Roskiksestamme nousi ihminen

Lauantaina iltapäivällä, ehkä noin klo 16 roskiksestamme nousi ihminen. Palasin töistä kotiin ja parkkialueemme reunalla sijaitsevasta Molokista – ”nykyaikaisesta ja tehokkaasta jätehuoltoratkaisusta” – kapusi maanpinnalle siististi pukeutunut nuorehko nainen. Hänen ystävänsä odotti ylhäällä ja auttoi kohti päivänvaloa. Roskiksen vierestä he nostivat isot muovikassinsa ja lähtivät löytöinensä pois.

Mitä tämä on?

Ensimmäinen reaktioni oli ärsyyntyminen. Nyt se jo vähän nolottaa, mutta, kyllä, ensin koin omia yksityisyyteni rajoja rikottavan. Nuo ihmiset olivat alueella ja puuhissa, jota ei järjestyssäännöt salli. Ei käy, minun roskiani ette varasta!

Toinen reaktio on järkytys ja suru. Näinkö jotkut ihmiset joutuvat Suomessakin elantonsa hankkimaan. Kaivelemalla taloyhtiöiden sekajäteastioita ja keräilemällä sieltä myytäväksi tai käyttöön kelpaavaa? Kolmen lapsen isänä ajatukset johtuivat myös hyvin pian omiin lapsiin. Toivottavasti he eivät joutuisi tekemään tuota. Kunpa koulumotivaatiota riittäisi.

Mitä tämä on? Aito kysymykseni. Papin työssä toki näkee monenlaista, mutta jotenkin näin iholle tulevaa kokemusta köyhyyden keräilytaloudesta en muista. Omalla pihalla!

Näkökulmia asiaan riittäisi. Nostan tässä yhden, johon havahduin. Se on kaupunkisuunnittelu. Järkytykseni ja ihmetykseni oli syvä, koska en ollut tottunut millään tavoin näkemään sitä, mitä näin. Minulle – hyväosainen, jolla on varaa maksaa vuokransa tai lainanlyhennyksensä, kun olen – on kaupunkisuunnittelullisin keinoin tarjottu mahdollisimman eheä ja puhdas asuinkokemus. Tarkoitus on rajata huono-osaisuus ja köyhyys ulkopuolelle. Varjella hyväosaisen hyvää osaa.

Tähän liittyy keskeisesti pyrkimys yksityistää julkinen tila. Siis häätää osattomuutta pois julkisista tiloista, niin, että me voimme elää ja ylläpitää keskiluokkaista idylliämme. Me tarkoittaa tässä tämän lukijoita. Kukaan osaton tätä tuskin lukee koskaan. Esimerkkejä julkisen tilan yksityistämisestä ovat vaikkapa kerjäyskiellot, jatkuvasti lisääntyvät vartijat, kadunvarren ja puistojen penkkeihin tehdyt kaiteet, jotka jakavat ne niin, ettei niillä voi nukkua.

Roskiksestamme nousi ihminen. Ihminen! Jumalan luoma ja lunastama ihminen! Hänen paikkansa ei ole ”nykyaikaisessa ja tehokkaassa jätehuoltoratkaisussa”. Kunpa ihmisten siivoamisen ja rajaamisen sijasta, löytäisimme oikeudenmukaisia ja kokonaisvaltaisia keinoja elämänpiirimme vaalimiseen.

Mikko Alava

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Sisäistä kauneutta luomassa

    Jaa myös muille: Lisää VAPAAEHTOISTOIMINNAN AJANKOHTAISIA… KANSAINVÄLINEN VERTAISTUEN PÄIVÄ Yhdysvalloista lähtöisin olevaa Kansainvälistä vertaistuen päivää vietetään vuosittain maailmalla lokakuun kolmannen viikon torstaina. Päivä on vuosittainen vertaistoiminnan ja -tuen juhlapäivä myös Suomessa. Tänä vuonna vertaistuen päivää vietetään 17.10.2019. Juhlapäivän tarkoituksena on huomioida ja juhlistaa vertaistukijoiden tekemää arvokasta työtä ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa. Näin vertaistukija ja hänen tekemänsä…

  • Kirje Helsingin kuntapäättäjille ja sellaisiksi aikoville

    Jaa myös muille: Lisää Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 %  diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään yksittäisen diakoniatyöntekijän…

  • Yhteisöruokailujen monet kasvot

    Jaa myös muille: Lisää Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina. Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä, miten ihmiset…

  • Kuka apua saa, kun minunkaan hätäni ei ole riittävä? – Pitkä taival kohti valoa

    Jaa myös muille: Lisää ”Olen Jaana Saikkonen, pitkäaikaistyötön, yksinasuva, köyhä. Ammatiltani sihteeri. Kansalaisvaikuttaminen ja vapaaehtoistyö, yhdessä tekeminen sekä ihmisten auttaminen ovat lähellä sydäntäni. Nykyään olen innokkaasti mukana Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston Suomen osaston toiminnassa sekä Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektissa Malmin seurakunnan kautta. Tällä hetkellä olen töissä palkkatuella helmikuun loppuun saakka. Askartelu ja kaikenlainen…

  • ”Kelaa tota Kelaa!”

    Jaa myös muille: Lisää Kuva Katri Ikonen Sähköt uhkaavat mennä poikki, kun laskua ei ole maksettukaan -tätä on tämän vuoden aikana tullut valtavan monta kertaa vastaan toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi. Syynä on muutos aiempaan: kaupungin sosiaalitoimistosta kohtuullinen sähkölasku maksettiin suoraan sähköyhtiölle ennen eräpäivää -jos laskun oli toimittanut ajoissa sosiaalitoimistoon. Toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi (vuoden 2017 alussa) sähkölaskun…

  • Tukityöllistäminen osana diakoniatyötä

    Jaa myös muille: Lisää Useissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä on tälläkin hetkellä töissä henkilöitä, jotka ovat löytäneet tehtäviinsä erilaisia tukityöllistämisen polkuja pitkin. On kuntouttavaa työtoimintaa, työkokeiluja, kieliharjoitteluja sekä palkkatukityötä. Yhteistä kaikille heille on työsuhteen määräaikaisuus, koska sitä määrittää usein jokin muualta käsin myönnetty taloudellinen tuki, työvoimapoliittinen mittari tai opintojen kesto. Toinen yhteinen asia heille on mitä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.