Toisessa todellisuudessa: lisää elinikää ja iloa yhteisöstä ja marjametsästä?

Päätin lähteä tutkimaan toisenlaista suomalaista todellisuutta ja vaihdoin kaupunkidiakonian hetkeksi diakonian ja lähetyksen tehtäviin Pohjois-Karjalan maaseudulla.

Tutkimuskohde ja alue vaikuttaa kiinnostavalta.

Ensimmäinen havaintoni liittyy maaseudulla asuvien eläkeikäisten sitkeyteen ja hyvään kuntoon. Asuminen taajamien ulkopuolella, vaikkapa 5-10 kilometrin päässä keskustan palveluista ei ole mikään ongelma: ainahan voi polkea pyörällä asioille. Kahdeksan- ja yhdeksänkymppisenäkin asuminen omassa puulla lämmitettävässä mökissä, kauppojen ulottumattomissa on mahdollista ilman ajokorttia ja autoakin: naapuriapua löytää ja tekemisestä ei ole puutetta päivien kuluessa marjamaastoissa.

Toinen mieltä ja sydäntä sykähdyttävä asia erityisesti isolta kirkolta tulevalle on se, kuinka lämpimästi tuntematon otetaan vastaan. Kotikäyntiä tekevä diakoniatyöntekijä otetaan vastaan itse paistetun pullapitkon kera. Ensimmäisessä diakonian kirpputoripäivässä uusi työntekijä toivotetaan tervetulleeksi kukan ja karjalanpiirakoiden sekä kauniin toivotuksen kera. Vieraanvaraisuus on kunniassaan, tarjoilut ovat aina runsaat ja itsetehdyt ja tulijaa tervehditään ilolla sekä hymyllä.

Kolmantena asiana ja terveisinä sinne ison kirkon suuntaan lähetän yhteistyön mutkattomuuden. Täällä maaseudulla seurakunta toimijana on erittäin arvostettu ja kaivattu yhteistyökumppani. Hoitolaitokset pyytävät seurakuntaa pitämään hartauksia ja ryhmiä ja koulu- ja kerhoyhteistyö on vahvaa. Martat – jotka kai paikkakunnasta huolimatta ovat yhtä aktiivisia, haluavat myös antaa panoksensa seurakunnan kahvittamisiin, talkoisiin sekä muuhun diakonian ja seurakunnan toimintaan ei vain yhden, vaan peräti kolmen eri Martta-ryhmän voimin.

Vaihtelu toisessa todellisuudessa virkistää ja seurakunta kyläläisten elämässä on arkea maaseudulla jopa väkevämmin kuin kaupungissa. Mitenkähän maaseudun mutkatonta olemisen ja kohtaamisen taitoa saisi siirrettyä kaupunkiympäristöön?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Villasukkiin silmukoituja kohtaamisia

    Jaa myös muille: 108 Jakoa Lisää Diakoniatyössä kohtaan ihmisiä, joilla on toisiaan hyvinkin haastavia elämäntilanteita. Jokaisen solmut ovat erilaisia, joten niiden avaamiseen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua. Pidän työssäni siitä, että minulla ei tarvitse olla oikeita ratkaisuja vaan niitä pohditaan henkilön kanssa yhdessä. Minun kutsumukseni on kantaa ihmisten taakkoja. Toisinaan, joidenkin elämäntilanteet ja…

  • Tehdään hyvää

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Vuosaaren seurakunta järjesti yhteistyössä Vuosaaren vapaaseurakunnan ja Vuosaaren ankkuripaikan (helluntaiseurakunta) kanssa Urbaani unelma – tapahtuman lauantaina 3.9. Tapahtuman idea oli yksinkertainen: tehdään yhdessä hyvää ja välitetään sitä kautta ihmisille evankeliumia Jeesuksesta. Tapahtuma oli siis teologialtaan erittäin diakoninen! Tapahtumassa avainroolissa olivat vapaaehtoiset seurakuntalaiset eri seurakunnista. Heistä osa valmisti ruokaa, osa…

  • Pummiharha

    Jaa myös muille: 154 Jakoa Lisää Erityisesti työni kautta olen tutustunut ihmisiin, joiden elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua. Monille heistä totean tapaamisemme aikana ihmetteleväni sitä, miten he ovat voineetkaan selvitä niin tukalissa vaikeuksissa. Useimmat heistä ovat todella tiukilla myös taloudellisesti. He sinnittelevät uskomattoman pitkään todella pienillä tuloilla, velkojen tai velkojien puristuksessa. Kutsun heitä usein arjen sankareiksi….

  • Milloin viimeksi muistit eläviä?

    Jaa myös muille: 26 Jakoa Lisää Lauantaina vietettiin pyhäinpäivää ja kymmenet tuhannet kynttilät syttyivät suomalaisilla hautausmailla. Läheisen menettämisen suru on ajassa virtaava, muuntuva olotila. Läheistään voi surra jo tämän elossa olon aikana, jos hän sairastaa pitkään tai hiipuu hiljaa pois muistisairautensa myötä. Läheistään voi surra päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Suru voi siirtyä, jos sille…

  • ”Emme halua vain istua”

    Jaa myös muille: 26 Jakoa Lisää Lauttasaaren kirkolla on ahdasta, kun menen paikalle vapaaehtoiseksi lajittelemaan pakolaisten hyväksi järjestetyn vaatekeräyksen satoa. Kasseja ja pusseja röykkiöittäin lähdössä Evitskogiin ja osa jaettaisiin Lauttasaaressa majoittuville. Mitäs tästä kassista löytyy? Hyväkuntoisia miesten paitoja ja housuja, katsomme työparikseni sattuneen mieshenkilön kanssa. Esittäydymme. Konstandin kertoo olevansa Albaniasta ja saapuneensa viikko sitten Suomeen turvapaikan…

  • Parisuhde vai pari suhdetta?

    Jaa myös muille: 29 Jakoa Lisää Olen työssäni kohdannut ihmisiä, joiden parisuhde on syystä tai toisesta muuttunut paratiisista helvetiksi. Joskus mustelmaisia poskia on yritetty peitellä meikillä, joskus syytetään klassista kaapinovea tai muuta itseaiheutettua tapaturmaa. Joskus rakkaan sanat ovat lyöneet itsetunnon niin rikki, että sirpaleita ei jaksa enää kerätä. Kuka nyt haluaisi kertoa, että rakkaan hyväily…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.