Unelmieni diakoniatyötä

Valmistun toukokuussa 2017 sosionomi (AMK) –diakoniksi Diak-ammattikorkeakoulusta. Ryhdyin hetkeksi unelmoimaan, millaisessa työssä tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni.
Tässä päivästä tulee hyvä. Metro on täynnä töihin kiiruhtavia. Olen onnekas ja yksi heistä. Saan tehdä unelmieni työtä. Viedä toivon, armon ja elämän merkityksellisyyden viestiä. Voiko olla mitään hienompaa?
Metro saavuttaa määränpääni ja suuntaan Hyvinvointitaloon. Tänä aamuna kohtaan jo tutuksi tulleita talossa asuvia ikäihmisiä. Teemme taidetta. Muistelemme menneitä aikoja. Juttelemme, nauramme, laulamme ja lopuksi hiljennymme hartauteen. Voimaannun elämänviisaudesta, ymmärryksestä ja kokemuksesta, jota nämä ihmiset kantavat.
Päiväni jatkuu. Suuntaan seuraavaksi tukikohtaani Diakoniaturvaan. Tänään en päivystä, vaan kollegani ovat vastuuvuorossa ja voin keskittyä toimistotöihini. Talolla on vilkasta. Vapaaehtoisten järjestämä Makuja maailmalta -kokkauskerho on tälläkin kertaa menestys. Ihana ruoan tuoksu leijailee jo ulko-ovella. Puheensorina sekoittuu astioiden kilinään. Saan käteeni kulhollisen maailman makuja. Lounas maistuu.
Iltapäivällä verkostoyhteistyötä. Suunnittelemme yhteisvoimin alueelle juhannuskokoontumista niille, kenelle keskikesänjuhla kaupungissa on yksinäinen. Moniammatillista ideointia, toisilta oppimista, uusia näkökulmia. Virkistyn toisten ammattilaisten osaamisesta, kokemuksesta ja tuesta.
Illan tultua poikkean kotimatkallani kolmen vartin hartauteen. Kotikirkossani saan vain hiljentyä. Ammennan toivoa ja armoa. Minunkin, meistä jokaisen elämällä on merkitys. Tämän turvin kohti huomista päivää.
Maria Virtanen
Opintojeni viimeisen harjoittelun tein Helsingin seurakuntayhtymässä Auttamistyö viestii ja vaikuttaa –projektissa, koska mielestäni  viestinnän ja vaikuttamisen osaamista tarvitaan diakoniatyössä. Jotta vaikuttamisessa onnistutaan, diakoniatyön on tärkeää verkostoitua ja rakentaa kumppanuuksia alueellisten toimijoiden kanssa. Toivon, että tulevaisuudessa diakonia on yhä enemmän läsnä helsinkiläisten arjessa. Olisi hienoa, jos hekin, jotka eivät kuulu kirkkoon tai aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan, kokisivat, että kirkolla ja diakoniatyöllä on tärkeä paikka yhteiskunnassamme.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Yhteisöruokailujen monet kasvot

    Jaa myös muille: Lisää Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina. Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä, miten ihmiset…

  • Näkökulmia kristilliseen vertaistukeen

    Jaa myös muille: Lisää Virpi on entinen päihderiippuvainen ja eräs Vuosaaren seurakunnan vapaaehtoinen. Hän kertoo seuraavassa kristillisen vertaistukiryhmän toiminnasta Vuosaaressa. ”Vaikka päihdetyön määrärahoja on vuosi vuodelta leikattu mm. hoitopaikkoja lakkauttamalla, toimii onneksi erilaisia vertaistukiryhmiä, kuten AA, NA ja AAL. Vapaaehtoisvoimin pyörivät ryhmät ovat pitkälti omavaraisia ja mihinkään organisaatioon sitoutumattomia. Ainoa ehto jäsenyyteen on oma halu…

  • Onni yksillä, kesä kaikilla!

    Jaa myös muille: Lisää Onni yksillä, kesä kaikilla. Näin sanoo suomalainen sananlasku. Sen mukaan onni ei siis osu kaikkien kohdalle, mutta kesä kylläkin. Varmasti me ihmiset koemme onnellisuuden eri tavoin ja joku kokee olevansa aina epäonninen, vaikka asiat olisivat hyvinkin. Onni siis ehkä osuu kohdalle, sitä ei vain huomata tai haluta ajatella onnena, vaan asioita…

  • Toivosta ja toivottomuudesta

    Jaa myös muille: Lisää Vuoden lopulla tulee kuluneeksi 17 vuotta sote-aloille töihin siirtymisestä. En muista, koska olisin ollut niin toivoton tulevaisuuden suhteen kuin nyt. Näihin työvuosiin mahtuu monenlaista. Vuosien 2008–2009 taloudellinen taantuma, 2016 maahanmuuttoaalto, 2020 alkanut koronapandemia ja 2022 alkanut sota Ukrainassa. Kaikilla näistä on ollut seurauksia, jotka ovat on näkyneet diakoniavastaanotoilla. Talouden romahtaminen, avutta…

  • Täältä tullaan, ripari!

    Jaa myös muille: Lisää Useat seurakunnat ovat käynnistämässä rippikouluja ja -leirejä nyt kesäkuussa. Monet vanhemmat ovat kyselleet järjestelyistä näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja olemme käyneet keskusteluja nuorten ja vanhempien kanssa tilanteesta ja heidän toiveistaan. Nuorille on tarjottu mahdollisuutta käydä rippikoulu päiväopetuksena kaupungissa tai vaihtoehtoisesti perinteisen rippileirin muodossa leirikeskuksessa. Vanhempien keskuudessa on herännyt huolia nuorten turvallisuudesta leirillä,…

  • Viekää tuhkatkin pesästä! – terveisiä leipäjonosta

    Jaa myös muille: Lisää Pääsin tutustumaan Myllypuron elintarvikejakelun toimintaan ensimmäistä kertaa vuoden 2016 keväällä ollessani diakoniharjoittelijana Herttoniemen seurakunnassa. Keväällä aamut olivat kylmiä ja jono pitkä. Osa kävijöistä istui retkijakkaralla, toiset lämmittelivät hörppien kuumaa kahvia mukanaan tuomasta termospullosta. Muitakin toimijoita oli usein paikalla, kahvia ja joskus myös pientä purtavaa, tarjoilivat vapaaehtoiset toimijat ja järjestöt. Kuppi kuumaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.