Helsinki-avusta päivää!

Viime viikko vierähti luurit päässä. Välillä tuntui, ettei oma Helsinki-avun soittoryhmäni lopu koskaan, vaikka meitä oli kaksi tai välillä viisikin sitä lyhentämässä. Tilastot tulivat todellisiksi – elämme mummojen ja pappojen maassa.    En oikein tiedä, mitä odotin etukäteen. Ehkä enemmän tarvitsevia ihmisiä? Päällimmäiseksi jäi onneksi tunne, että suurimmalla osalla yli kahdeksankymppisistä ei ole mitään hätää. Niin monta kertaa saan kuulla, että ”poika”, ”tytär”, ”lapset ” ”lapsenlapset”, ”veljentyttäret”, ”naapurit” auttavat. Kyllä omista pidetään huolta, jos…

Vapaaehtoisissa on voimaa – tuokiokuvia Alppilasta

Tiistaiaamu Alppilan kirkon keittiöllä alkaa toimeliaasti. Diakoniaruokailun vapaaehtoiset Suvi ja Sirpa tulevat paikalle, vaihtavat vaatteet ja kietaisevat essut päälle. Rauno on jo ehtinyt pinota tarjoilupöydälle lautaset ja lasit ja katsonut, että haarukoita, veitsiä ja lusikoita on telineessä riittävästi. Suvi tarkistaa leipä- ja pullatilanteen pakastimesta. Viikonlopun aikana on taas tullut leipomoista lahjoituksia, jotka Pullakuski-vapaaehtoiset ovat tuoneet…

Rajalla

Pyhäinpäivän aikaan käytiin haudoilla ja muistettiin kuolleita. Sama rituaali toistui jouluaattona. Osa vainajista sai kynttilän ja ajatukset, kaukaisemmat saivat vain ajatukset. Kuluneena vuonna säpsähdyttävän moni läheinen ja tuttu meni rajan yli. Ikäluokkani ja moni läheiseni on siirtynyt etulinjaan, minä itse muiden mukana. Rajalla ollaan. Diakonian vapaaehtoisena huomaa myös olevansa rajalla. Voi puuhata monenlaista ja uskoa,…

Kuka apua saa, kun minunkaan hätäni ei ole riittävä? – Pitkä taival kohti valoa

”Olen Jaana Saikkonen, pitkäaikaistyötön, yksinasuva, köyhä. Ammatiltani sihteeri. Kansalaisvaikuttaminen ja vapaaehtoistyö, yhdessä tekeminen sekä ihmisten auttaminen ovat lähellä sydäntäni. Nykyään olen innokkaasti mukana Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston Suomen osaston toiminnassa sekä Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektissa Malmin seurakunnan kautta. Tällä hetkellä olen töissä palkkatuella helmikuun loppuun saakka. Askartelu ja kaikenlainen käsillä värkkääminen on rentouttavaa….

Sehän on itsestään selvää

On itsestään selvää, että voin ostaa kahvin ja pullan tai käydä lounaalla kohtuuhintaisessa ruokapaikassa. Voin valita kalliimman tai halvemman ruuan välillä – usein arkisin otan sen halvemman ja viikonloppuisin herkuttelen vähän paremmilla raaka-aineilla. Uutta takkia varten saatan säästää, että voisin ostaa kalliimman kevättakin, joka toivottavasti kestää sekä aikaa että muodin oikkuja. On itsestään selvää, että…

Pieniä ihmeitä idässä

Viime vuonna innostuin podcasteista. Mikäli nettikeskusteluihin on luottamista, niin innostui moni muukin, joka oli kyllästynyt radiokanavien poukkoilevaan äänisaasteeseen ja keskeytyksien sarjatuleen. Podcast on puheohjelma, jonka voi tilata tai valita netistä monesta eri palvelusta. Mielestäni hienointa podcasteissa on intiimi tunne, joka syntyy kuunnellessa – kuin itsekin istuisi saman pöydän ääressä juttelemassa keskustelijoiden kanssa. Diakonia on aihepiiri,…

Vapaaehtoistyöstä uusia mahdollisuuksia

Kaksi vuotta sitten meillä Kallion seurakunnassa oli mahdollisuus tarjota vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoille. Tehtävänä oli auttaa diakoniaruokailussa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat jollain lailla syrjäytymisvaarassa esim. työttömyyden, eläkkeellä olon, mielenterveysongelman tai muun syyn takia ja kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat muuten vain seuraa. Ruokailussa vapaaehtoiset, joista osa on ollut mukana jo pitkään, kattavat tarjoilupöydän, auttavat ruoan jaossa, tiskissä…

Virsikärpänen – diakonian Bumtsibum

Onko Biisikärpänen tai Bumtsibum ohjelmina tuttuja? Ohjelmat testaavat osallistujiensa laulutietämystä: mikä laulu on kyseessä ja miten laulun sanat menevät. Tämä kirjoitus ei testaa laulutietoutta, mutta kokoaa Biisikärpäsen ja Bumtsibumin tavoin laulujen sanoja. Gospelräppiä soittava NNS laulaa, kuinka ”mul ei oo varaa”, ”nukkumatti morottaa kukkaron pohjalta” ja Kelalta tulee terveisiä: ”minkä takia mä valmistu en”. Laulun…

Minun kirkkoni on toivon kirkko

Olohuoneemme on täynnä aikuisia. Mitä tummemmaksi ilta syvenee, sitä hiljemmin ja matalammalla äänellä he puhuvat. Näen vakavia kasvoja, kostuneita silmiä, surullisia ja myötätuntoisia hymyjä. Joku tapailee kitaraa, miesten ja naisten äänet yhtyvät koruttomaksi lauluksi. Kitara laitetaan sivuun, kädet ristiin. Silloin kiipeän isäni syliin ja kuuntelen. Isän ääni on syvä ja hyvä, lempeä. Kun isä lopettaa…

Mitä köyhyys on? Vuosaarelaisten ajatuksia köyhyydestä

Miten köyhyys näkyy arjessa? Keskiviikkona 17.10. vietettiin YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Vuosaaren seurakunnan diakoniatyö sekä useat vapaaehtoiset osallistuivat teemapäivään kohtaamalla ihmisiä Vuosaaren Mosaiikkitorilla ja kysymällä heidän näkemyksiään köyhyydestä ja sen torjumisesta. Vastausten perusteella köyhyys nähtiin monitasoisena ilmiönä: perustarpeista kuten syömisestä tai lääkkeistä tinkimisenä, epävarmuutena, riittämättömyytenä, toivottomuutena ja jokapäiväisenä taisteluna. Heräsipä keskustelua myös sukupolvien…