Roskiksestamme nousi ihminen

Lauantaina iltapäivällä, ehkä noin klo 16 roskiksestamme nousi ihminen. Palasin töistä kotiin ja parkkialueemme reunalla sijaitsevasta Molokista – ”nykyaikaisesta ja tehokkaasta jätehuoltoratkaisusta” – kapusi maanpinnalle siististi pukeutunut nuorehko nainen. Hänen ystävänsä odotti ylhäällä ja auttoi kohti päivänvaloa. Roskiksen vierestä he nostivat isot muovikassinsa ja lähtivät löytöinensä pois.

Mitä tämä on?

Ensimmäinen reaktioni oli ärsyyntyminen. Nyt se jo vähän nolottaa, mutta, kyllä, ensin koin omia yksityisyyteni rajoja rikottavan. Nuo ihmiset olivat alueella ja puuhissa, jota ei järjestyssäännöt salli. Ei käy, minun roskiani ette varasta!

Toinen reaktio on järkytys ja suru. Näinkö jotkut ihmiset joutuvat Suomessakin elantonsa hankkimaan. Kaivelemalla taloyhtiöiden sekajäteastioita ja keräilemällä sieltä myytäväksi tai käyttöön kelpaavaa? Kolmen lapsen isänä ajatukset johtuivat myös hyvin pian omiin lapsiin. Toivottavasti he eivät joutuisi tekemään tuota. Kunpa koulumotivaatiota riittäisi.

Mitä tämä on? Aito kysymykseni. Papin työssä toki näkee monenlaista, mutta jotenkin näin iholle tulevaa kokemusta köyhyyden keräilytaloudesta en muista. Omalla pihalla!

Näkökulmia asiaan riittäisi. Nostan tässä yhden, johon havahduin. Se on kaupunkisuunnittelu. Järkytykseni ja ihmetykseni oli syvä, koska en ollut tottunut millään tavoin näkemään sitä, mitä näin. Minulle – hyväosainen, jolla on varaa maksaa vuokransa tai lainanlyhennyksensä, kun olen – on kaupunkisuunnittelullisin keinoin tarjottu mahdollisimman eheä ja puhdas asuinkokemus. Tarkoitus on rajata huono-osaisuus ja köyhyys ulkopuolelle. Varjella hyväosaisen hyvää osaa.

Tähän liittyy keskeisesti pyrkimys yksityistää julkinen tila. Siis häätää osattomuutta pois julkisista tiloista, niin, että me voimme elää ja ylläpitää keskiluokkaista idylliämme. Me tarkoittaa tässä tämän lukijoita. Kukaan osaton tätä tuskin lukee koskaan. Esimerkkejä julkisen tilan yksityistämisestä ovat vaikkapa kerjäyskiellot, jatkuvasti lisääntyvät vartijat, kadunvarren ja puistojen penkkeihin tehdyt kaiteet, jotka jakavat ne niin, ettei niillä voi nukkua.

Roskiksestamme nousi ihminen. Ihminen! Jumalan luoma ja lunastama ihminen! Hänen paikkansa ei ole ”nykyaikaisessa ja tehokkaassa jätehuoltoratkaisussa”. Kunpa ihmisten siivoamisen ja rajaamisen sijasta, löytäisimme oikeudenmukaisia ja kokonaisvaltaisia keinoja elämänpiirimme vaalimiseen.

Mikko Alava

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Luonto hoitaa ja hoivaa

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.” Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen,  ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen…

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta….

  • Tuletko kylään? Kyläkutsua odotellessa voi tavata taivasalla

    Jaa myös muille: 62 Jakoa Lisää Tuletko kylään? Kyläkutsua odotellessa voi tavata taivasalla Diakoniatyöntekijänä olen aitiopaikalla, kun puhutaan helsinkiläisestä kyläily perinteestä. Perinnettä olen seuraillut yli 30 vuotta. Monien muiden todetessa, ettei meillä enää kyläillä toistemme luona, niin diakoniatyöntekijänä saan usein pyynnön kotikäynnille. Helsinkiläisissä seurakunnissa työskennellessäni olen ilokseni huomannut, etteivät kotikäynti pyynnöt ole loppuneet huonon taloustilanteen…

  • Muurit välillämme

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi! _______________________________________________________________________ ”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia…

  • Tyytyväisemmän työolotilan jäljille, mutta miten?

    Jaa myös muille: 49 Jakoa Lisää Mihin minusta on? Miten etenen työelämässä? Mitä minun pitää tehdä, että pärjään? Olenko riittävän hyvä? Mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni? Sparraus ja mentorointi ovat termeinä uusia. Mentoroinnilla tarkoitetaan yleensä niin sanotun hiljaisen tiedon siirtymistä ja kokemusten hyödyntämistä, jossa esimerkiksi pitempään alalla toiminut konkari auttaa jalostamaan ja uudistamaan liiketoimintaa. Sparrausta…

  • Rippikoulun diakonistuminen – muuttuuko ripari nuorten diakonialeiriksi?

    Jaa myös muille: Lisää Rippikoulu on monelle nuorelle tärkeä ja odotettu etappi, mutta sen luonne on hiljalleen muuttumassa. Yhä useammin riparilla kohdataan tilanteita, jotka selvästi ovat diakonisia eli nuoret tarvitsevat enenevässä määrin tukea, kuuntelemista ja rinnalla kulkemista rippikoulujakson aikana. Tätä on riparit aina olleet, mutta voisiko sanoa, että rippikoulut ovat diakonistumassa? Ei vain erityisrippikoulut, joita…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.