Unelmieni diakoniatyötä
- Helsinki-avusta päivää! - 15.04.2020
- Vapaaehtoisissa on voimaa – tuokiokuvia Alppilasta - 18.02.2020
- Rajalla - 09.01.2020
Jaa myös muille:
Jaa myös muille: Lisää Totta! Mikään ei ”maadota” niin täydellisesti kuin hetki vakavasti sairaan rinnalla. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni rikkaimmista ajoista. Olen saanut jakaa sen saattohoidon vapaaehtoistehtävien merkeissä toimivien kanssa. Kuunnella, miten hämmästyttävän nopeasti yhteys vakavasti sairaan kanssa on syntynyt ja muita ajatuksista, joita vapaaehtoistehtävän äärellä on saattajissa syntynyt. Tuore tapa sanoittaa läsnäoloa…
Jaa myös muille: Lisää Näin sanoisin nuorelle itselleni auttamistyöni alkutaipaleella. Yritin liikaa. Vuosien kuluessa yrittämisen tilalle on tullut enemmän olemista. Samalla olen huomannut, että olemisesta on diakonille paljon enemmän hyötyä. Ei kannata niin kiivaasti yrittää. Yrittää ratkoa ongelmia, vaikka väkisin. Se tuottaa harvemmin muuta kuin pettymystä. Se turhauttaa. Kun ei todellakaan aina pysty auttamaan, vaikka…
Jaa myös muille: Lisää Paljon on tänä keväänä puhuttu kirkon digiloikasta, kun toimintaa ja kohtaamisia on siirretty verkkoon. Iso harppaus ja supernopea venyminen uudenlaiseen toimintaan on tapahtunut myös helsinkiläisten auttamisessa. Viestijänä olen seurannut ihaillen, kuinka ripeästi ja joustavasti Helsingin seurakuntien työntekijät panivat tuulemaan uudessa tilanteessa. Ja ottaen huomioon, että nk. perustyö on jatkunut kaiken ohessa,…
Jaa myös muille: Lisää Olipa kerran tyttö, joka muutti maalta kaupunkiin. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä – metsän humina vaihtui autojen pärinään ja metron piipitykseen. Lähikaupan tutun kassaneidin tilalle tulivat isojen markettien ihmisvilinät ja itsepalvelukassat. Lähibussissa liikkuessaan tyttö huomasi, ettei vieressä istuvan kanssa keskustelu kuulukaan yleisiin tapoihin eikä välttämättä ole tietoakaan, millaisia ihmisiä naapurissa asuu….
Jaa myös muille: Lisää Erkki on ollut asunnoton kohta kolme vuotta. Hän nukkuu joskus kavereiden nurkissa ja välillä rappukäytävissä. Toisinaan hän yöpyy tyhjillään olevissa rakennuksissa. Tänään hän heräsi lattialta siihen, että rikkinäisen ikkunan mutkalla olevien sälekaihtimien välistä osui aurinko hänen kasvoilleen. Auringon lämpö lämmitti hetken poskea. On päiviä, jolloin Erkki oleskelee mieluummin hämärässä ja hakeutuu…
Jaa myös muille: Lisää Viime viikko vierähti luurit päässä. Välillä tuntui, ettei oma Helsinki-avun soittoryhmäni lopu koskaan, vaikka meitä oli kaksi tai välillä viisikin sitä lyhentämässä. Tilastot tulivat todellisiksi – elämme mummojen ja pappojen maassa. En oikein tiedä, mitä odotin etukäteen. Ehkä enemmän tarvitsevia ihmisiä? Päällimmäiseksi jäi onneksi tunne, että suurimmalla osalla yli kahdeksankymppisistä ei ole mitään hätää. Niin monta kertaa saan kuulla, että ”poika”, ”tytär”, ”lapset ” ”lapsenlapset”, ”veljentyttäret”, ”naapurit” auttavat. Kyllä…