Joukko vapaaehtoistyöntekijöitä on ryhmittynyt pöydän taakse ruokaa tarjoilemaan

Vapaaehtoisissa on voimaa – tuokiokuvia Alppilasta

Tiistaiaamu Alppilan kirkon keittiöllä alkaa toimeliaasti. Diakoniaruokailun vapaaehtoiset Suvi ja Sirpa tulevat paikalle, vaihtavat vaatteet ja kietaisevat essut päälle. Rauno on jo ehtinyt pinota tarjoilupöydälle lautaset ja lasit ja katsonut, että haarukoita, veitsiä ja lusikoita on telineessä riittävästi.

Suvi tarkistaa leipä- ja pullatilanteen pakastimesta. Viikonlopun aikana on taas tullut leipomoista lahjoituksia, jotka Pullakuski-vapaaehtoiset ovat tuoneet kirkolle, joten tavaraa on riittävästi. Sirpa ottaa leivät ja pullat sulamaan. Ruuan valmistaa pääkokki Päivi, joka pilkkoo parhaillaan vihanneksia ja ottaa muita tarvikkeita siinä sivussa ulos jääkaapista. Uuni on jo lämpiämässä, että leivät saadaan sinne hetken päästä sulamaan ja myöhemmin ruoka paistumaan.

Jonkin ajan päästä saapuvat vielä Kaija sekä irakilaiset Maram ja Hatem. Moi ja hello, sanon heille. Vaihdetaan kuulumiset ja sitten Kaija laittaa kahvin tippumaan. Hetken päästä leivät ovat sulaneet uunissa, ja Suvi ja Sirpa siivuttavat ne ja asettavat nätisti leipäkoreihin.

Joukko vapaaehtoistyöntekijöitä on ryhmittynyt pöydän taakse ruokaa tarjoilemaanPäivi valmistaa ruuan ja juttelee samalla vapaaehtoisille leppoisasti. Ruokasali alkaa täyttyä pikkuhiljaa tiistairuokailijoista. Takapöydissä istuu joukko punaposkisia naisia: albanialainen Eljona on vetänyt jumpan, josta ei vauhtia puuttunut.

Kello alkaa lähestyä kahtatoista. Onko kaikki valmista, kysyn keittiöltä. Jokainen on hoitanut oman tehtävänsä hyvin, joten kaikki on valmista. Pienen alkuhartauden jälkeen rukoilemme yhdessä ruokarukouksen. Vapaaehtoiset ovat asettuneet linjastolle ja jakavat ruuan, leivän, salaatin ja veden kullekin ruokailijalle. Diakonit varataan keskusteluille, kuuntelijoita tarvitaan tänäänkin.

Tiistairuokailu on kohtaamispaikka, jossa ruuan lisäksi vaihdetaan viikon kuulumiset ja luodaan uusia ystävyyssuhteita. Tänne tullaan joka viikko, vakuuttavat Kirsti ja Anja. – Ruoka on hyvää, ja täällä on parasta seuraa!

Kaikille avoin ruokailu tiistaisin klo 12-13 Alppilan kirkolla, Kotkankatu 2. Lounas 2 e.

Maarit van Santen, Kallion seurakunnan diakoniatyöntekijä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Asunnottoman talvi Helsingissä

    Jaa myös muille: Lisää On torstai 29. tammikuuta, kun katson pakkasmittariin kotona ennen töihin lähtöä. -15 astetta. Toivon, ettei tuule. Alan kiskoa toppahousuja jalkaan vain todetakseni, että ne eivät mahdu. Kello on sen verran, etten ehdi hakea toisia housuja, joten lähden pakkaseen sisähousuissa. Takki on onneksi polviin asti. Kodin ja työpaikan välillä olen noin 20…

  • Diakonisen kohtaamisen erityisyys

    Jaa myös muille: 57 Jakoa Lisää Seurakunta on Malmilla aktiivinen ja kokoava toimija. Malmin seurakunnan alueella asuvista ihmisistä noin 50 prosenttia (45000) ihmistä kuuluu kirkkoon. Seurakuntamme strategiset tavoitteet rohkaisevat kohtaamaan malmilaisia kirkon ovien ulkopuolella. Tämä tavoite on minulle tärkeä, ja toteutan sitä mielelläni. Viime kesänä istuin lähiöidemme baareissa virkapaidassa ja kohtasin ihmisiä heidän arkisissa tilanteissaan….

  • Kaikille elämässä väsähtäneille kulkijoille- 

    Jaa myös muille: 31 Jakoa Lisää Kuulemisen kahvila on paikka juuri sinulle, väsynyt kulkija. Paikka, missä saat istahtaa alas, jutella tai vain olla – omassa rauhassa. Espoon Diakoniatalo avasi ovensa Olarin kirkon vieressä syyskuun puolessa välissä. Kuulemisen kahvila on siellä avoinna joka perjantai klo 10-14. Kahvilassa on tarjolla lämmintä juotavaa, valmiiksi tehtyjä voileipiä ja makeaa syömistä….

  • Kuunteletko itseäsi vai yhteiskuntaa?

    Jaa myös muille: Lisää Laskun eräpäivä lähenee eikä tilillä ole rahaa sen maksamiseen. Puoliso tiuskii, koti on kuin sotatantere, jossa on edettävä varpaillaan peläten seuraavaa räjähdystä. Aikuinen lapsi käyttää päihteitä ja ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee lisää eikä muuta rahoitusta ole. Töissä käyminen on suojuoksua, jossa jokaisella askeleella uppoaa vain syvemmälle väsymykseen, jolle ei loppua…

  • Kirje Helsingin kuntapäättäjille ja sellaisiksi aikoville

    Jaa myös muille: 231 Jakoa Lisää Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 %  diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään…

  • Kuka tarvitsee diakoniaa?

    Jaa myös muille: 84 Jakoa Lisää Seurakunnan aktiivisena maallikkojäsenenä joutuu selkiyttämään itselleen monia perusasioita. Eräs problemaattinen kysymys on, kuka tarvitsee diakoniaa, kuka sen määrittää ja millä perusteella. Vielä pari vuotta sitten saattoi Kirkko ja Kaupunki -lehden ilmoituksesta nähdä, että diakoniatyöntekijät tarjoavat puuroa tai soppaa vähävaraisille ja työttömille. Kirkon perustehtävän esittelyn perusteella diakonian palveluita tarvitsevat ne…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.