Kevättä rinnassa vai kausimasennusta mielessä?

Kevään koittaessa luulisi, että ihmisen mieli ilahtuu valon lisääntymisestä, mutta näin ei kaikkien kohdalla ole. Osalle kevät aiheuttaa suoranaista masennusta. Niin kutsutusta vuodenaikamasennuksesta kärsii arviolta 5-10 prosenttia suomalaisista. Naiset kärsivät kausimasennuksesta miehiä yleisemmin ja alttius masennukseen näyttäisi lisääntyvän iän myötä. Taipumus kausimasennukseen voi olla myös perinnöllistä. Hetkittäisen kausimasennuksen aikana arkielämän pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua lähes ylitsepääsemättömiltä.

On sanottu, että suomalaisille yhteistä on kylmä ja pitkä talvi. Murtuuko osalta meistä jokin yhtenäisyyden tunne, kun kaikkia samalla tavalla kohteleva viima, kylmyys ja pimeys väistyy? Ajattelemmeko, että iloiset ihmiset osaavat nauttia keväästä ja kesästä minua enemmän? Ajattelenko, että kevään myötä minunkin pitäisi olla iloisempi, vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytä?

Reagoimme jokainen eri tavalla vuodenaikojen muutokseen. Kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä huomaa monien heräävän ikään kuin henkiin. Monet uskaltautuvat ulos ja ulkoilemaan, kun ei ole enää liukasta tai liian kylmää. Aikoinaan ajaessani raitiovaunua, muistan muutaman kokeneemman kuljettajan maininneen, että kevät tuo ihmiset ulos koloistaan kaupunkia kiertäville ratikka-ajeluille. Tottakai ihmiset viettävät aikaa ratikoissa myös talvella muun muassa pakkasta paossa, mutta nimenomaan keväällä matkustajamäärät lisääntyvät.

Mikäli joko vuodenaikaan liittyvä tai siitä riippumaton masennus painaa mieltäsi, voit asian tiimoilta ottaa yhteyttä esimerkiksi oman seurakuntasi diakoniatyöntekijään. Asiassa auttavia tahoja löytyy monia! Ennen kaikkea ole vapaa tuntemaan omia tuntemuksiasi, olivatpa ne sitten keskivertoa iloisempia tai surullisempia, liittyivätpä ne valoon tai pimeään, kevääseen tai talveen. Kevät ja kesä tulee ja ne kohtelevat meistä jokaista samalla tavalla.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • ”Älä kävele ohi! Tarvitsen sinua”

    Jaa myös muille: Lisää Työskentelin viimeiset kolme vuotta Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöntekijänä ja osana työtäni myös Myllypuron elintarvikejakelussa. Seuraava Mirjan tarina on fiktiivinen kertomus, joka on koottu oikeista tarinoista ja aidoista kohtaamisista Elintarvikejakelun kävijöiden kanssa. ”Seison leipäjonossa. Kylmä viima pyyhkii kasvojani, vettä ripottelee hiljalleen. Syksy on jälleen edessä. Kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet viime syksystä. Ero…

  • Miksi se, että on niin vähän, merkitsee niin paljon – Helsinkiläisen diakonin pieniä kesälöytöjä

    Jaa myös muille: Lisää Taivaanlahja Hieron ja siristelen silmiäni. Näen ehkä näkyjä. Kävelen nopeammin, että näkisin paremmin; että voisin todeta: sauna, se on sauna, jonka savupiipusta nousee savu! Uimarannalle on tuotu kärrysauna ja saunan vieressä katos ”Kirkko Helsingissä”- logoineen. En ole yksin, meitä on monia, jotka kokivat iloisen yllätyksen eräänä kesäkuun iltana. Malmin seurakunnan työntekijät…

  • LEMMIKKI LÄHIMMÄISENÄ

    Jaa myös muille: Lisää Vaiettu perheenjäsen Diakoniatyöntekijän vastaanotolla käydään lävitse ihmisen taloustilannetta. Kysymyksillä kartoitetaan tuloja ja menoja kuukauden aikana. Samalla saadaan selville perheen koko sekä rahan käytön historia. Ihminen, joka avaa omaa talouttaan – monesti entuudestaan tuntemattomalle diakoniatyöntekijälle – haluaa antaa tilanteestaan hyväksyttävän kuvan. Kuvan, mistä ei paljastu, että perheenjäsenenä on eläin. Eläin tai eläimiä;…

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan tarttuu jugurtteja…

  • Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

    Jaa myös muille: Lisää Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta taas voisi…

  • Mörköjä työpaikoilla? – Näkökulmia työpaikkakiusaamiseen

    Jaa myös muille: Lisää Oletko sinä tai työkaverisi kokenut jotakin näistä; mielipiteen ohittamista, sosiaalista eristämistä, häirintää, ideoille nauramista, uramahdollisuuksien sabotointia, ajatusten torppaamista, selän takana pahan puhumista, plagiointia? Et ole yksin kokemustesi kanssa. Työelämässä ei aina tunnisteta henkistä väkivaltaa. Tässä kirjoituksessa pohditaan työpaikoilla tapahtuvaa vähättelyä ja mitätöintiä, ja keinoja joilla voimme parantaa työympäristöjämme. Voit puhua kokemuksistasi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.