Saanko auttaa?

Pelastusarmeijan upseeri seisoo perinteisen joulupadan vieressä. Padan kolmijalan kupeeseen on kertynyt iso kasa muovikasseja lahjoitettuine vaatteineen.

Nainen istuu kadunkulmassa kädessään likainen pahvimuki, jonka pohjalla on muutama kolikko. Vieressä on puutteellisella suomella kirjoitettu avunpyyntö.

”Anna joulun tärkein lahja”, sanotaan Kirkon Ulkomaanavun kampanjassa. Kehitysmaan lapselle äidin ammatti voi olla elämän pelastus.

Kun erityisesti joulun aikaan herätään hyväntekeväisyyteen, niin lahjoituksille olisi monta ottajaa. Apua tarvitaan lähelle ja kauas. Auttaa voi antamalla rahaa, tavaraa tai aikaa. Kaikki apu on tervetullutta ja jokainen lahjoituskohde varmasti auttamisen arvoinen. Lahjoittajan itsensä täytyy tehdä valinta, mihin haluaa apunsa kohdentaa.

Joskus tulee pohdittua auttamisen moraalista puolta. Pitääkö hyvinvointivaltiossa verojen lisäksi antaa vielä muustakin omastaan? Autanko vain hyvän omantunnon vuoksi? Meneekö apu perille sitä oikeasti tarvitseville vai vetääkö joku välistä? Kohentaako apu ihmisen elämäntilannetta vai onko se vain pika-apua, jonka saamisen jälkeen tilanne palaa ennalleen kuten arki joulun jälkeen?

Olen tullut tulokseen, että aina saa auttaa ja antaa enemmän kuin pyydetään – niin halutessaan. Auttaa voi organisoidusti eri toimijoiden kautta tai sitten toimia lähiympäristössään vaikkapa antamalla lapsiperheen vanhemmille vapaailta tai kutsumalla naapuri joulupuurolle tai hoitamalla autottoman jouluostokset oman kauppareissun yhteydessä. Ja koska ihmiset joka tapauksessa haluavat auttaa monin tavoin, on myös kirkon syytä käyttää monia kanavia avun perille saamiseksi.

Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Sen olen havainnut lukuisia kertoja työssäni vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Tutkimustenkin mukaan monet tekevät vapaaehtoistyötä, koska siten voi auttaa toisia ja siitä saa hyvän mielen. On se vaan niin hienoa, kun palkaksi saa kiitoksen ja hymyn, joiden avulla jaksaa ja haluaa olla ihan vaan ihminen ihmiselle toisenkin kerran.

Jos mietit auttamisen tapaa tänä jouluna, niin tässä pari vinkkiä: aikaa voi antaa monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä (vapaaehtoistyö.fi) ja rahallista tukea vaikkapa lähikeräyksissä (kotimaanapu.fi). Molemmat edellä mainitut ovat seurakuntien ylläpitämiä toimintamuotoja, joiden avulla kanavoidaan apua seurakuntien diakoniatyön kautta usein kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Kirkon työssä me myös pyrimme ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Jotta olisi se joulu joka päivä.

Hyvää joulun aikaa. Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Hanna Lipasti-Raulus (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Sateenkaaren tuolla puolen – kirkko, Pride ja rippikoulu

    Jaa myös muille: 146 Jakoa Lisää Olen ohjaamassa rippikoululeiriä. Rippikoulun nuoret ovat ihania – heillä on paljon kysymyksiä ja he haluavat kysymyksiinsä oikeita vastauksia. He elävät todeksi tärkeitä elämäntaitoja ja sitä, millaista on olla lähimmäisenä maailmassa. He oppivat sovituksesta, armosta ja siitä, kuinka jokainen heistä on Jumalan kuva ja siksi täydellinen. Olen tosi onnellinen jokaisesta…

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta….

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan…

  • Virsikärpänen – diakonian Bumtsibum

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Onko Biisikärpänen tai Bumtsibum ohjelmina tuttuja? Ohjelmat testaavat osallistujiensa laulutietämystä: mikä laulu on kyseessä ja miten laulun sanat menevät. Tämä kirjoitus ei testaa laulutietoutta, mutta kokoaa Biisikärpäsen ja Bumtsibumin tavoin laulujen sanoja. Gospelräppiä soittava NNS laulaa, kuinka ”mul ei oo varaa”, ”nukkumatti morottaa kukkaron pohjalta” ja Kelalta tulee terveisiä:…

  • Pimeät huoneet

    Jaa myös muille: 134 Jakoa Lisää Pelkäsin pienenä pimeää. Pelkäsin mörköä, joka asuu sängyn alla. Isoveli katsoi elokuvan Tappajahai. Minua kiellettiin katsomasta, mutta halusin näyttää rohkeuteni veljelleni ja katsoin elokuvan kielloista huolimatta. Yöllä tuolin päällä ollut vaatemytty muuttui haiksi. Piti sytyttää ja sammuttaa valot monta kertaa, jotta sain varmuuden siitä, ettei se ollut hai. En…

  • Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

    Jaa myös muille: 33 Jakoa Lisää Työnteko on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Aivan kuin ihminen olisi kokonainen vasta silloin, kun hän on kykenevä työhön ja elättämään itse itsensä. Miten alentavaan asemaan tämä saattaa kaikki sairastavat, vammaiset, masentuneet tai pitkään ilman työtä olleet ihmiset. Kenen tahansa kohdalle voi osua…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.