Pullantuoksu lähentää ihmisiä

Omakotisäätiö kutsui Puotilan eläkeläiset Ystävänpäiväkahville. Hyvä tunnelma syntyi kahvin ja pullan ääressä. Tämä tilaisuus ja edellisen päivän leipominen olivat osa valtakunnallista Yhteinen keittiö-hanketta. Paikalla oli mukavasti väkeä, noin 30 henkilöä. Pianomusiikki oli viihdyttävää ja välillä innostuimme laulamaankin.

Saimme tietoa Puotilassa toimivista muista hankkeista. Seurakunta kutsui Vartiokylän kirkolle maanantaisin syömään edullisesti. Kuulimme mahdollisuuksista osallistua Omakotisäätiöllä jumppaan ja ruokailuun. Meneillään on Meidän Puotila-hanke, jonka vetäjälle puotilalaiset voivat antaa muisteloita ja valokuvia vanhasta Puotilasta. Ostoskeskuksen näyttötaululla voi katsella kuvia ainakin kesään saakka. Kuvasarjat vaihtuvat parin viikon välein.

Kahvipöydissä juttelimme vapaaehtoistyöstä Omakotisäätiöllä ja seurakunnassa. Myös taloyhtiössä voi toimia kerhotyyppinen kohtaamispaikka, johon on helppo mennä tuttujen naapureiden joukkoon.

Kahvihetken pullat oli leivottu edellisenä päivänä. Helsingin Aikuisopistosta oli tullut kuusi maahanmuuttajaopiskelijaa, jotka Pirjo-Liisan johdolla opettelivat leipomaan suomalaisia pikkupullia. Kaikilta taikinan vaivaaminen eteni vahvoin käsin. Pikkupullien pyörittämisessä käsiotteen piti olla pehmeä, sekin opittiin. Pullasaalis oli melkoinen ja tuoksu aivan ihana. Moni lupasi leipoa pullaa kotona reseptin mukaan. Yksi opiskelijoista näytti, kuinka hänen entisessä kotimaassaan leivotaan pikkupullat. Se hämmästytti, emme olleet sellaista nähneetkään.

Yhdessä leipominen on varmaan yksi hyvä tapa kotoutua. Puhuimme suomea ja mukana ollut avustaja tulkkasi vaikeimpia asioita. Tunnelma oli hyvä ja iloinen. Taikinan noustessa ja pullien paistuessa oli aikaa jutella vieressä istuvan kanssa. Moni kysyi, koska voi tulla uudestaan. Yhdessä leipominen saattoi olla hauskempaa kuin luokassa suomen kielen opettelu.

Nämä olivat onnistuneet Ystävänpäivät, me puotilalaiset uskalsimme astua Omakotisäätiön ovesta sisään.

Hilkka Nenonen

Hilkka on monen toimen vapaaehtoistyöntekijä, mm. Helsingin seurakuntien raha-asiain neuvontaringin, Rarin, ohjausryhmässä sekä ollut mukana  talous-ja velkaneuvontatyössä Takuusäätiössä ja seurakunnissa
yksi Puotilan Kartanon Kammarin vetäjistä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Kirje Helsingin kuntapäättäjille ja sellaisiksi aikoville

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 %  diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään…

  • Ole hiljaa!

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Olen retriitti-ihminen. Sellainen, joka viihtyy mökillä tai veneellä viikon ilman televisiota, radiota tai nettiä. Sellainen, joka kaipaa ihmisten seuraa, mutta nauttii siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää väkinäisellä puheella. Sellainen, jonka mielestä saunassa on ihaninta olla hiljaa. Sellainen, jonka on pakko päästä ainakin kerran vuodessa paikkaan, jossa saa luvan…

  • AJATUKSIA VAIKUTTAMISESTA JA VÄLITTÄMISESTÄ

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Ympärillämme,  yhteisöissämme ja ympäristössämme, myös maailmanlaajuisesti, on monenlaisia muutoksia ja mullistuksia meneillään. Kirkko ja seurakunta ovat mukana elämässämme eri vaiheissa erilaisissa rooleissa. Kasteessa, rippikoulussa, häissä ja hautajaisissa, vaikuttamassa ja välittämässä meihin monella tapaa. Kutsuen meitä yhteyteen rakastavan Jumalan kanssa. Välillä hieman taka-alalla, mutta kuitenkin ollen olemassa, voisi jopa sanoa, että ainoana pysyvänä…

  • Onko ihmisen arvo kiinni kyvystä tehdä työtä?

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Työnteko on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Aivan kuin ihminen olisi kokonainen vasta silloin, kun hän on kykenevä työhön ja elättämään itse itsensä. Miten alentavaan asemaan tämä saattaa kaikki sairastavat, vammaiset, masentuneet tai pitkään ilman työtä olleet ihmiset. Kenen tahansa kohdalle voi osua…

  • Onko ilo kadonnut elämästä? – 5 vinkkiä masennuksen kanssa kamppailevalle

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Oletko itse tai onko ystäväsi alakuloinen ja haluton elämään? Kyseessä saattaa olla masennus, tuo sisältä voimia syövä mielialahäiriö. Masennusta on monenlaista ja monen asteista, mutta tavallisimmat oireet ovat alakuloisuuden ja surun tunteet, ärtymys, väsymys, haluttomuus, itkuisuus, syyllisyys, omanarvontunnon lasku. On hyvä muistaa, että näinä päivinä meistä jokainen saattaa tuntea…

  • Yrität sä jotain?

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Sä oot tommonen hyvävoimasen olonen, hyvät hampaat ja kaikkee. Ja sit sulla on toi juttuki kaulassa. Yrität sä jotain? Näin minulle tokaistiin yhdessä kohtaamisessani taannoin. Olenkin jo edellisessä blogissani kertonut, että kohtaan usein soppatykin äärellä ohikulkijoita. Ollaan yleensä liikkeellä ainakin työparin ja muutaman vapaaehtoisen tarjoilija-roudarin kesken. Yleensä seurakunnan pikkubussi Dösällä. Porukkaa on aina liikkeellä hyvin ja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.