Joukko vapaaehtoistyöntekijöitä on ryhmittynyt pöydän taakse ruokaa tarjoilemaan

Vapaaehtoisissa on voimaa – tuokiokuvia Alppilasta

Tiistaiaamu Alppilan kirkon keittiöllä alkaa toimeliaasti. Diakoniaruokailun vapaaehtoiset Suvi ja Sirpa tulevat paikalle, vaihtavat vaatteet ja kietaisevat essut päälle. Rauno on jo ehtinyt pinota tarjoilupöydälle lautaset ja lasit ja katsonut, että haarukoita, veitsiä ja lusikoita on telineessä riittävästi.

Suvi tarkistaa leipä- ja pullatilanteen pakastimesta. Viikonlopun aikana on taas tullut leipomoista lahjoituksia, jotka Pullakuski-vapaaehtoiset ovat tuoneet kirkolle, joten tavaraa on riittävästi. Sirpa ottaa leivät ja pullat sulamaan. Ruuan valmistaa pääkokki Päivi, joka pilkkoo parhaillaan vihanneksia ja ottaa muita tarvikkeita siinä sivussa ulos jääkaapista. Uuni on jo lämpiämässä, että leivät saadaan sinne hetken päästä sulamaan ja myöhemmin ruoka paistumaan.

Jonkin ajan päästä saapuvat vielä Kaija sekä irakilaiset Maram ja Hatem. Moi ja hello, sanon heille. Vaihdetaan kuulumiset ja sitten Kaija laittaa kahvin tippumaan. Hetken päästä leivät ovat sulaneet uunissa, ja Suvi ja Sirpa siivuttavat ne ja asettavat nätisti leipäkoreihin.

Joukko vapaaehtoistyöntekijöitä on ryhmittynyt pöydän taakse ruokaa tarjoilemaanPäivi valmistaa ruuan ja juttelee samalla vapaaehtoisille leppoisasti. Ruokasali alkaa täyttyä pikkuhiljaa tiistairuokailijoista. Takapöydissä istuu joukko punaposkisia naisia: albanialainen Eljona on vetänyt jumpan, josta ei vauhtia puuttunut.

Kello alkaa lähestyä kahtatoista. Onko kaikki valmista, kysyn keittiöltä. Jokainen on hoitanut oman tehtävänsä hyvin, joten kaikki on valmista. Pienen alkuhartauden jälkeen rukoilemme yhdessä ruokarukouksen. Vapaaehtoiset ovat asettuneet linjastolle ja jakavat ruuan, leivän, salaatin ja veden kullekin ruokailijalle. Diakonit varataan keskusteluille, kuuntelijoita tarvitaan tänäänkin.

Tiistairuokailu on kohtaamispaikka, jossa ruuan lisäksi vaihdetaan viikon kuulumiset ja luodaan uusia ystävyyssuhteita. Tänne tullaan joka viikko, vakuuttavat Kirsti ja Anja. – Ruoka on hyvää, ja täällä on parasta seuraa!

Kaikille avoin ruokailu tiistaisin klo 12-13 Alppilan kirkolla, Kotkankatu 2. Lounas 2 e.

Maarit van Santen, Kallion seurakunnan diakoniatyöntekijä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta…

  • LEMMIKKI LÄHIMMÄISENÄ

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Vaiettu perheenjäsen Diakoniatyöntekijän vastaanotolla käydään lävitse ihmisen taloustilannetta. Kysymyksillä kartoitetaan tuloja ja menoja kuukauden aikana. Samalla saadaan selville perheen koko sekä rahan käytön historia. Ihminen, joka avaa omaa talouttaan – monesti entuudestaan tuntemattomalle diakoniatyöntekijälle – haluaa antaa tilanteestaan hyväksyttävän kuvan. Kuvan, mistä ei paljastu, että perheenjäsenenä on eläin. Eläin…

  • Vapaaehtoistyöstä uusia mahdollisuuksia

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Kaksi vuotta sitten meillä Kallion seurakunnassa oli mahdollisuus tarjota vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoille. Tehtävänä oli auttaa diakoniaruokailussa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat jollain lailla syrjäytymisvaarassa esim. työttömyyden, eläkkeellä olon, mielenterveysongelman tai muun syyn takia ja kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat muuten vain seuraa. Ruokailussa vapaaehtoiset, joista osa on ollut mukana jo pitkään,…

  • Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut. Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani. Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna. Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut…

  • Mitä se diakoniatyö oikein on?

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Diakonia – niin se on sitä kirkon auttamistyötä, juu tosi tärkeää, sanoo aika moni. Apua ja tukea eri muodoin hädän hetkellä. Mutta mitä se diakoniatyö ihan käytännössä on? Pääsin päiväksi perehtymään Malmin seurakunnassa työskentelevän diakoniatyöntekijän Elise Hartosen arjen työhön. Elisen työkenttänä on Malmin seurakunnan pohjoiset alueet eli Tapulikaupunki, Puistola…

  • Tekeekö kirkko vääriä asioita? – Muuta sinä kirkkoa!

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Monet seurakunnat ovat suurien säästöpaineiden alla. Menopuolelta on pakko karsia, jotain on jätettävä pois. Mutta mistä luovutaan? Päädytäänkö luopumaan jostain luovuttamattoman tärkeästä? Onko sinulla mielipidettä siihen, mistä seurakunnan pitäisi luopua? Oletko joskus miettinyt, että kunpa sinäkin voisit vaikuttaa? Nyt on jälleen aika. Sinä voit kertoa, minkä täytyy muuttua ja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.