Luonto hoitaa ja hoivaa
”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.”
Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen, ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen että kaupungissamme luonto on läsnä ja hyvinkin lähellä. Olen tänä keväänä saanut seurata pienen tyttärenpoikani riemuisaa tutkimusmatkaa luontoon, ja yhdessä olemme kokeneet mielenkiintoisia retkiä ja hetkiä. Luonnossa liikkuminen ja kaiken sen elämän tutkiminen antaa paljon, ja on meille ihan ilmaista.
Jumala on luonut meille luonnon ja usein tuntuukin, että luonto kutsuu meitä kokemaan pyhyyden läsnäolon ja kosketuksen. Useasti erityisesti silloin, kun omat voimat ovat syystä tai toisesta heikentyneet, tuntuu että on pakko päästä jollakin tavalla yhteyteen luonnon kanssa. Kevät ja kesä toi taas tullessaan meille värit ja tuoksut, auringon ja lämmön ja uutta energiaa. Asumme maamme suurimmassa kaupungissa, mutta voimme ympärillämme aistia, kokea ja tuntea luonnon ja sen voiman monin eri tavoin.
Meri, veden katseleminen ja kuunteleminen tuo monelle rauhaa sekä auttaa hahmottamaan omia pieniä ja isojakin ajatuksia, tunteita, iloisia ja surullisiakin, osaksi jotain suurempaa. Luonto vetää huomiomme puoleensa automaattisesti. Pienet yksityiskohdat, uudet idut ja alut kertovat kasvun ihmeestä. Kukkaloisto ja aromit ympäröivät meidät lumoavasti syleilyynsä. Tuulessa lainehtiva viljapelto luo turvaa ja vaurautta.
Luonnon hyvinvointia tukevia vaikutuksia on monia. Luonnossa oleskellessa stressi lievittyy, verenpaine laskee ja mieliala kohenee. Luonnossa liikkuessa fyysinen aktiivisuus lisääntyy ja fyysiset oireet vähenevät. Myös sosiaalinen hyvinvointi lisääntyy. Jos ei enää esim. liikkumisen rajoitteiden vuoksi ole mahdollisuuksia lähteä metsä- tai rantakävelylle, luontokuvien katseleminen ja luonnon äänien kuunteleminen voivat lievittää kipuja ja kohentaa mielialaa.
Lähdetään siis yksin ja yhdessä luontoon. Kysytään naapurin mummoa ja vaaria mukaan, heillä olisi varmasti meille paljon kerrottavaa omista kokemuksistaan. Mennään rantakahvilaan istumaan ja nauttimaan kesäisestä hetkestä äärettömyyden äärellä. Maistetaan makeaa ja mehukasta kesää. Ammennetaan voimaa luonnosta sen tarjoamin monin eri tavoin, aivan vapaasti, iloiten.
Halutessasi voit ottaa mukaasi kelttiläisen ilmansuuntarukouksen:
Katson kohti länttä. Edessä on syksy. Mitä uutta on näkyvissä, hyvää tai pahaa. Jätän sen Jumalalle.
Käännyn kohti etelää. Olen tässä päivässä, tässä hetkessä. Kuuntelen elämääni. Mitä on paraikaa, hyvää tai pahaa. Jätän sen Jumalalle.
Käännyn kohti itää. Ajattelen mennyttä kesää. Mikä on lopuillaan, kypsää ja valmista, hyvää tai pahaa. Jätän sen Jumalalle.
Käännyn kohti pohjoista. Paljon on sellaista, mistä en tiedä vielä mitään. Mikä on levossa, mikä uinuu, odottaa nousemistaan. Mikä on pimeässä. Jätän sen Jumalalle.
Käännän kasvoni alas. Mikä on kauheaa ja pelottavaa. Ole turvanani Jumala.
Käännän katseeni ylös, kohti kattoa ja sen takana olevaa taivasta. Minne annan kaikkeni, kenelle minä kuulun, kuka minut näkee? Annan kaikki asiani, ajatukseni ja aikeeni, annan itseni Jumalalle.
Aamen.
- Sisäistä kauneutta luomassa - 14.10.2019
- Kohtaamisten kommervenkkejä - 19.02.2019
- AJATUKSIA VAIKUTTAMISESTA JA VÄLITTÄMISESTÄ - 07.11.2018
