Muurit välillämme

Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi!

_______________________________________________________________________

Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia siirtolaisjoukkoja. Samalla kun rajoilla puolustaudutaan muukalaisia vastaan, tullaan myös erottaneeksi rikkaat ja köyhät muurin eri puolille. Kymmeniä tuhansia siirtolaisia on kuollut viime vuosikymmeninä pyrkiessään valtiosta toiseen.

Muureja on noussut myös Suomeen. Henkiset muurit pyrkivät erottamaan toisistaan meidät ja heidät, omat ja vieraat. On vastustettu kehitysvammaisten asuntolaa, leipäjonoja ja kerjäämistä; ei siis ole haluttu kehitysvammaisia, köyhiä tai kerjäläisiä omaan naapurustoon. Tällä hetkellä käydään kiivasta keskustelua erään kansanedustajan Facebook-päivityksestä, jossa hän asetti vastakkain ”todellisen suomalaisen kansakunnan” ja monikulttuurisuuden. Jälleen me vastaan muut.

Muurien maailmassa diakoniatyön tehtävä on muistuttaa ihmisarvosta, joka on riippumaton terveydentilasta, varallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja pysyvä. Jeesuksen opetus laupiaasta samarialaisesta on voimakas viesti lähimmäisenrakkaudesta, ja se on yksi diakoniatyön perusteista. Kun ihmisten arvostusta nauttivat pappi ja leeviläinen kävelivät ohi, hyljeksitty samarialainen osoittautui hädässä olevan auttajaksi ja lähimmäiseksi. Samarialainen ja pahoinpidelty mies eivät tunteneet toisiaan eivätkä kuuluneet samaan kansanryhmään. Silti samarialainen auttoi. Samoin diakonia ulottuu omien joukosta laajemmalle. Tehtävämme on pitää esillä sekä paikallisia että globaaleja ongelmia, muistaa sekä samanlaisia että erilaisia ihmisiä. Ei erotella, vaan yhdistää.

Kirkon vieressä lapset ja aikuiset pelaavat jalkapalloa. Kaikki pelaavat yhdessä, erinäköiset ja -ikäiset, eri maista tulleet. Näen hymyjä, kuulen kannustuksia. Muuria ei ole, on keskinäisen yhteyden silta.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Kirje Helsingin kuntapäättäjille ja sellaisiksi aikoville

    Jaa myös muille: 231 Jakoa Lisää Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 %  diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään…

  • Kuka kuuntelee köyhää espoolaista?

    Jaa myös muille: 190 Jakoa Lisää Helsingissä ja Espoossa asuu paljon hyvätuloisia ihmisiä.  Kysymys kuuluu miten pienituloinen tai eri syistä taloudelliseen ahdinkoon joutunut pärjää hyväosaisten kaupungissa? Miten elämisen ja asumisen kustannuksista voi selvitä, kun sopivaa työtä ei löydy ja yhteiskunnan tuki haavoittuvassa asemassa oleville pienenee samaan aikaan kustannusten nousun kanssa? Hallituksen tekemien leikkausten vaikutukset kohdistuvat…

  • Hyvän elämän nälkä

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Takana 8 päivää rippileirillä Porkkalanniemellä: viikko elämää yhdessä kauniin luonnon ympäröimänä laulaen, pelaten, leikkien, hiljentyen, opiskellen, syöden, uiden ja saunoen. Tätä kaikkea sain olla elämässä nuorten rippikoululaisten, isosten, apuohjaajien ja yövalvojan (jotka ovat kaikki vapaaehtoisia vastuunkantajia!) sekä työkavereideni – tällä kertaa papin ja nuorisotyön ohjaajan kanssa. Viikko sisälsi paljon…

  • Mikä seurakunnassani on tärkeää?

    Jaa myös muille: 28 Jakoa Lisää ”Kirkko ei viestitä sanoja, vaan Jumalan rakastavaa todellisuutta, josta se todistaa sanoin ja teoin.”    Tapio Saraneva, teol.tri. Hesari uutisoi jokin aika sitten Helsingin seurakuntien joutuvan ankaralle, jopa ennennäkemättömälle säästökuurille. Verotulojen menetysten ja jäsenkadon takia Helsingin seurakunnat menettävät noin sadan miljoonan euron vuotuisista tuloistaan noin 15 miljoonaa. Säästökuurin kohteeksi artikkelissa oli mainittu mm. toimitilat. Jopa…

  • Lähestymistapa tunnetaan, löytyykö rohkeita toimijoita?

    Jaa myös muille: Lisää Syyskauden alkaessa osui silmiini sattumalta Vantaan yhteisen seurakuntatyön diakonian esimiehen Katri Valven teksti, jossa hän kuvaili vantaalaista voimaannuttavaa diakoniaa. Periaatteet ovat selkeät. – Työssä etsiydytään yhteistyöhön seurakunnan ulkopuolisten toimijoiden, esimerkiksi HUS:n kanssa. Kumppaneiden kanssa sovitaan yhteinen visio ja päämäärä. Entisistä työtavoista luovutaan, jotta tilalle saadaan uutta luovat mahdollisuudet. Työlle sovitaan selkeä…

  • Kevättä rinnassa vai kausimasennusta mielessä?

    Jaa myös muille: Lisää Kevään koittaessa luulisi, että ihmisen mieli ilahtuu valon lisääntymisestä, mutta näin ei kaikkien kohdalla ole. Osalle kevät aiheuttaa suoranaista masennusta. Niin kutsutusta vuodenaikamasennuksesta kärsii arviolta 5-10 prosenttia suomalaisista. Naiset kärsivät kausimasennuksesta miehiä yleisemmin ja alttius masennukseen näyttäisi lisääntyvän iän myötä. Taipumus kausimasennukseen voi olla myös perinnöllistä. Hetkittäisen kausimasennuksen aikana arkielämän pienetkin vastoinkäymiset…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.