Pieniä ihmeitä idässä

Viime vuonna innostuin podcasteista. Mikäli nettikeskusteluihin on luottamista, niin innostui moni muukin, joka oli kyllästynyt radiokanavien poukkoilevaan äänisaasteeseen ja keskeytyksien sarjatuleen. Podcast on puheohjelma, jonka voi tilata tai valita netistä monesta eri palvelusta. Mielestäni hienointa podcasteissa on intiimi tunne, joka syntyy kuunnellessa – kuin itsekin istuisi saman pöydän ääressä juttelemassa keskustelijoiden kanssa.

Diakonia on aihepiiri, jossa liikutaan herkällä maaperällä. Ihmisten tarinat ja arjen todellisuus voivat olla rankkoja. Silti niistä ja kirkon diakoniatyöntekijöiden tarjoamasta avusta pitää kertoa enemmän julkisuudessa. Vaatii rohkeutta tulla kasvoillaan esille mediassa, mutta ehkä ei tarvitsekaan, jos ääni riittää? Voisivatko podcastit olla juuri diakonialle sopiva kanava?

Päätimme kokeilla. Viisiosaisessa Pieniä ihmeitä idässä –podcastissa haastatellaan diakonian piirissä työskenteleviä, vapaaehtoisia sekä apua saaneita itähelsinkiläisiä. Toivomme, että jaksot avaisivat auttamistyön todellisuutta, rakentaisivat siltaa erilaisten ihmisten välille ja lisäisivät ymmärrystä.

Jokaisen ihmisen elämä ja tarina on erityinen. Podcastia tehdessä tuntui äärettömän hyvältä kuulla, miten merkityksellisiä pienetkin kohtaamiset diakonian piirissä voivat olla. Esimerkiksi miten huojentavaa on saada puhua solmussa olevista raha-asioista ensimmäistä kertaa jonkun kanssa. Jonkun, joka ei syyllistä, vaan käärii hihat ja alkaa yhdessä selvittää, miten päästään eteenpäin.

Se on pieni ihme.

Antoisia kuunteluhetkiä – antakaa palautetta!

Ensimmäisessä Pieniä ihmeitä idässä –podcastin jaksossa juttukaverina on auttamistyön viestijä Eila Jaakola, joka sukelsi bisnesmaailmasta keskelle itähelsinkiläistä diakoniaa.

Toisessa jaksossa vieraana ovat vapaaehtoistyötä tekevät Nina ja Lassi, jotka auttavat itähelsinkiläisiä solmuun menneiden raha-asioiden selvittelyssä.

Kolmannessa jaksossa kurkimäkeläinen Kari kertoo, miten diakoni psyykkasi häntä takaisin elämään alkoholismin ja rahavaikeuksien keskeltä.

Neljännessä jaksossa alanvaihtaja Kati Markkanen kertoo, millaista on työskennellä diakonina Myllypurossa ja Herttoniemenrannassa.

Kuuntele podcast täältä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Outi Jaakkola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Ihmiselon kivut&koukerot -ja se arvokas toivo ja välittäminen!

    Jaa myös muille: 10 Jakoa Lisää 31.8.2018 vietettiin ensimmäistä D-day:tä eli diakonian viran päivää. Tuli mietiskeltyä sitä, millaisia kohtaamisia tähän omalle työuralle on sattunut niin Espoossa, Suomusjärvellä, Kirkkonummella kuin Helsingissä. En kerro kenestäkään tietystä ihmisestä vaan asioista, joita olen kohdannut diakoniatyöntekijänä –niiden asioiden takana ovat ihmiset kohtaloineen. On ihmisiä, joiden rinnalla olen kulkenut vuosia. On…

  • Diakoniatyötä Someron tapaan

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää ”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena…

  • Milloin viimeksi muistit eläviä?

    Jaa myös muille: 26 Jakoa Lisää Lauantaina vietettiin pyhäinpäivää ja kymmenet tuhannet kynttilät syttyivät suomalaisilla hautausmailla. Läheisen menettämisen suru on ajassa virtaava, muuntuva olotila. Läheistään voi surra jo tämän elossa olon aikana, jos hän sairastaa pitkään tai hiipuu hiljaa pois muistisairautensa myötä. Läheistään voi surra päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Suru voi siirtyä, jos sille…

  • Leiriltä leirille- entä sen jälkeen?

    Jaa myös muille: 42 Jakoa Lisää Leirityö on rankkaa ja vaativaa. Leirille tulijat voivat olla entuudestaan tuntemattomia, tai korkeintaan pintapuolisesti tuttuja. Ainakaan leiriläiset eivät tunne toisiaan. Diakonian leireillä oman lisänsä tuovat useimpien osallistujien elämän rankat vastoinkäymiset tai traumaattiset kokemukset. Leirien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon erilaisia taustoja ja tarpeita. Kuitenkin etukäteen mietityttää miten kaikki tulee sujumaan,…

  • Ole hiljaa!

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Olen retriitti-ihminen. Sellainen, joka viihtyy mökillä tai veneellä viikon ilman televisiota, radiota tai nettiä. Sellainen, joka kaipaa ihmisten seuraa, mutta nauttii siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää väkinäisellä puheella. Sellainen, jonka mielestä saunassa on ihaninta olla hiljaa. Sellainen, jonka on pakko päästä ainakin kerran vuodessa paikkaan, jossa saa luvan…

  • Vapaaehtoisissa on voimaa – tuokiokuvia Alppilasta

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Tiistaiaamu Alppilan kirkon keittiöllä alkaa toimeliaasti. Diakoniaruokailun vapaaehtoiset Suvi ja Sirpa tulevat paikalle, vaihtavat vaatteet ja kietaisevat essut päälle. Rauno on jo ehtinyt pinota tarjoilupöydälle lautaset ja lasit ja katsonut, että haarukoita, veitsiä ja lusikoita on telineessä riittävästi. Suvi tarkistaa leipä- ja pullatilanteen pakastimesta. Viikonlopun aikana on taas tullut…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.