Kaiken keskellä yksin

”Sanattomuus on muuri.
Kuljemme ohi,
emme jaksa katsoa silmiin,
emme tervehtiä.
Sinä talvena jäät eivät sulaneet keittiön ikkunasta.”
-Risto Kormilainen, Sormustimellinen tomua

Mindfullness. Tiedän kyllä, että sanalla tarkoitetaan tietoista läsnäoloa käsillä olevassa hetkessä, mutta tässä elämäntilanteessa ajattelen tuonkin sanan helposti mielentäyteytenä.

Mieleni on NIIN täynnä kaiken aikaa. Elämä on jatkuvaa koti-, ja työelämän pyöritystä: pyykkivuoria, muistilistoja, kauppareissuja, meteliä. Työkalenteri on täynnä, moni kaipaa apua, harvoin ehdin ajoissa töistä kotiin. Liian vähän ehdin auttamaan läksyissä tai kokeisiin lukemisessa.  On Wilma-viestejä koulusta, lääkärireissuja, ruoanlaittoa, muistamista ja muistuttamista. On aamuherätyksiä, iltasatuja ja leffailtoja (jos nyt joskus päästään sovintoon katsottavasta leffasta).
Sitä joutuu vahtimaan ruutuaikaa, hampaidenpesua, lääkkeidenottoa, olemaan erotuomarina kotimatseissa ja salapoliisina selvittämässä kuka nyt jättikään omat sotkunsa siivoamatta tai tyhjensi herkkukaapin -ja mitä siitä pitäisi ajatella?

Milloin pääsisin urheilemaan, että kehoni kestäisi tämän kaiken ja saisin hetken hengähdyksen? Osaanko olla läsnä tässä hetkessä tietäen to-do -listan pituuden? Onko elämässäni aikaa oman itseni kuuntelemiselle?

Elämä on ruuhkavuosina näin täyteläistä, en tasan varmasti ole ainoa, jonka elämä tuntuu välillä velvollisuuksilta. Tämän kaiken keskellä on vaarana uupua: mieli on niin täynnä ajatuksia ja asioita, että ei enää jaksa pysähtyä katsomaan silmiin, ei tule otettua aikaa kohtaamiselle kotona. Siinä kohtaa on sitten suuri vaara jäädä kaiken keskellä yksin. Kun kosketus omaan itseen ja omiin tunteisiin kapenee, kapenee myös kosketus toiseen ihmiseen ja Jumalaan.

Kristilliset rukoushelmet voivat toimia eräänlaisena hengellisenä pelastusrenkaana. Helmet on kehittänyt ruotsalainen piispa Martin Lönnebo  ja ne tarjoavat näkökulmia kristillisen uskon perustavanlaatuisiin asioihin. Juuri tänään tämän kaiken keskellä minua puhuttelee Hiljaisuuden helmien rukous: Ota yksinäisyyteni, olen Sinun. Näitä pieniä soikeita puunvärisiä helmiä nauhasta löytyy kuusi, kaikkein eniten. Lohdullista ajatella, että voin tämän pelastusrenkaan avulla pysähtyä jättämään elämäni kaikkine rosoineenkin Jumalan käsiin. Ehkä ajatus palaakin tähän hetkeen. Tämän kirjoittaminenkin teki jo jotain sydämessäni, mieli on vähemmän pullollaan, enemmän rauhassa. Kiitos tämän hetken jakamisesta, rauhaa ja hyvää oloa sydämeesi ja kesääsi!

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.