Aaltoja hiekkarannalla, tekstiä kuvan päällä

Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut.

Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani.

Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna.

Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut kirkolle töihin. Moninaisista ja värikkäistä elämänkokemuksistani huolimatta, en oikein tiennyt, mistä haluaisin puhua, kun minulta kysyttiin: ”Mistäs sulla sitä kokemusta oikein on?”

Kirjoitinkin Malmin Varustamon seinällä olevaan esittelytekstiini, että olen yksinselviämisen asiantuntija. Ulkoisesti se pitääkin paikkansa. Sisäisesti ei. Olen salaa mielessäni kadehtinut kollegoideni selkeitä kasvu- ja selviytymistarinoita ja laajaa tietämystä järjestöistä, kohtaamispaikoista ja auttajatahoista. Minulla ei vain ole ollut vielä selkeyttä ja rohkeutta puhua Jumalan merkityksellisyydestä elämän polullani ja selviytymistarinani sankarina. 

Jumala osaksi arkea!

Kuukausien saatossa kuitenkin kuulin ja ymmärsin, kuinka kova hengen jano ja nälkä ihmisillä on. Tässä vaikeassa ajassa lähes jokainen etsii omannäköistä Jumalaa, johon turvata. Kaikilla on kaipaus järkkymättömän turvan äärelle, sellaisen turvan, mitä tämä epävakainen maailma ei voi koskaan tarjota.

Diakoniatyö ei edellytä uskonnollista vakaumusta, ja koko seurakunta tuntuu säikähtäneen niin supersensitiiviseksi, ettei Jumala vaikuta suositulta puheenaiheelta, vaikka juuri Siitä moni haluaisikin puhua.

Uskon, että tämä on se tarve, johon kirkon pitäisi vastata hanakammin. ”Jumala on arkinen juttu! ” ”Jumala osaksi arkea!”, kirjoittaisin minä kirkon kutsukortteihin ja mainoslauseisiin.  

Rakkaudella, Malmin Varustamon kokemusasiantuntija Sanna

Aaltoja hiekkarannalla, tekstiä kuvan päällä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Leiriltä leirille- entä sen jälkeen?

    Jaa myös muille: 42 Jakoa Lisää Leirityö on rankkaa ja vaativaa. Leirille tulijat voivat olla entuudestaan tuntemattomia, tai korkeintaan pintapuolisesti tuttuja. Ainakaan leiriläiset eivät tunne toisiaan. Diakonian leireillä oman lisänsä tuovat useimpien osallistujien elämän rankat vastoinkäymiset tai traumaattiset kokemukset. Leirien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon erilaisia taustoja ja tarpeita. Kuitenkin etukäteen mietityttää miten kaikki tulee sujumaan,…

  • Sinikka Backman: Mietteitä leipäjonon liepeiltä

    Jaa myös muille: Lisää Kello 3.10 alkaa tämäkin talvinen, tuulinen, kylmä aamu. Kello 6.00 ajelen Myllypurontietä kohti elintarvikejakelua. Kymmeniä ihmisiä seisoo jo odottamassa, että jakelu alkaa klo 9.00. Osa on hakenut suojaa metron sisäänmenoaulasta, vaikka sielläkään ei saisi vartijan mukaan olla. Lastauslaiturilla on kylmä. Avaan hallin ovet ja odottelen arjen enkeleitä saapuviksi. Ihmisiä, jotka ovat kuntouttavassa…

  • Uskonko siihen, että ihmiselle annetaan vain se, minkä jaksaa kantaa?

    Jaa myös muille: 405 Jakoa Lisää Ensi kuussa olen tehnyt diakoniatyötä neljä vuotta. Usein tuntuu siltä, että olen yhä se vastavalmistunut, joka seisoo kirkon ovella miettien, että miten voisin kertoa armosta ja lähimmäisenrakkaudesta heille, joita painaa huoli omassa elämässä ja joilla ei kenties ole tänään syötävää. Toisaalta neljään vuoteen on mahtunut todella paljon kohtaamisia, iloja,…

  • Hiljaisuus, häpeä ja haavoittuvuus

    Jaa myös muille: 160 Jakoa Lisää -diakoniatyön ydintä etsimässä Some, naistenlehdet, erilaiset talousjulkaisut ja televisio kertovat selviytymistarinoita. Burn outista on hypätty nopeasti uuteen hyvään elämään, väsymys on tuonut uuden alun, kasan innovaatioita, hienon elämän ja vaurautta kovalla työllä, mutta kuitenkin. Jokainen voi vaurastua, jokainen on oman onnensa seppä. Tällaista tarinaa meille kerrotaan, ja joskus väittämä…

  • Sydämen vapaus kaikille

    Jaa myös muille: Lisää Kenttäpiispa kirjoitteli, järkytyin! Onko tuo todella hänen käsityksensä kristityn vapaudesta? Että naisen paikka on synnyttäjänä ja perheen hoivaajana? Minulle Kristus edustaa aikansa radikaalia, jolle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia ja se on kristittynä elämisessä minulle luovuttamatonta. Tuohon aikaan väestöönkin laskettiin vain vapaat miehet: naisia ja lapsia tai orjia ei välitetty edes laskea…

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 2. Kallis asuminen kurittaa.

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Myllypuron leipäjonossa kerätyt tarinat todentavat köyhyyttä ja eriarvoistumista tämän päivän Helsingissä. Tavallista tarinoissa on pieni eläke, pitkäaikaistyöttömyys ja sairaudet. Erityisen usein jonottajat mainitsivat ahdinkonsa syyksi korkean vuokran, joka rokottaa suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Pienempää ja edullisempaa asuntoa on monesti todella vaikea saada. Olen 63-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olin töissä pienipalkkaisella alalla, joten…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.