Roskiksestamme nousi ihminen

Lauantaina iltapäivällä, ehkä noin klo 16 roskiksestamme nousi ihminen. Palasin töistä kotiin ja parkkialueemme reunalla sijaitsevasta Molokista – ”nykyaikaisesta ja tehokkaasta jätehuoltoratkaisusta” – kapusi maanpinnalle siististi pukeutunut nuorehko nainen. Hänen ystävänsä odotti ylhäällä ja auttoi kohti päivänvaloa. Roskiksen vierestä he nostivat isot muovikassinsa ja lähtivät löytöinensä pois.

Mitä tämä on?

Ensimmäinen reaktioni oli ärsyyntyminen. Nyt se jo vähän nolottaa, mutta, kyllä, ensin koin omia yksityisyyteni rajoja rikottavan. Nuo ihmiset olivat alueella ja puuhissa, jota ei järjestyssäännöt salli. Ei käy, minun roskiani ette varasta!

Toinen reaktio on järkytys ja suru. Näinkö jotkut ihmiset joutuvat Suomessakin elantonsa hankkimaan. Kaivelemalla taloyhtiöiden sekajäteastioita ja keräilemällä sieltä myytäväksi tai käyttöön kelpaavaa? Kolmen lapsen isänä ajatukset johtuivat myös hyvin pian omiin lapsiin. Toivottavasti he eivät joutuisi tekemään tuota. Kunpa koulumotivaatiota riittäisi.

Mitä tämä on? Aito kysymykseni. Papin työssä toki näkee monenlaista, mutta jotenkin näin iholle tulevaa kokemusta köyhyyden keräilytaloudesta en muista. Omalla pihalla!

Näkökulmia asiaan riittäisi. Nostan tässä yhden, johon havahduin. Se on kaupunkisuunnittelu. Järkytykseni ja ihmetykseni oli syvä, koska en ollut tottunut millään tavoin näkemään sitä, mitä näin. Minulle – hyväosainen, jolla on varaa maksaa vuokransa tai lainanlyhennyksensä, kun olen – on kaupunkisuunnittelullisin keinoin tarjottu mahdollisimman eheä ja puhdas asuinkokemus. Tarkoitus on rajata huono-osaisuus ja köyhyys ulkopuolelle. Varjella hyväosaisen hyvää osaa.

Tähän liittyy keskeisesti pyrkimys yksityistää julkinen tila. Siis häätää osattomuutta pois julkisista tiloista, niin, että me voimme elää ja ylläpitää keskiluokkaista idylliämme. Me tarkoittaa tässä tämän lukijoita. Kukaan osaton tätä tuskin lukee koskaan. Esimerkkejä julkisen tilan yksityistämisestä ovat vaikkapa kerjäyskiellot, jatkuvasti lisääntyvät vartijat, kadunvarren ja puistojen penkkeihin tehdyt kaiteet, jotka jakavat ne niin, ettei niillä voi nukkua.

Roskiksestamme nousi ihminen. Ihminen! Jumalan luoma ja lunastama ihminen! Hänen paikkansa ei ole ”nykyaikaisessa ja tehokkaassa jätehuoltoratkaisussa”. Kunpa ihmisten siivoamisen ja rajaamisen sijasta, löytäisimme oikeudenmukaisia ja kokonaisvaltaisia keinoja elämänpiirimme vaalimiseen.

Mikko Alava