Pohdintaa diakonian vastaanotolta

Diakonian vastaanotolla tapaa ihmisiä monissa erilaisissa elämäntilanteissa. Monille on yhteistä se, että elämässä on tullut muutama mutka matkaan tavalla tai toisella. Mutkat voivat liittyä joko terveyteen, talouteen, ihmissuhteisiin, asumiseen tai oikeastaan mihin vaan. Monesti tuntuu, ettei oma ammattitaito oikein meinaa riittää jokaisen ongelman ja elämän osa-alueen läpikäymiseen. Onneksi diakoniassakin voidaan hyödyntää muita ammattiryhmiä kirkolla kohdattujen ihmisten parhaaksi.

Itselläni suurimpana huomiona on noussut esiin se, kuinka varsin moni ihminen olisi jonkinlaisen terapeuttisen avun tarpeessa. Vähävaraisilla ei tunnu juurikaan olevan mahdollisuutta löytää tietään terapeuttisen avun pariin, keskituloisillakaan se ei ole aivan helppoa. Olen pitkään pohtinut, kuinka loistavaa olisi, jos diakonian kautta pystyttäisiin tarjoamaan terapeuttista apua ilman kallista hintaa tai pitkää terveydenhuollon puolen odotusta.

Ihmiset kaipaavat pitkäkestoista kontaktia. Pitkäkestoisuus on toki diakoniatyössäkin mahdollista, mutta mitä syvemmälle ihmisten mutkiin perehdytään, sitä enemmän mielestäni tarvittaisiin terapeuttista osaamista. Viime aikoina olen diakoniatyöntekijänä saanut kokea huimaa kiitollisuutta siitä, että voin tarvittaessa ohjata tapaamani henkilön terapeuttisen avun pariin aivan ilmaiseksi. On aivan eri asia, kuinka moni henkilö tähän mahdollisuuteen tulee tarttumaan, kaikkia ei terapia kiinnosta.

helping photo

Se, että ihminen haluaa antaa omaa osaamistaan toisten ihmisten hyväksi ilman korvausta, on valtava asia. Diakoniassa ja yleisestikin kirkossa voitaisiin mielestäni hyödyntää paljon paremmin muidenkin kuin kirkon työntekijöiden osaamista. Tämä ilmaisen terapeuttisen avun tarjoaminen sitä tarvitseville, on mielestäni yksi parhaista tavoista antaa omasta osaamisestaan toisten hyväksi. Osittain tästä syystä olen itsekin lähtenyt hieman opiskelemaan terapia-alaa.

Haastan meistä lukijoista jokaisen pohtimaan sitä, kuinka voisin itse olla muille parhaalla tai edes pienellä tavalla avuksi. Kaikilla ei ole terapeuttista osaamista, mutta toiset saattavatkin kaivata henkilöä, joka voisi olla avuksi kädentaitoja vaativissa askareissa. Toisella voi puolestaan olla tarve siihen, että joku kävisi kerran viikossa ulkoilemassa hänen kanssaan. Pohdi hetki sitä, minkä sinä koet tärkeäksi ja lähde sitten viemään sitä eteenpäin!

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • KESÄ: nyt juhlitaan!

    Jaa myös muille: Lisää Neljästä vuodenajasta pahin ”Pääsiäisen jälkeen se alkaa; valon määrä lisääntyy päivä päivältä ja pitäisi olla niin pirteää” näin totesi 82-vuotias mies. Keskustelimme lempi vuodenajasta ja tämän miehen mielestä kolme muuta vuodenaikaa menettelivät, mutta kesä tuntui sietämättömältä. Hänen kommenttinsa poiki vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Joukosta löytyi jokaiselle vuodenajalle vannoutuneita tykkääjiä. Minua,…

  • Torju harmaata aikataloutta – tuhlaa aikasi!

    Jaa myös muille: Lisää Lapsena yksi kiehtovimmista lukukokemuksistani oli Michael Enden Momo. Siinä pieneen kyläyhteisöön ilmestyi eräänä päivänä harmaa herra, laukku kädessään, tummanharmaa puku päällä ja sikaria poltellen. Heti kun sikari loppui, hän sytytti uuden. Yksi kerrallaan harmaa herra puhui kyläläiset säästämään aikaa: tekemään tehokkaammin töitä, viettämään vähemmän aikaa läheistensä kanssa, syömään nopeammin, tuottamaan enemmän,…

  • Toivosta ja toivottomuudesta

    Jaa myös muille: Lisää Vuoden lopulla tulee kuluneeksi 17 vuotta sote-aloille töihin siirtymisestä. En muista, koska olisin ollut niin toivoton tulevaisuuden suhteen kuin nyt. Näihin työvuosiin mahtuu monenlaista. Vuosien 2008–2009 taloudellinen taantuma, 2016 maahanmuuttoaalto, 2020 alkanut koronapandemia ja 2022 alkanut sota Ukrainassa. Kaikilla näistä on ollut seurauksia, jotka ovat on näkyneet diakoniavastaanotoilla. Talouden romahtaminen, avutta…

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta. Diakoniatyöntekijät olivat…

  • Ripari kuuluu kaikille

    Jaa myös muille: Lisää ”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!” Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa. Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa on ihan…

  • Parisuhde vai pari suhdetta?

    Jaa myös muille: Lisää Olen työssäni kohdannut ihmisiä, joiden parisuhde on syystä tai toisesta muuttunut paratiisista helvetiksi. Joskus mustelmaisia poskia on yritetty peitellä meikillä, joskus syytetään klassista kaapinovea tai muuta itseaiheutettua tapaturmaa. Joskus rakkaan sanat ovat lyöneet itsetunnon niin rikki, että sirpaleita ei jaksa enää kerätä. Kuka nyt haluaisi kertoa, että rakkaan hyväily on muuttunut…

Yksi kommentti

  1. Kiitos Henkka tärkeistä pointeista ja pohdintahaasteestasi! Ympärillämme on todellakin niin paljon osaamista, jota voisi kirkonkin kautta kanavoida paljon paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.