliitonblogi.com)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Niukkuus ajaa meidät yhteen

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Aloitin työurani päihdetyössä 30 v sitten. Auttajatahojen väliset raja-aidat olivat korkeat. Vertaisryhmien jäsenet karsastivat ammattiauttajia ja päihdeklinikoilla karsastettiin vertaisauttajia. Kukin oli poteroitunut omaan tapaansa auttaa. Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua uudenlaiseen valmennukseen. Se kokosi samaan huoneeseen sekä päihdekuntoutujia että päihdetyön ammattilaisia – jotkut olivat sekä että. Edelleen olin…

  • Kuka armahtaa köyhää? – Vuosaarelaiset kertovat

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Köyhyys ilmenee monella tavalla ja se näkyy myös vuosaarelaisten ajatuksissa köyhyydestä. Vuosaaren seurakunta järjesti viime syksynä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman Mosaiikki-torilla. Tapahtumassa kyseltiin vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä. Vuosaarelaisten mielestä köyhyys koskettaa muun muassa eniten lapsiperheitä, pienituloisia eläkeläisiä ja romaneita. Mitä on vuosaarelainen köyhyys? ”Vanhuksia tonkimassa roskiksia, köyhien lapsiperheiden on…

  • Miten kohdata ihminen, jolla on muistisairaus

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Työni sairaalapappina vanhusten hoitolaitoksissa on mielenkiintoista. Se on myös antoisaa, koska kohtaamieni ihmisten pitkä elämänkokemus ja monenlaiset elämänvaiheet opettavat minulle paljon. Monet heistä ovat muistisairaita. Usein lähden tällaisista keskusteluista kosketettuna ja lempeä ihmetys mielessäni. Elämän vaikeuksien ja haasteiden keskellä avoin läsnäolo ja vastaanottavaisuus antavat meille molemmille keskustelijoille merkityksellisyyden tunteen….

  • Narsissi vai narsisti?

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Kävelytin iäkästä äitiäni hoivakodin pihamaalla. Siellä oli viljelylaatikoita, jonne oli tökätty merkkejä, mistä mikäkin kukka tai kasvi on nousemassa pintaan. Kun katsoin tarkemmin, niin yhdessä merkissä luki narsisti. Sisäinen pilkunviilaajani alkoi hekottaa. Yhden kirjaimen ero on joskus aika merkittävä. Narsissi tai narsisti, samapa tuo! Sitten huomasin kysyväni itseltäni, että…

  • Pimeät huoneet

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Pelkäsin pienenä pimeää. Pelkäsin mörköä, joka asuu sängyn alla. Isoveli katsoi elokuvan Tappajahai. Minua kiellettiin katsomasta, mutta halusin näyttää rohkeuteni veljelleni ja katsoin elokuvan kielloista huolimatta. Yöllä tuolin päällä ollut vaatemytty muuttui haiksi. Piti sytyttää ja sammuttaa valot monta kertaa, jotta sain varmuuden siitä, ettei se ollut hai. En…

  • Poltetun maan lapset

    Jaa myös muille: 187 Jakoa Lisää Yläasteen ensimmäisellä historian tunnilla historian opettaja sanoi luokallemme, että pitää ymmärtää historiaa, jotta voi ymmärtää nykyihmistä. En muista miten tuo lause aukeni minulle silloin. Aukeniko mitenkään. Nyt työssäni huomaan katsovani ihmisten tarinoiden kautta usein historiaan, jota en ole itse elänyt. Historiaan jota edes omasta elämästään puhuvat ihmiset eivät ole…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.