Ripari kuuluu kaikille

”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!”

Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa.

Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa on ihan samanlainen runko kuin missä tahansa riparissa. Pyhä kolminaisuus, sakramentit – kaste ja ehtoollinen − ja toimitukset – kaste, häät ja hautajaiset. ”Haluan, että kehitysvammaistenkin leireillä on hengellistä sisältöä kuten muillakin ripareilla. Kahta samanlaista riparia ei ole, vaan mukautamme opetuksen aina kunkin porukan mukaan.”

Vierailupäiväni aiheena ovat kuolema ja hautajaiset. Musta väri ja rikkoutuneet enkelin siivet symboloivat kuolemaa. Puhutaan siunaamisesta ja siitä, että Jeesus on mennyt edeltä valmistamaan tietä.

Mietin penkissä kuunnellessani, miksei kirkossa voitaisi aina opettaa näin. Konkreettisesti, lämminhenkisesti, kristinuskon iloa ja turvaa korostaen. ”Kun sinut siunataan alttarilla, voit ajatella, että Jumala silittää sinua siinä”, Heli-pappi sanoo. Paljon laulua ja musisointia, johon kaikkien on helppo yhtyä.

Muisteleminen lohduttaa

Keskustellaan siitä, mikä lohduttaa surussa. ”Ulkoilu, piirtäminen, perhe, ystävät, musiikki”, riparilaiset vastailevat. Todetaan, että muisteleminen on tärkeää. Sillä tavalla ihminen säilyy sydämissämme. Itkeminenkin auttaa.

Nuoret ovat heti messissä kaikessa ja valmiina haastateltavaksi. Kysy, kysy nyt. Mikset kysy minulta, he piirittävät vierailijaa. No, mikä riparilla on ollut parasta? ”Oon saanut kavereita, ja oppitunnit ovat kivoja”, Neea vastaa. Saaralle puolestaan mieluisinta on musiikki ja Samulille kaverit ja futis. ”Vesisota”, Veeti osallistuu keskusteluun viittomalla.

Oletteko olleet muiden konfirmaatiossa ja mitä muistatte siitä? ”Ruusut, musiikki, urut”, porukka muistelee.

Jännittääkö tuleva konfirmaatio? ”Joo, jännittää”, vastaa Pyry. ”Mummo ja pappa tulevat paikalle, ja äiti leipoo mansikkakakkua”, Veeti tietää tulevasta juhlapäivästä. Peppi kertoo jännittäneensä leiriä etukäteen. Opetuksesta hänelle jäivät parhaiten mieleen kaste, häät ja hautajaiset. ”Rippijuhlaan tulee kummi ja sitten saa kahvia ja kakkua”, Peppi kertoo vielä.

Emilia-isosen leiriläiset olivat ristineet nimellä siskonen. Erityisesti minuun teki vaikutuksen porukan yhteishenki. Vaikka joukossa oli joku, joka ei hevin lähtenyt muiden mukaan, tai joku, joka ei puhunut, kaikkien mukana olosta huolehdittiin. Kenenkään erityisistä ominaisuuksista nuoret eivät tehneet numeroa, vaan kaikki olivat joukossa tasaveroisina. Paljon opittavaa meille kaikille.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Näetkö valon?

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Niin tuttuja sanoja Raamatusta, kaikista lapsuuden jouluista, kun ei juuri mitään ymmärtänyt, mutta odotti joulua. Käsi siskon kädessä kirkon penkissä, hartaus radiosta, tai sanat koulun kuusijuhlassa. Kansa näkee suuren valon. Pimeyden keskelle tulee valo….

  • Taistelua turvapaikasta ja oikeudesta elää

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää Näen Facebookissa videon, joka on kuvattu Metsälän vastaanottokeskuksessa. Siinä itsemurhan tehnyttä nuorta miestä kuljetetaan pois paareilla. Alla on monia kommentteja, joista välittyy epätoivoa, väsymystä, ihmetystä ja pelkoa. Monet pyytävät apua itselleen. Laitan kommentin, jossa kerron, että olen käytettävissä, jos haluat keskustella. Seuraavana päivänä eräs irakilainen, joka on sisällä Metsälässä,…

  • Kuka tarvitsee diakoniaa?

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää Seurakunnan aktiivisena maallikkojäsenenä joutuu selkiyttämään itselleen monia perusasioita. Eräs problemaattinen kysymys on, kuka tarvitsee diakoniaa, kuka sen määrittää ja millä perusteella. Vielä pari vuotta sitten saattoi Kirkko ja Kaupunki -lehden ilmoituksesta nähdä, että diakoniatyöntekijät tarjoavat puuroa tai soppaa vähävaraisille ja työttömille. Kirkon perustehtävän esittelyn perusteella diakonian palveluita tarvitsevat ne…

  • Saako sun puolesta rukoilla?

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää Kysyin jokunen aika sitten yhteisöpalvelu Twitterissä ei-uskovilta ihmisiltä miltä se tuntuu, kun joku rukoilee heidän puolestaan. Yleinen ilmapiiri oli varovaisen myönteinen. Rukoileminen nähtiin kauniina eleenä, mutta samalla tiedostettiin siihen liittyvät vallankäytön vaarat, joko kokemuksen kautta tai muuten. Vastauksiin sisältyi kokemuksia yhteiseen rukoukseen pakottamisesta, rukoilemisesta toisen muuttamiseksi tai pelkoa siitä,…

  • Lapsestani saattaa tulla huumeidenkäyttäjä, miten olen varautunut?

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää En olisi koskaan uskonut ajattelevani, että lapsestani voisi tulla huumeidenkäyttäjä. Nyt olen kuitenkin varautunut eri tavoin siihen, että näin voi käydä. Miksi? Koska teen työkseni diakoniatyötä. Diakoniatyössä kohdataan ihmisiä, jotka eivät saa apua muualta. Ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua esimerkiksi Kelasta ja sosiaalitoimesta, mutta edelleen hätä on suuri. Hätä,…

  • Julkinen anteeksipyyntö teki vaikutuksen

    Jaa myös muille: 71 Jakoa Lisää Espoon seurakuntien diakonian vaikuttajaryhmä järjesti paneelikeskustelun viime lokakuussa. Teemana oli Kuka kuuntelee köyhää lasta. Keskustelu järjestettiin kauppakeskus Isossa Omenassa, Palvelutorin stagella. Tavoitteenamme oli tuoda päättäjille esiin tilanteita ja ihmisten kertomuksia, niitä mitä diakonian arkinen avustustyö kohtaa. Saimme hyvät paneelikeskustelijat mukaan erilaisine taustoineen. Pidimme ja pidämme tärkeänä, että päättäjät ja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.