Pala yhteistä matkaa

Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen.

Tie aution maiseman läpi, tiellä kaksi ihmistä
Kuva: Unsplash.com / Rod Long

Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu ihmiseltä ihmiselle. Oleellista on rakentaa ilmapiiriä, joka on luottamuksellinen ja avoin, enemmän kuunteleva kuin neuvoja antava. Diakoniatyöntekijä toimii peilinä ihmisen omille kysymyksille ja pohdinnoille. Hyväksyvä ja arvostava kohtaaminen voi toimia alustana, jossa ihminen löytää voimavaransa uudelleen ja rohkaistuu toimimaan asiansa eteen.

Jokainen kohtaaminen on työntekijälle mahdollisuus uudistaa sisäistä havainnointiaan. Elämä virtaa vahvasti hyvin moninaisissa uomissa. Kohtaamani ihminen on oman elämänsä toimija ja asiantuntija. Motivaatio on muutoksen kantava voima, ja toisinaan on siedettävä turhautumista, kun ihminen kokee tarjotun avun itselleen vääränlaisena tai turhana. Tätä kokemusta täytyy kuunnella ja kysyä itseltään, onko muutos aina mahdollinen, tai edes tavoiteltava.

Yhteisessä työskentelyssä tärkeää on tasavertaisuus. Kumpikaan ei katso toista ylä- tai alaviistosta. Elämän hauraus voi koskettaa ketä tahansa, milloin tahansa. Tasavertaisuus on myös jotakin sellaista, joka ylittää sosioekonomiset, kulttuuriset, uskonnolliset ja sukupuolisidonnaiset rajat. Sukupuolen moninaisuus ja sen ilmaiseminen ovat osa ihmisen syvintä olemusta. Seksuaalisen suuntautumisen tuomitseminen onkin erityisen vahingollista.

Tämän päivän maailmassa on tärkeää olla luomassa sellaista kohtaamista, joka hälventää vierauden pelkoa ihmisten välillä. Tarvitaan myötätuntoista ja rohkeaa lähestymistä. Kun lähimmäisen kasvot tulevat lähelle, se haastaa asettamaan omat arvot ja asenteet puntariin. Joskus se kutsuu kulkemaan toisen ihmisen rinnalla palan yhteistä matkaa, elämän kaikissa väreissä.

Niina Karhu, diakonissa
Malmin seurakunta

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

    Jaa myös muille: 65 Jakoa Lisää Kaikki Myllypuron leipäjonossa viime loppuvuonna kerätyt tarinat on nyt julkaistu tässä blogissa. Tämä on siis viimeinen osa niitä. Julkaisija on pidättänyt oikeuden tarvittaessa lyhentää tarinoita. Kiitos kaikille tarinansa kertoneille! Osa tässä blogissa julkaistuista tarinoista luettiin ma 7.3. Vanhassakirkossa järjestetyssä Tarinoita leipäjonosta -tilaisuudessa. Yksi tarinoille äänensä antaneista oli Helsingin piispa…

  • Asunnottoman talvi Helsingissä

    Jaa myös muille: Lisää On torstai 29. tammikuuta, kun katson pakkasmittariin kotona ennen töihin lähtöä. -15 astetta. Toivon, ettei tuule. Alan kiskoa toppahousuja jalkaan vain todetakseni, että ne eivät mahdu. Kello on sen verran, etten ehdi hakea toisia housuja, joten lähden pakkaseen sisähousuissa. Takki on onneksi polviin asti. Kodin ja työpaikan välillä olen noin 20…

  • Poltetun maan lapset

    Jaa myös muille: Lisää Yläasteen ensimmäisellä historian tunnilla historian opettaja sanoi luokallemme, että pitää ymmärtää historiaa, jotta voi ymmärtää nykyihmistä. En muista miten tuo lause aukeni minulle silloin. Aukeniko mitenkään. Nyt työssäni huomaan katsovani ihmisten tarinoiden kautta usein historiaan, jota en ole itse elänyt. Historiaan jota edes omasta elämästään puhuvat ihmiset eivät ole eläneet. Historian…

  • Kaikki mukaan – Timon tarinan jälkikirjoitus

    Jaa myös muille: 66 Jakoa Lisää Aloitin neliosaisen Timon tarina -blogikirjoitusten sarjan normaalioloissa. Tarinan aikana olot muuttuivatkin poikkeukselliseksi korona-ajaksi. Jatkoin kuitenkin normaalioloihin sijoittuvaa tarinaa, jossa Timolle avautui diakoniatyön kautta uusi suunta. Timon tarinassa jalkautuva työ, yksilökohtainen kotikäyntityö, yhteisövalmennus ja matalan kynnyksen toiminta auttoivat Timoa rakentamaan uutta suuntaa elämälleen. Timo oli samalla mukana helsinkiläisen diakoniatyön kehittämisvaiheessa,…

  • Kuka kuuntelee köyhää espoolaista?

    Jaa myös muille: 190 Jakoa Lisää Helsingissä ja Espoossa asuu paljon hyvätuloisia ihmisiä.  Kysymys kuuluu miten pienituloinen tai eri syistä taloudelliseen ahdinkoon joutunut pärjää hyväosaisten kaupungissa? Miten elämisen ja asumisen kustannuksista voi selvitä, kun sopivaa työtä ei löydy ja yhteiskunnan tuki haavoittuvassa asemassa oleville pienenee samaan aikaan kustannusten nousun kanssa? Hallituksen tekemien leikkausten vaikutukset kohdistuvat…

  • Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

    Jaa myös muille: 49 Jakoa Lisää Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.