Kun raha määrittää elämän raiteet

Löydän jatkuvasti itseni ihmettelemästä, kuinka pienestä ihmisen elämä on kiinni. Rahasta puhuttaessa tämä on erityisen totta. Yksi sysäys suuntaan taikka toiseen voi joko suistaa elämän raiteiltaan tai kääntää sen kohti voittokulkua. Diakoniatyössä olemme usein juuri siellä raiteilta suistuneiden puolella.

Taloudenhallinnassa juna onkin sopiva kielikuva: ohjaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä näyttää ja liikkeessä kun ollaan niin suuntaa tai vauhtia ei aivan hetkessä muutetakaan.

Julkisessa keskustelussa on siellä täällä puheenvuoroja, joissa köyhiä tai työttömiä syytetään elämäntilanteestaan. Hyvin toimeentulevat, keskiluokkaiset ihmiset jakavat moraalipaniikissaan näkemyksiä, kuinka toimeentulotuella elävän tulee luopua lemmikeistä, metsistä kerätyillä marjoilla elää varsin hyvin ja työttömän on kiitollisena otettava hoidettavakseen mikä tahansa hanttihomma. Erityisesti ilmiö on ollut ajankohtainen nyt, kun eduskunnassa on säädetty uutta lakia työttömyysturvan ns. aktiivimallista. Kollegani J-P käsitteli tätä keskustelun vinoutuneisuutta juuri viime bloggauksessaan, kutsuen ilmiötä ”pummiharhaksi.”

Eihän kukaan ihminen järjestä itselleen ongelmia tahallaan! Sattuma tuo kenen tahansa ihmisen elämään milloin mitäkin: eron, sairauden, onnettomuuden tai konkurssin. Ne voivat heittää kertarysäyksessä kenen tahansa taloudenhallinnan nurin. Näissä tilanteissa moni tekee talouden hoitamisessaan huonoja valintoja, mikä on täysin ymmärrettävää. Ihminen tekee valintansa kuten sillä hetkellä, niissä ruumiin ja sielun voimissaan kokee parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Siltikin on hyvä pyrkiä saamaan aikaiseksi muutos, oppia uutta, saada uusia voimavaroja käyttöön. Omaa taloutta kannattaa lähestyä “ulkopuolelta”, tutkia sitä ilmiönä joka on sellainen kuin on ja on sitä sattuman/kohtalon/olosuhteiden vuoksi.

Taloudelliseen käyttäytymiseen liittyy vahvasti monia psykologisia ilmiöitä. Yksi on hädässä syntyvä putkinäkö: selviytyäkseen vallitsevasta kriisistä ihminen tekee nopeita, lyhytnäköisiä ratkaisuja. Talousongelmissa oleva ihminen menee kriisitilanteessaan psyykkisesti selviytymistilaan, jossa helpot ja lyhyet ratkaisut houkuttelevat. Ihminen toimii näin! Se on luonnossamme! Mitä suurempi ahdistus, sitä enemmän kyky arvioida omia valintojaan pitkänäköisesti hämärtyy.  Tämä suojelee ihmistä auttaen keskittymään siihen mikä on olennaisinta jotta kriisistä päästään yli. Ongelmat syntyvät, kun kriisi pitkittyy ja lyhytnäköisyys muuttuu pysyväksi tavaksi.

Uusi velka erääntyvän velan maksamiseksi, rahapelaaminen, osamaksut, kryptovaluutat, pyramidihuijaukset – ihminen tarttuu milloin mihinkin oljenkorteen jonka avulla pääsee seuraavaan päivään tai viikkoon. Tarve nykyhetkessä on suuri mutta käytettävissä olevat varat tulevaisuudessa niukat.

THL on tutkinut, kuinka paljon elämän perusmenoihin kuluu rahaa. Tämä on ”kohtuullisen kulutuksen minimibudjetti”. Suomalaisen perusturvan varassa elävä työtön saa tästä minimibudjetista käyttöönsä vain 70% (takuueläke kattaa 94% ja keskipalkka 250%). Useasti on todettu, että toimeentulotuki on passivoiva tukimuoto, joka on tarkoitettu väliaikaiseksi tueksi mutta jolle moni jää pysyvästi.

 

Ei siis ihmekään, että perusturvan varassa eläviltä menee talousasiat solmuun! Perusturva ei riitä elämiseen, ahdistus ei hellitä. Kuinka tehdä taloudenhallinnassaan ratkaisevia päätöksiä, jos ei kykene näkemään tulevaisuudessa parantunutta tilannetta?

Suomalaisen yhteiskunnan perusturva ei riitä kattamaan tyydyttävän elämän perusmenoja. Seurauksena on, köyhyyttä kokevien ihmisten velkaantuminen. Markkinoilla toimii monenmoista luotonantajaa, jotka myöntävät lainaa vaikka velan takaisinmaksukykyä ei ole. Korot ovat kovat eivätkä velalliset usein tiedä omia oikeuksiaan, saati kykene niitä puolustamaan.

Velka on vahva vallankäytön muoto, jossa resurssien hallitsija antaa puutteessa olevalle ainoan oljenkorren johontämä voi tarttua. Sitten velkoja käyttää valtaansa niin kauan että velallisesta on puristettu viimeisetkin mehut pois. Epäeettiset lainanantajat saavat mellastaa ja ottaa pihteihinsä aina vain uusia uhreja.

Ymmärrän oikein hyvin etteivät ihmiset jaksa taistella omien oikeuksiensa puolesta. Tämä maailmamme on kokonaisuutena varsin kiero systeemi. Meitä pommitetaan median kautta vaatimuksilla kuluttaa ja kasvatetaan lapsesta asti siihen, että täytyy olla tuottava yhteiskunnan valioyksilö. Sitten kun iskee jokin vastoinkäyminen niin sitä ollaankin ihan yksin. Illuusiona on, että systeemi toimii mutta itse on viallinen ja syypää omiin ongelmiinsa. Eipä siinä sitten kehtaa lähteä puolustamaan itseään kun on jo hakattu maan rakoon.

Rakas ystävä: systeemi on viallinen, sinä et!

Velan puristavista pihdeistä on mahdollista päästä irti!

Jos luottotiedot ovat menneet, niin on tosi vaikea toimia useassa eri asiassa. Elämä ei kuitenkaan muutu mahdottomaksi! Maksuhäiriömerkintä ja ulosotto ovat asioita joihin jopa kannattaa hakeutua joissakin tilanteissa. Kannattaakin tutkia miten ne vaikuttavat juuri omaan tilanteeseen.

Jos talouasiat tuottavat ahdistusta, niin kannattaa ottaa yhteyttä oman asuinalueen diakoniatyöhön. Työskentelen kirkossa projektityöntekijänä Raha-asianneuvonnan eri Rarin parissa. Tavoitteenamme on tehdä talous näkyväksi niille ihmisille ketkä neuvontaan saapuvat. Vapaaehtoistyönä tehtävään neuvontaan pääsee Helsinkiläisten seurakuntien diakoniatyön kautta. Poikkeuksena tähän on Kallion, Töölön ja Tuomiokirkkoseurakunnan alueilla asuvat ihmiset, joita pyydän ottamaan yhteyttä suoraan minuun. Kirjoittelen myös kuukausittain uutiskirjeen Rari-toiminnasta millään tavalla kiinnostuneille, lisää tästä itsesi listoille!

Kahta minä sinulta pyydän — niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?” Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

(Sananl. 30:7-9)