Muurit välillämme

Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi!

_______________________________________________________________________

”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia siirtolaisjoukkoja. Samalla kun rajoilla puolustaudutaan muukalaisia vastaan, tullaan myös erottaneeksi rikkaat ja köyhät muurin eri puolille. Kymmeniä tuhansia siirtolaisia on kuollut viime vuosikymmeninä pyrkiessään valtiosta toiseen.

Muureja on noussut myös Suomeen. Henkiset muurit pyrkivät erottamaan toisistaan meidät ja heidät, omat ja vieraat. On vastustettu kehitysvammaisten asuntolaa, leipäjonoja ja kerjäämistä; ei siis ole haluttu kehitysvammaisia, köyhiä tai kerjäläisiä omaan naapurustoon. Tällä hetkellä käydään kiivasta keskustelua erään kansanedustajan Facebook-päivityksestä, jossa hän asetti vastakkain ”todellisen suomalaisen kansakunnan” ja monikulttuurisuuden. Jälleen me vastaan muut.

Muurien maailmassa diakoniatyön tehtävä on muistuttaa ihmisarvosta, joka on riippumaton terveydentilasta, varallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja pysyvä. Jeesuksen opetus laupiaasta samarialaisesta on voimakas viesti lähimmäisenrakkaudesta, ja se on yksi diakoniatyön perusteista. Kun ihmisten arvostusta nauttivat pappi ja leeviläinen kävelivät ohi, hyljeksitty samarialainen osoittautui hädässä olevan auttajaksi ja lähimmäiseksi. Samarialainen ja pahoinpidelty mies eivät tunteneet toisiaan eivätkä kuuluneet samaan kansanryhmään. Silti samarialainen auttoi. Samoin diakonia ulottuu omien joukosta laajemmalle. Tehtävämme on pitää esillä sekä paikallisia että globaaleja ongelmia, muistaa sekä samanlaisia että erilaisia ihmisiä. Ei erotella, vaan yhdistää.

Kirkon vieressä lapset ja aikuiset pelaavat jalkapalloa. Kaikki pelaavat yhdessä, erinäköiset ja -ikäiset, eri maista tulleet. Näen hymyjä, kuulen kannustuksia. Muuria ei ole, on keskinäisen yhteyden silta.