Saanko auttaa?

Pelastusarmeijan upseeri seisoo perinteisen joulupadan vieressä. Padan kolmijalan kupeeseen on kertynyt iso kasa muovikasseja lahjoitettuine vaatteineen.

Nainen istuu kadunkulmassa kädessään likainen pahvimuki, jonka pohjalla on muutama kolikko. Vieressä on puutteellisella suomella kirjoitettu avunpyyntö.

”Anna joulun tärkein lahja”, sanotaan Kirkon Ulkomaanavun kampanjassa. Kehitysmaan lapselle äidin ammatti voi olla elämän pelastus.

Kun erityisesti joulun aikaan herätään hyväntekeväisyyteen, niin lahjoituksille olisi monta ottajaa. Apua tarvitaan lähelle ja kauas. Auttaa voi antamalla rahaa, tavaraa tai aikaa. Kaikki apu on tervetullutta ja jokainen lahjoituskohde varmasti auttamisen arvoinen. Lahjoittajan itsensä täytyy tehdä valinta, mihin haluaa apunsa kohdentaa.

Joskus tulee pohdittua auttamisen moraalista puolta. Pitääkö hyvinvointivaltiossa verojen lisäksi antaa vielä muustakin omastaan? Autanko vain hyvän omantunnon vuoksi? Meneekö apu perille sitä oikeasti tarvitseville vai vetääkö joku välistä? Kohentaako apu ihmisen elämäntilannetta vai onko se vain pika-apua, jonka saamisen jälkeen tilanne palaa ennalleen kuten arki joulun jälkeen?

Olen tullut tulokseen, että aina saa auttaa ja antaa enemmän kuin pyydetään – niin halutessaan. Auttaa voi organisoidusti eri toimijoiden kautta tai sitten toimia lähiympäristössään vaikkapa antamalla lapsiperheen vanhemmille vapaailta tai kutsumalla naapuri joulupuurolle tai hoitamalla autottoman jouluostokset oman kauppareissun yhteydessä. Ja koska ihmiset joka tapauksessa haluavat auttaa monin tavoin, on myös kirkon syytä käyttää monia kanavia avun perille saamiseksi.

Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Sen olen havainnut lukuisia kertoja työssäni vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Tutkimustenkin mukaan monet tekevät vapaaehtoistyötä, koska siten voi auttaa toisia ja siitä saa hyvän mielen. On se vaan niin hienoa, kun palkaksi saa kiitoksen ja hymyn, joiden avulla jaksaa ja haluaa olla ihan vaan ihminen ihmiselle toisenkin kerran.

Jos mietit auttamisen tapaa tänä jouluna, niin tässä pari vinkkiä: aikaa voi antaa monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä (vapaaehtoistyö.fi) ja rahallista tukea vaikkapa lähikeräyksissä (kotimaanapu.fi). Molemmat edellä mainitut ovat seurakuntien ylläpitämiä toimintamuotoja, joiden avulla kanavoidaan apua seurakuntien diakoniatyön kautta usein kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Kirkon työssä me myös pyrimme ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Jotta olisi se joulu joka päivä.

Hyvää joulun aikaa. Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Latest posts by Hanna Lipasti-Raulus (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Pohdintaa diakonian vastaanotolta

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Diakonian vastaanotolla tapaa ihmisiä monissa erilaisissa elämäntilanteissa. Monille on yhteistä se, että elämässä on tullut muutama mutka matkaan tavalla tai toisella. Mutkat voivat liittyä joko terveyteen, talouteen, ihmissuhteisiin, asumiseen tai oikeastaan mihin vaan. Monesti tuntuu, ettei oma ammattitaito oikein meinaa riittää jokaisen ongelman ja elämän osa-alueen läpikäymiseen. Onneksi diakoniassakin…

  • Ikäkriisiä ja hyvää elämää

    Jaa myös muille: 76 Jakoa Lisää Ikäkriisi? Hyvät hyssykät! Valtaosa ihmisistä kokee jossain vaiheessa elämäänsä eräänlaisia virstanpylväitä. Elämän siirtymäkausissa itsetutkiskelu on yleistä. Ikäkriisi on osin myytti. Sitä on kuvattu kehitys- tai elämänkriisinä, jossa ihminen kipuilee erilaisten siirtymien keskellä. Tutkimusten mukaan naisilla ikään liittyvät elämänpohdinnat ovat yleisempiä. Elämän vaiheiden vaihtuessa elämän rajallisuuteen liittyvät ajatukset nousevat pintaan…

  • Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

    Jaa myös muille: 632 Jakoa Lisää Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias…

  • Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut. Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani. Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna. Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut…

  • AJATUKSIA VAIKUTTAMISESTA JA VÄLITTÄMISESTÄ

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Ympärillämme,  yhteisöissämme ja ympäristössämme, myös maailmanlaajuisesti, on monenlaisia muutoksia ja mullistuksia meneillään. Kirkko ja seurakunta ovat mukana elämässämme eri vaiheissa erilaisissa rooleissa. Kasteessa, rippikoulussa, häissä ja hautajaisissa, vaikuttamassa ja välittämässä meihin monella tapaa. Kutsuen meitä yhteyteen rakastavan Jumalan kanssa. Välillä hieman taka-alalla, mutta kuitenkin ollen olemassa, voisi jopa sanoa, että ainoana pysyvänä…

  • Milloin viimeksi muistit eläviä?

    Jaa myös muille: 26 Jakoa Lisää Lauantaina vietettiin pyhäinpäivää ja kymmenet tuhannet kynttilät syttyivät suomalaisilla hautausmailla. Läheisen menettämisen suru on ajassa virtaava, muuntuva olotila. Läheistään voi surra jo tämän elossa olon aikana, jos hän sairastaa pitkään tai hiipuu hiljaa pois muistisairautensa myötä. Läheistään voi surra päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Suru voi siirtyä, jos sille…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.