Yksinäisyys on vuotava haava
”Suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset, jotka vaikeina aikoina kannattelevat ja hyvinä aikoina iloitsevat mukana. Yksinäisyys on tuossa perusturvassa oleva vuotava haava ja ammottava aukko.” Näin kirjoittaa sosiologi Juho Saari toimittamassaan kirjassa Yksinäisten Suomi, joka ilmestyi syksyllä 2016.
Teoksessa yksinäisyyttä analysoidaan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mm. pohditaan sen vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Saaren mukaan yksinäisyys heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu tuntemamme yksittäinen tekijä. Yksinäisyys aiheuttaa esim. mielenterveysongelmia ja ylipainoa, eikä toisinpäin, kuten ehkä yleisesti ajatellaan. Eli yksinäisyyttä lievittämällä voitaisiin ehkäistä muiden ongelmien syntyä.
Yksinäisyys koettelee kaikenikäisiä ihmisiä, mutta erityisesti ikääntyneiden saattaa olla vaikeaa enää luoda uusia ystävyyssuhteita ja toimia itse aktiivisesti elämäntilanteensa korjaamiseksi. Sivustolle ikaantyneethelsingissa.fi/ on koottu mielenkiintoisia tilastoja helsinkiläisistä ikääntyneistä. Sivuston mukaan konkareita, 65 vuotta täyttäneitä, asui Helsingissä 104 000 henkilöä vuonna 2015 ja ikäryhmä on kasvanut 19 200 henkilöllä vuodesta 2010. Lisäksi sivustolta käy ilmi, että helsinkiläisistä ikääntyneistä koko maata suurempi osuus tuntee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunnetta ja vastentahtoista yksin olemista voivat aiheuttaa myös erilaiset toimintakyvyn puutteet ja muistihäiriöt.
Seurakuntien diakoniatyössä on ihmisten kokema yksinäisyys myös huomattu. Erityisesti ikäihmisten yksinäisyys koetaan vakavana ongelmana. Ja kaikkein huonoimpaan asemaan tuntuvat jäävän muistisairaat vanhukset. Aktiivista kaupunkilaiselämää elävän voi olla vaikea käsittää sitä tyhjyyden määrää, joka yksinäistä ihmistä ympäröi.
Seurakuntien lähimmäispalvelun kautta yksinäisyyttä yritetään konkreettisesti poistaa etsimällä yksinäisyyttä kokeville vapaaehtoisia henkilöitä ihan vaikka vaan juttuseuraksi. Mutta miksi ryhtyä kaveriksi ventovieraalle henkilölle?
Minulla oli mahdollisuus keskustella muutaman nuoren helsinkiläismiehen kanssa siitä, miksi he vierailevat säännöllisesti ikäihmisten luona. Näillä miehillä oli vahva tunne siitä, että he tekevät jotain tärkeää ja merkityksellistä siten, että vierailujen hyöty on molemminpuolista. Ikäihmisille nuorten vierailut ovat raikkaita tuulahduksia ja suuria juhlahetkiä. Nuorille tulee käynneistä hyvä mieli, mutta lisäksi he kokivat saaneensa arvokkaita elämänohjeita ja ihan vaikka konkreettisia ruuanlaittovinkkejä.
Lisäksi nuorista on mukava kuunnella arkisia tarinoita ja kokemuksia menneiltä ajoilta ja niiden kautta saada perspektiiviä nykyisyyteen ja ”oppia muutakin kuin omaa elämää”. Vierailujen johdosta sekä nuoren että vanhan tulee tavattua sellaisen ikäryhmän edustajia, joita ei muuten elämässään varsinaisesti kohtaa. Yksinäisyyden ennaltaehkäiseminen ja poistaminen oli myös tärkeää, kun yksinäinen ikäihminen saa vierailujen johdosta mukavaa tekemistä ja muuta ajateltavaa. Kaikki mainitsivat myös auttamisen digitalisointiin liittyvissä asioissa erittäin tärkeäksi, ja nämä nuoret ovatkin tällä tavoin selkeästi omalta osaltaan estämässä syrjäytymistä.
Mitä sinä voisit tehdä, jotta Saaren mainitsema vuotava haava ja ammottava aukko saadaan paikatuksi?
Jos haluat ryhtyä vapaaehtoiseksi lähimmäispalvelijaksi, niin lisätietoja saat oman seurakuntasi diakoniatyöntekijöiltä https://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/apuajatukea/seurakuntiendiakoniatyo.html
Voit myös etsiä itsellesi sopivan vapaaehtoistehtävän osoitteesta vapaaehtoistyö.fi
Tai osallistu Inhimillisyyttä! -kuntavaali-iltaan 16.3., jossa seurakuntien diakoniatyöntekijät alustavat, miten kasvava eriarvoistuminen näkyy helsinkiläisten elämässä. Yksinäisyys liittyy kipeästi yhteen illan teemoista, vanhustenhoivaan.
https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutisetjatapahtumat/tapahtumat/inhimillisyytta-kuntavaali-ilta_38025.html.stx
Hanna Lipasti-Raulus
vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Virsi 441:3, sanat Oke Peltonen
Ken on tässä lähimmäinen ensimmäinen,
ehtii toisen vierelle?
Ken nyt tarttuu arkaan käteen,
hymyn säteen antaa nousta kasvoille?
- Työtön, et ole turhake! - 05.02.2025
- Perimmäinen kysymys: Kuinka kohtaamme toisemme? - 14.01.2025
- Opiskelijan polku hengelliseen auttamistyöhön - 13.11.2024
Armas Arkku Merisalmi Mielestäni ei pitäisi puhua yksistään laitostumisesta vaan osittaisesta yhteisöasumisesta tai jostakin sekiyttävämmästä asiasta; ongelmasta sisältönä mahdollisuus.