Vanhus ja valinnanvapaus
Sote-uudistuksen iskusanoja on valinnanvapaus. Se tarkoittaa potilaan oikeutta valita terveydenhuollossa, missä ja kenen toimesta haluaa tulla hoidetuksi. Jos ei hoito miellytä, palvelutarjoajan voi vaihtaa. Mutta miten on valinnanvapauden laita vanhuspalveluissa?
Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä niin kauan kuin ihmisellä on voimavaroja valinnan tekemiseen. THL on tuonut julki huolensa siitä, miten asia kaikkein iäkkäimpien ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla toteutuu.
Tapasin hiljattain 90-vuotiaan Eilan, joka kertoi elämästään ja yksinäisyydestään. Heikentynyt näkö ja liikuntavamma sitovat hänet neljän seinän sisään. Hänelle on todettu selvästi, ettei palvelutaloon ole mahdollisuutta – ainakaan ilman paksua rahapussia. ”Kotihoito on vanhukselle paras, toistellaan. Onhan se niin kauan kuin on toimintakykyä ja joku, joka vierailee säännöllisesti”, hän sanoo painokkaasti.
Eila ei suinkaan ole ainoa ikäihminen, joka on tuossa tilanteessa. Eilan kanssa juteltuani jäin miettimään sitä, miten kaukana valinnanvapaus on vanhuspalveluissa. Milloin tämä kysymys nousee yhtä suureen huomioon kuin hyvinvoivien valinnanvapaus?
Helsinki on unohtanut vanhuksensa – katso Eilan painavat sanat vanhustenhoidosta.
- Kirkon arvokeskustelu peräänkuulutti tulevaisuudenuskon vahvistamista - 03.03.2023
- Millainen on diakoniatyöntekijän työpäivä? - 30.08.2021
- Mitä se diakoniatyö oikein on? - 25.09.2020
