Aaltoja hiekkarannalla, tekstiä kuvan päällä

Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

Vieraskynä 13.10.202313.10.2023

Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut.

Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani.

Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna.

Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut kirkolle töihin. Moninaisista ja värikkäistä elämänkokemuksistani huolimatta, en oikein tiennyt, mistä haluaisin puhua, kun minulta kysyttiin: ”Mistäs sulla sitä kokemusta oikein on?”

Kirjoitinkin Malmin Varustamon seinällä olevaan esittelytekstiini, että olen yksinselviämisen asiantuntija. Ulkoisesti se pitääkin paikkansa. Sisäisesti ei. Olen salaa mielessäni kadehtinut kollegoideni selkeitä kasvu- ja selviytymistarinoita ja laajaa tietämystä järjestöistä, kohtaamispaikoista ja auttajatahoista. Minulla ei vain ole ollut vielä selkeyttä ja rohkeutta puhua Jumalan merkityksellisyydestä elämän polullani ja selviytymistarinani sankarina.

Jumala osaksi arkea!

Kuukausien saatossa kuitenkin kuulin ja ymmärsin, kuinka kova hengen jano ja nälkä ihmisillä on. Tässä vaikeassa ajassa lähes jokainen etsii omannäköistä Jumalaa, johon turvata. Kaikilla on kaipaus järkkymättömän turvan äärelle, sellaisen turvan, mitä tämä epävakainen maailma ei voi koskaan tarjota.

Diakoniatyö ei edellytä uskonnollista vakaumusta, ja koko seurakunta tuntuu säikähtäneen niin supersensitiiviseksi, ettei Jumala vaikuta suositulta puheenaiheelta, vaikka juuri Siitä moni haluaisikin puhua.

Uskon, että tämä on se tarve, johon kirkon pitäisi vastata hanakammin. ”Jumala on arkinen juttu! ” ”Jumala osaksi arkea!”, kirjoittaisin minä kirkon kutsukortteihin ja mainoslauseisiin.

Rakkaudella, Malmin Varustamon kokemusasiantuntija Sanna