Ripari kuuluu kaikille

”Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua!”

Tuo laulu kajahtaa iloisesti Karjaan kirkossa vieraillessani kesäkuussa kehitysvammaisten rippileirillä. Laulun sanat saavat jotenkin erityisen painavan merkityksen tuossa ihanassa nuorten joukossa.

Kehitysvammatyön pappi Heli Ojalehto kertoo, että kehitysvammaisten ripariopetuksessa on ihan samanlainen runko kuin missä tahansa riparissa. Pyhä kolminaisuus, sakramentit – kaste ja ehtoollinen − ja toimitukset – kaste, häät ja hautajaiset. ”Haluan, että kehitysvammaistenkin leireillä on hengellistä sisältöä kuten muillakin ripareilla. Kahta samanlaista riparia ei ole, vaan mukautamme opetuksen aina kunkin porukan mukaan.”

Vierailupäiväni aiheena ovat kuolema ja hautajaiset. Musta väri ja rikkoutuneet enkelin siivet symboloivat kuolemaa. Puhutaan siunaamisesta ja siitä, että Jeesus on mennyt edeltä valmistamaan tietä.

Mietin penkissä kuunnellessani, miksei kirkossa voitaisi aina opettaa näin. Konkreettisesti, lämminhenkisesti, kristinuskon iloa ja turvaa korostaen. ”Kun sinut siunataan alttarilla, voit ajatella, että Jumala silittää sinua siinä”, Heli-pappi sanoo. Paljon laulua ja musisointia, johon kaikkien on helppo yhtyä.

Muisteleminen lohduttaa

Keskustellaan siitä, mikä lohduttaa surussa. ”Ulkoilu, piirtäminen, perhe, ystävät, musiikki”, riparilaiset vastailevat. Todetaan, että muisteleminen on tärkeää. Sillä tavalla ihminen säilyy sydämissämme. Itkeminenkin auttaa.

Nuoret ovat heti messissä kaikessa ja valmiina haastateltavaksi. Kysy, kysy nyt. Mikset kysy minulta, he piirittävät vierailijaa. No, mikä riparilla on ollut parasta? ”Oon saanut kavereita, ja oppitunnit ovat kivoja”, Neea vastaa. Saaralle puolestaan mieluisinta on musiikki ja Samulille kaverit ja futis. ”Vesisota”, Veeti osallistuu keskusteluun viittomalla.

Oletteko olleet muiden konfirmaatiossa ja mitä muistatte siitä? ”Ruusut, musiikki, urut”, porukka muistelee.

Jännittääkö tuleva konfirmaatio? ”Joo, jännittää”, vastaa Pyry. ”Mummo ja pappa tulevat paikalle, ja äiti leipoo mansikkakakkua”, Veeti tietää tulevasta juhlapäivästä. Peppi kertoo jännittäneensä leiriä etukäteen. Opetuksesta hänelle jäivät parhaiten mieleen kaste, häät ja hautajaiset. ”Rippijuhlaan tulee kummi ja sitten saa kahvia ja kakkua”, Peppi kertoo vielä.

Emilia-isosen leiriläiset olivat ristineet nimellä siskonen. Erityisesti minuun teki vaikutuksen porukan yhteishenki. Vaikka joukossa oli joku, joka ei hevin lähtenyt muiden mukaan, tai joku, joka ei puhunut, kaikkien mukana olosta huolehdittiin. Kenenkään erityisistä ominaisuuksista nuoret eivät tehneet numeroa, vaan kaikki olivat joukossa tasaveroisina. Paljon opittavaa meille kaikille.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.