Vain makkaraa?

Katseeni kohtaa siistin, keski-ikäisen miehen. Kiitos, hän sanoo ja jatkaa: Te ette ehkä ymmärrä, kuinka arvokasta työtä te teette. Hänen katseensa näyttää siltä kuin olisin juuri tehnyt jonkun sankariteon. Mutta tämähän on vain makkara, totean. Mies kertoo, että hän on tälläkin hetkellä asunnoton.

Tunnen surua, voimattomuuttakin, sillä koen, ettei minulla todellakaan ole siinä hetkessä mitään muuta annettavaa kuin halpa, grillattu makkara. Jatkamme silmiin katsomista, jotain kosteaa tuntuu hiipivän molempien silmänurkkaan. Elämä on välillä niin hemmetin kovaa ja epäreilua.

Ruoka-apua ja ruokajonoja on sanottu epäinhimillisiksi. Katson sivistyssanakirjasta sanan epäinhimillinen määritelmän. Se tarkoittaa tunnotonta, sydämetöntä, julmaa ja raakaa. Vaikka olen ollut mukana ruoka-aputoiminnassa vasta vähän aikaa, olen ehtinyt hävikkiauton kyytiin Vantaalle, elintarvikejakoon Myllypuroon ja makkaranpaistoon Hurstille. Ja voin todeta, että noissa paikoissa on tunnetta ja sydäntä mukana.

Elämä voi joskus tuntua julmalta ja raa’alta, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi kohdata toinen toistamme kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Makkara on vain makkara. Inhimillisen tai epäinhimillisen siitä tekee tapa, jolla se ojennetaan ja vastaanotetaan.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Katja Lehtola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.