Pieniä ihmeitä idässä

Viime vuonna innostuin podcasteista. Mikäli nettikeskusteluihin on luottamista, niin innostui moni muukin, joka oli kyllästynyt radiokanavien poukkoilevaan äänisaasteeseen ja keskeytyksien sarjatuleen. Podcast on puheohjelma, jonka voi tilata tai valita netistä monesta eri palvelusta. Mielestäni hienointa podcasteissa on intiimi tunne, joka syntyy kuunnellessa – kuin itsekin istuisi saman pöydän ääressä juttelemassa keskustelijoiden kanssa.

Diakonia on aihepiiri, jossa liikutaan herkällä maaperällä. Ihmisten tarinat ja arjen todellisuus voivat olla rankkoja. Silti niistä ja kirkon diakoniatyöntekijöiden tarjoamasta avusta pitää kertoa enemmän julkisuudessa. Vaatii rohkeutta tulla kasvoillaan esille mediassa, mutta ehkä ei tarvitsekaan, jos ääni riittää? Voisivatko podcastit olla juuri diakonialle sopiva kanava?

Päätimme kokeilla. Viisiosaisessa Pieniä ihmeitä idässä –podcastissa haastatellaan diakonian piirissä työskenteleviä, vapaaehtoisia sekä apua saaneita itähelsinkiläisiä. Toivomme, että jaksot avaisivat auttamistyön todellisuutta, rakentaisivat siltaa erilaisten ihmisten välille ja lisäisivät ymmärrystä.

Jokaisen ihmisen elämä ja tarina on erityinen. Podcastia tehdessä tuntui äärettömän hyvältä kuulla, miten merkityksellisiä pienetkin kohtaamiset diakonian piirissä voivat olla. Esimerkiksi miten huojentavaa on saada puhua solmussa olevista raha-asioista ensimmäistä kertaa jonkun kanssa. Jonkun, joka ei syyllistä, vaan käärii hihat ja alkaa yhdessä selvittää, miten päästään eteenpäin.

Se on pieni ihme.

Antoisia kuunteluhetkiä – antakaa palautetta!

Ensimmäisessä Pieniä ihmeitä idässä –podcastin jaksossa juttukaverina on auttamistyön viestijä Eila Jaakola, joka sukelsi bisnesmaailmasta keskelle itähelsinkiläistä diakoniaa.

Toisessa jaksossa vieraana ovat vapaaehtoistyötä tekevät Nina ja Lassi, jotka auttavat itähelsinkiläisiä solmuun menneiden raha-asioiden selvittelyssä.

Kolmannessa jaksossa kurkimäkeläinen Kari kertoo, miten diakoni psyykkasi häntä takaisin elämään alkoholismin ja rahavaikeuksien keskeltä.

Neljännessä jaksossa alanvaihtaja Kati Markkanen kertoo, millaista on työskennellä diakonina Myllypurossa ja Herttoniemenrannassa.

Kuuntele podcast täältä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Ihmisten kalastaja

    Jaa myös muille: 243 Jakoa Lisää Aurinko paistaa. On keväinen sunnuntaiaamu. Kuuntelen juna-asemalla kotiseutuni kirkonkellojen kutsua. Ihana sunnuntaiaamun rauha. Astun junaan ja lähden kohti uutta työpäivää. Kävelen asemalta kohti työpaikkaani, Kampin kappelia. Seisahdun hetkeksi kappelin edustalle ja katselen onnellisena työpaikkaani. Siinä se on: paikka, jossa saan tehdä työtä, jota rakastan ja jossa saan palvella Jumalaani. Meitä…

  • Onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

    Jaa myös muille: Lisää Hyväksyttäviä vastauksia ovat molemmat: kyllä ja ei. Kysymykseen saa vastauksen kyllä, jos vastaaja on kohdannut diakoniatyöntekijän haastavassa elämäntilanteessaan ja saanut apua. Kieltävän vastauksen kuulee silloin, kun vastaaja ei ole ollut tietoinen diakoniatyön mahdollisuuksista. Diakoniatyöntekijänä hätkähdän aina kuullessani ihmisiltä tai mediasta arvailuja, jopa epäilyjä, kirkon diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa. Meidän tekemämme diakoniatyö 150…

  • Juhlaa ja kohtaamista arjen keskellä

    Jaa myös muille: Lisää Tervehdys Länsi-Helsingistä! Viime sunnuntaina 9.10 vietettiin Meilahden seurakunnan 60-vuotisjuhlaa. Ohjelmassa oli juhlamessu, kahvitilaisuus ja illalla päivän päättävä konsertti. Päivän mittaan muisteltiin Meilahden seurakunnan ja kirkon alkuaikoja, kuluneita vuosia ja suunnattiin katsetta tulevaan. Mieleeni jäi erityisesti maininnat siitä, kuinka seurakunta on vuosien varrella kohdannut valtavan joukon eri ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Jäin miettimään…

  • Mitä ikäihmiset ovat minulle opettaneet?

    Jaa myös muille: Lisää Ihailen niitä vanhuksia, joiden silmäkulmassa edelleen vilkkuu 15-vuotias. Ihailen niitä ikäihmisiä, jotka vaikeasta lapsuudesta tai nuoruudesta huolimatta ovat saaneet elämänsä kuntoon. Kunnioitan heitä, jotka eivät ole saaneet elämäänsä kuntoon ja silti porskuttavat eteenpäin vuosi toisensa jälkeen. Ihailen niitä ikääntyneitä, jotka vääryyksiä kohdattuaan eivät ole katkeroituneet tai siirtäneet kohtaamaansa pahaa muihin ihmisiin….

  • Me tämän päivän fariseukset

    Jaa myös muille: Lisää Olin tänään asioilla kaupungilla, kun kaksi näkemääni henkilöä pysäytti miettimään omaa sydämen kovuutta. Katua ylittäessäni edelläni meni pyörätuolilla tummaihoinen mies, jonka toinen jalka oli amputoitu pienen jalan tyngän törröttäessä paljaana. Mies piti kädessään kertakäyttömukia, johon ohikulkijat olivat heittäneet muutaman lantin. Säpsähdin näkyä, mutta jatkoin matkaa. Hetken kuluttua omatuntoani alkoi kolkuttaa ja palasin…

  • Kun ärsyttää, kysy itseltäsi; mitä kaipaan? Mitä tarvitsen?

    Jaa myös muille: 73 Jakoa Lisää Diakoniatoimistolla voit puhua monipuolisesti elämästä ja läheisistä ihmissuhteista. Tässä kirjoituksessa kurkistetaan pintaa syvemmälle reaktioihimme ja tuntemuksiimme. Koska emme aina toimi loogisesti, on ihmismielen syövereissä aina tilaa yllätyksille.  Oletko huomannut olevasi usein ärtynyt? Ärsyttääkö ihmisten luonteenpiirteet tai heidän olemuksensa? Paheksutko usein muita? Mielemme heijastaa herkästi kanssaihmiseen piirteitä, joita emme hyväksy…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.