Unelmieni diakoniatyötä

Tässä päivästä tulee hyvä. Metro on täynnä töihin kiiruhtavia. Olen onnekas ja yksi heistä. Saan tehdä unelmieni työtä. Viedä toivon, armon ja elämän merkityksellisyyden viestiä. Voiko olla mitään hienompaa?

Metro saavuttaa määränpääni ja suuntaan Hyvinvointitaloon. Tänä aamuna kohtaan jo tutuksi tulleita talossa asuvia ikäihmisiä. Teemme taidetta. Muistelemme menneitä aikoja. Juttelemme, nauramme, laulamme ja lopuksi hiljennymme hartauteen. Voimaannun elämänviisaudesta, ymmärryksestä ja kokemuksesta, jota nämä ihmiset kantavat.

Päiväni jatkuu. Suuntaan seuraavaksi tukikohtaani Diakoniaturvaan. Tänään en päivystä, vaan kollegani ovat vastuuvuorossa ja voin keskittyä toimistotöihini. Talolla on vilkasta. Vapaaehtoisten järjestämä Makuja maailmalta -kokkauskerho on tälläkin kertaa menestys. Ihana ruoan tuoksu leijailee jo ulko-ovella. Puheensorina sekoittuu astioiden kilinään. Saan käteeni kulhollisen maailman makuja. Lounas maistuu.

Iltapäivällä verkostoyhteistyötä. Suunnittelemme yhteisvoimin alueelle juhannuskokoontumista niille, kenelle keskikesänjuhla kaupungissa on yksinäinen. Moniammatillista ideointia, toisilta oppimista, uusia näkökulmia. Virkistyn toisten ammattilaisten osaamisesta, kokemuksesta ja tuesta.

Illan tultua poikkean kotimatkallani kolmen vartin hartauteen. Kotikirkossani saan vain hiljentyä. Ammennan toivoa ja armoa. Minunkin, meistä jokaisen elämällä on merkitys. Tämän turvin kohti huomista päivää.