Unelmieni diakoniatyötä

Vieraskynä 28.04.201728.04.2017

Valmistun toukokuussa 2017 sosionomi (AMK) –diakoniksi Diak-ammattikorkeakoulusta. Ryhdyin hetkeksi unelmoimaan, millaisessa työssä tulevaisuudessa toivoisin työskenteleväni.

Tässä päivästä tulee hyvä. Metro on täynnä töihin kiiruhtavia. Olen onnekas ja yksi heistä. Saan tehdä unelmieni työtä. Viedä toivon, armon ja elämän merkityksellisyyden viestiä. Voiko olla mitään hienompaa?

Metro saavuttaa määränpääni ja suuntaan Hyvinvointitaloon. Tänä aamuna kohtaan jo tutuksi tulleita talossa asuvia ikäihmisiä. Teemme taidetta. Muistelemme menneitä aikoja. Juttelemme, nauramme, laulamme ja lopuksi hiljennymme hartauteen. Voimaannun elämänviisaudesta, ymmärryksestä ja kokemuksesta, jota nämä ihmiset kantavat.

Päiväni jatkuu. Suuntaan seuraavaksi tukikohtaani Diakoniaturvaan. Tänään en päivystä, vaan kollegani ovat vastuuvuorossa ja voin keskittyä toimistotöihini. Talolla on vilkasta. Vapaaehtoisten järjestämä Makuja maailmalta -kokkauskerho on tälläkin kertaa menestys. Ihana ruoan tuoksu leijailee jo ulko-ovella. Puheensorina sekoittuu astioiden kilinään. Saan käteeni kulhollisen maailman makuja. Lounas maistuu.

Iltapäivällä verkostoyhteistyötä. Suunnittelemme yhteisvoimin alueelle juhannuskokoontumista niille, kenelle keskikesänjuhla kaupungissa on yksinäinen. Moniammatillista ideointia, toisilta oppimista, uusia näkökulmia. Virkistyn toisten ammattilaisten osaamisesta, kokemuksesta ja tuesta.

Illan tultua poikkean kotimatkallani kolmen vartin hartauteen. Kotikirkossani saan vain hiljentyä. Ammennan toivoa ja armoa. Minunkin, meistä jokaisen elämällä on merkitys. Tämän turvin kohti huomista päivää.

Maria Virtanen

Opintojeni viimeisen harjoittelun tein Helsingin seurakuntayhtymässä Auttamistyö viestii ja vaikuttaa –projektissa, koska mielestäni viestinnän ja vaikuttamisen osaamista tarvitaan diakoniatyössä. Jotta vaikuttamisessa onnistutaan, diakoniatyön on tärkeää verkostoitua ja rakentaa kumppanuuksia alueellisten toimijoiden kanssa. Toivon, että tulevaisuudessa diakonia on yhä enemmän läsnä helsinkiläisten arjessa. Olisi hienoa, jos hekin, jotka eivät kuulu kirkkoon tai aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan, kokisivat, että kirkolla ja diakoniatyöllä on tärkeä paikka yhteiskunnassamme.