Pala yhteistä matkaa

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen.

Tie aution maiseman läpi, tiellä kaksi ihmistä
Kuva: Unsplash.com / Rod Long

Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu ihmiseltä ihmiselle. Oleellista on rakentaa ilmapiiriä, joka on luottamuksellinen ja avoin, enemmän kuunteleva kuin neuvoja antava. Diakoniatyöntekijä toimii peilinä ihmisen omille kysymyksille ja pohdinnoille. Hyväksyvä ja arvostava kohtaaminen voi toimia alustana, jossa ihminen löytää voimavaransa uudelleen ja rohkaistuu toimimaan asiansa eteen.

Jokainen kohtaaminen on työntekijälle mahdollisuus uudistaa sisäistä havainnointiaan. Elämä virtaa vahvasti hyvin moninaisissa uomissa. Kohtaamani ihminen on oman elämänsä toimija ja asiantuntija. Motivaatio on muutoksen kantava voima, ja toisinaan on siedettävä turhautumista, kun ihminen kokee tarjotun avun itselleen vääränlaisena tai turhana. Tätä kokemusta täytyy kuunnella ja kysyä itseltään, onko muutos aina mahdollinen, tai edes tavoiteltava.

Yhteisessä työskentelyssä tärkeää on tasavertaisuus. Kumpikaan ei katso toista ylä- tai alaviistosta. Elämän hauraus voi koskettaa ketä tahansa, milloin tahansa. Tasavertaisuus on myös jotakin sellaista, joka ylittää sosioekonomiset, kulttuuriset, uskonnolliset ja sukupuolisidonnaiset rajat. Sukupuolen moninaisuus ja sen ilmaiseminen ovat osa ihmisen syvintä olemusta. Seksuaalisen suuntautumisen tuomitseminen onkin erityisen vahingollista.

Tämän päivän maailmassa on tärkeää olla luomassa sellaista kohtaamista, joka hälventää vierauden pelkoa ihmisten välillä. Tarvitaan myötätuntoista ja rohkeaa lähestymistä. Kun lähimmäisen kasvot tulevat lähelle, se haastaa asettamaan omat arvot ja asenteet puntariin. Joskus se kutsuu kulkemaan toisen ihmisen rinnalla palan yhteistä matkaa, elämän kaikissa väreissä.

Niina Karhu, diakonissa
Malmin seurakunta

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta….

  • Hyväksyvä katse inhimillistää yhteiskuntaa

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Katsot silmiini uteliaasti ja ystävällisesti. Tuntuu, että haluat minulle hyvää ja olen kaiken sen hyvän arvoinen omana itsenäni. Tässä hetkessä voin puhua ilman että minua mitataan tai arvioidaan. Usko omaan merkityksellisyyteen ja rakastettavuuteen voivat heikentyä, jos jää vaille aitoja kohtaamisia, lämpimiä sanoja ja hyväksyviä katseita. Ihmiset hakevat harvoin huomiota….

  • Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

    Jaa myös muille: 49 Jakoa Lisää Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta…

  • Poltetun maan lapset

    Jaa myös muille: Lisää Yläasteen ensimmäisellä historian tunnilla historian opettaja sanoi luokallemme, että pitää ymmärtää historiaa, jotta voi ymmärtää nykyihmistä. En muista miten tuo lause aukeni minulle silloin. Aukeniko mitenkään. Nyt työssäni huomaan katsovani ihmisten tarinoiden kautta usein historiaan, jota en ole itse elänyt. Historiaan jota edes omasta elämästään puhuvat ihmiset eivät ole eläneet. Historian…

  • Jaksaa, jaksaa, yrittäjä jaksaa − vai jaksaako sittenkään?

    Jaa myös muille: 57 Jakoa Lisää ’’Yrittäjä, yksinyrittäjä. Jo nämä sanat pitävät sisällään paljon sitä asennetta, jolla me yritämme selvitä kaikista mahdollisista asioista yrittäjinä − ja nimenomaan itse ja yksin. Tämä on ollut aikaa, jolloin epävarmuus ja vaikeat päätökset ovat rasittaneet normaalia enemmän myös minun arkeani yrittäjänä. Olen joutunut tekemään tiukkoja valintoja ja miettimään, mitä…

  • Mustarastaan laulua ja apua

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Työpaikkani pihalla on vieraillut mustarastaita koko kevättalven. Olemme saaneet kuulla niiden kaunista laulua ja seurata niiden elämää läheltä. Ankarien pakkaskelien vuoksi aloimme ruokkia mustarastaita, jotta ne voisivat hyvin ja pysyisivät hengissä. Ne lentävät ison ikkunamme taakse ja tuijottavat meitä kiinteästi, mikäli ruoka ei saavu ajallaan. Jos ruokaa on niiden…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.