Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki

Solmuja, joita diakoniatyöntekijäkään ei meinaa saada auki

Diakoniatyössä ketään ei voi mielestäni kohdata tismalleen samalla tavalla. Harvoin ihmisten solmujen aukaisemiseen voi käyttää samanlaisia ratkaisuja tai työkaluja. Diakoniatyö tarjoaa tilapäistä aineellista ja henkistä tukea elämän odottamattomissa kriisitilanteissa. Tällaisia kriisitilanteita voivat olla: työttömyys, avioero, tulojen pieneneminen, oma tai läheisen sairastuminen, velkaantuminen, läheisen kuolema tai yksinäisyys. Diakoniatapaamisessa kartoitetaan aina elämäntilanne, kysellään kuulumisia, koitetaan päästä perille…

Luonto hoitaa ja hoivaa

Luonto hoitaa ja hoivaa

”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.” Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen,  ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen että kaupungissamme luonto on läsnä ja hyvinkin…

Tositoimiin paremman maailman puolesta!

Tositoimiin paremman maailman puolesta!

Haluan, että seurakunnan vapaaehtoiset kokevat: ”Meitä on paljon ja siinä on voimaa!” Tämän toiveen esitin jo kolme vuotta sitten, kun olin hiljattain aloittanut Mikaelin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Näen sen toteutuvan monissa vapaaehtoisporukoissa ja paljon on tehty sen hyväksi, että ihmisten osallisuus ja vastuunkanto seurakunnissa vahvistuu. Vapaaehtoistoiminta kirkossa on keskeinen painopiste ja jatkuva kehityskohde, ja se…

Korvaamattomia ihmisiä

Korvaamattomia ihmisiä

Niskapoimun turvotuksesta sen jo pystyi ennustamaan kohdun suojasta: kaikki ei ollut hyvin. Lääkärit suosittelivat keskeytystä, mutta äidin jo herännyt rakkaus suojeli Kerttua niin, että hän sai oikeuden syntyä. Kerttu ei pystynyt ymmärtämään, puhumaan tai aina edes nielaisemaan sylkeään, mutta hän katseli maailmaa suurin, loistavin silmin. Kun äiti joutui viisitoista vuotta myöhemmin jättämään Kertun muiden hoidettavaksi,…

Ole hiljaa!

Olen retriitti-ihminen. Sellainen, joka viihtyy mökillä tai veneellä viikon ilman televisiota, radiota tai nettiä. Sellainen, joka kaipaa ihmisten seuraa, mutta nauttii siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää väkinäisellä puheella. Sellainen, jonka mielestä saunassa on ihaninta olla hiljaa. Sellainen, jonka on pakko päästä ainakin kerran vuodessa paikkaan, jossa saa luvan kanssa olla hiljaa monta päivää. Tiedän,…

Rukouksesta

Minut opetettiin pienestä pitäen rukoilemaan. Iltarukous oli tärkeä rituaali päivän loppuessa ja nukkumaan rauhoittumisessa. Se helpotti, kun möröt sängyn alla pelottivat tai seuraavan päivän tapahtumat jännittivät. ”Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä”, jonka jälkeen tuli väsymysasteesta riippuen pitkä tai lyhyt litania ihmisistä, joiden ajattelin erityisesti esirukousta tarvitsevan….

Yhdessä yhteiseksi parhaaksi

Viime syksy oli minulle ainutlaatuinen, sillä sen aikana yksi suurimmista unelmistani kävi toteen. Sunnuntaina 13.12.2015 minut ja 6 muuta diakoniatyöntekijää vihittiin diakonian virkaan ja 7 teologian maisteria vihittiin pappisvirkaan. Ennen vihkimystä osallistuimme yhdessä useita koulutuspäiviä kestäneeseen ordinaatiokoulutukseen, jonka aikana pohdimme omaa kutsumusta, kirkon uskoa, tunnustusta ja tulevaisuutta. Koulutuksessa käsiteltävät aiheet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Moni koki kenties oman kutsumuksensa…

Rakkauden aliravitsemus

Rakkauden aliravitsemus

”Olet ainoa ihminen, joka välittää minusta.” Tällaisen pysäyttävän lauseen olen kuullut pari kertaa tämän vuoden puolella. Lause laskee harteille taakan: tuntuu ikään kuin olisin ainoana vastuussa tästä ihmisestä. Kolme vuotta sitten vietin kolme kuukautta yhdessä maailman köyhimmistä maista, Etiopiassa. Siellä suuri osa ihmisistä asuu itse rakennetuissa pelti- tai savimajoissa, monet syövät vain yhden aterian päivässä…

Ihmisenä ihmiselle

Olipa kerran tyttö, joka muutti maalta kaupunkiin. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä – metsän humina vaihtui autojen pärinään ja metron piipitykseen. Lähikaupan tutun kassaneidin tilalle tulivat isojen markettien ihmisvilinät ja itsepalvelukassat. Lähibussissa liikkuessaan tyttö huomasi, ettei vieressä istuvan kanssa keskustelu kuulukaan yleisiin tapoihin eikä välttämättä ole tietoakaan, millaisia ihmisiä naapurissa asuu. Vanhana seurakuntanuorena ja kirkollisen…