Lastenkodilta pelastava enkeli

|
kuva Pixabay

Pienenä tyttönä muistan miettineeni, että jos vanhempani kuolisivat niin kasvattaisivatkohan omat kummini minut omana lapsenaan? Olin onnekas, eikä tällainen tilanne tullut lapsuudessani vastaan.

Silti liian monen lapsen elämän arkea on se, että elämä oman vanhemman kanssa ei ole enää lapselle tae turvalliseen kasvuun tai vanhempia ei enää ole. Silloin ennemmin (-tai surullisen usein liian paljon myöhemmin) lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Onnellinen se lapsi, jolla tässä riipivässä tilanteessa on olemassa tasapainoisiaja rakastavia sukulaisia, jotka voivat ja haluavat ottaa hänet asumaan luoksensa.
Nimittäin koti on koti, eikä laitos koskaan voi täysin korvata kodin puuttumista.

Pöyristyttävää tässä asiassa on se, miten yhteiskunta tukee (lue ei tue) näitä pelastavia enkeleitä, jotka jakavat kotinsa ja elämänsä kovia kokeneiden lasten kanssa.

Pahimmillaan he elävät minimitoimeentuloilla, vaikka tekevät arvokkainta mahdollista palvelusta lapselle ja myös tälle yhteiskunnalle.

Pitkäaikaisesti sijoitetulle lapselle maksettavista elatustuista menee 40% lapsen itsenäistymisvaroihin kaupungille. Jos lapsen sijoitukseen ottanut on työssäkäyvä tai vähän parempituloinen eläkeläinen niin hänelle jää lapsen elättämiseen vähemmän varaa kun lapsen yksinhuoltajavanhemmalle.

Toki jos lapsen luokseen asumaan ottanut omainen on kaikkein pienituloisimmassa ryhmässä niin tuolloin heille jää toimeentulotukinormien mukaiset summat elämiseen eli esimerkiksi isoäidille 547,02€ kuukaudessa ja jos lapsi alle 10-vuotias niin hänen osaltaan perusosa on 313,29€ kuukaudessa. (Kunhan sijaishuoltaja muistaa ja jaksaa toimeentulotukea hakea joka kuukausittain Kelalta.) Tämä tarkoittaa siis koko ruokakunnan nettotuloista asumiskulujen, sähkön ja Kelan hyväksymien reseptilääkkeiden jälkeen elämiseen jäävää summaa, jolla maksetaan kaikki ruoat ja vaatteet, kännykät ja nettiliittymät. Lapsen elatustuet lasketaan myös perheen nettotuloihin, tässä tapauksessa siis 60% normaalista elatustuesta, joka on 155,50€ per lapsi.

Eli lapsen elämän monessa tapauksessa pelastanut ihminen, joka kuulostaa olevan lähes enkeli ihmisen asussa saa kitkutella lapsen kanssa taloudellisesti valtavan tiukalla kasvatusvastuunsa kanssa ja lapsen vanhemman tai vanhempien kanssa sovitellen -jos mahdollista. Ja samaan aikaan hän säästää yhteiskunnan kuluja vuosittain sijoituspaikasta riippuen jopa 150 000€!

Tutkimukset ovat moneen kertaan todistaneet ennaltaehkäisevän työn edullisuutta ja vaikuttavuutta. Hyvässä tapauksessa perhe saa lastensuojelun tukitoimena tukea lapsen harrastamiseen, mutta jos perheessä on kaikki hyvin niin tämäkin tuki voi jäädä saamatta.

Tässä olisi lapsiasiainvaltuutetulle työsarkaa, jotta nämä arjen enkelit jaksaisivat kasvatustyössään!

Muistetaan niin heitä kuin kaikkia kovissa oloissa kasvavia lapsia rukouksin -ja pienin hyvin teoin.

Mitä mieltä? Kommentoi!