Pullantuoksu lähentää ihmisiä

Omakotisäätiö kutsui Puotilan eläkeläiset Ystävänpäiväkahville. Hyvä tunnelma syntyi kahvin ja pullan ääressä. Tämä tilaisuus ja edellisen päivän leipominen olivat osa valtakunnallista Yhteinen keittiö-hanketta. Paikalla oli mukavasti väkeä, noin 30 henkilöä. Pianomusiikki oli viihdyttävää ja välillä innostuimme laulamaankin.

Saimme tietoa Puotilassa toimivista muista hankkeista. Seurakunta kutsui Vartiokylän kirkolle maanantaisin syömään edullisesti. Kuulimme mahdollisuuksista osallistua Omakotisäätiöllä jumppaan ja ruokailuun. Meneillään on Meidän Puotila-hanke, jonka vetäjälle puotilalaiset voivat antaa muisteloita ja valokuvia vanhasta Puotilasta. Ostoskeskuksen näyttötaululla voi katsella kuvia ainakin kesään saakka. Kuvasarjat vaihtuvat parin viikon välein.

Kahvipöydissä juttelimme vapaaehtoistyöstä Omakotisäätiöllä ja seurakunnassa. Myös taloyhtiössä voi toimia kerhotyyppinen kohtaamispaikka, johon on helppo mennä tuttujen naapureiden joukkoon.

Kahvihetken pullat oli leivottu edellisenä päivänä. Helsingin Aikuisopistosta oli tullut kuusi maahanmuuttajaopiskelijaa, jotka Pirjo-Liisan johdolla opettelivat leipomaan suomalaisia pikkupullia. Kaikilta taikinan vaivaaminen eteni vahvoin käsin. Pikkupullien pyörittämisessä käsiotteen piti olla pehmeä, sekin opittiin. Pullasaalis oli melkoinen ja tuoksu aivan ihana. Moni lupasi leipoa pullaa kotona reseptin mukaan. Yksi opiskelijoista näytti, kuinka hänen entisessä kotimaassaan leivotaan pikkupullat. Se hämmästytti, emme olleet sellaista nähneetkään.

Yhdessä leipominen on varmaan yksi hyvä tapa kotoutua. Puhuimme suomea ja mukana ollut avustaja tulkkasi vaikeimpia asioita. Tunnelma oli hyvä ja iloinen. Taikinan noustessa ja pullien paistuessa oli aikaa jutella vieressä istuvan kanssa. Moni kysyi, koska voi tulla uudestaan. Yhdessä leipominen saattoi olla hauskempaa kuin luokassa suomen kielen opettelu.

Nämä olivat onnistuneet Ystävänpäivät, me puotilalaiset uskalsimme astua Omakotisäätiön ovesta sisään.

Hilkka Nenonen

Hilkka on monen toimen vapaaehtoistyöntekijä, mm. Helsingin seurakuntien raha-asiain neuvontaringin, Rarin, ohjausryhmässä sekä ollut mukana  talous-ja velkaneuvontatyössä Takuusäätiössä ja seurakunnissa
yksi Puotilan Kartanon Kammarin vetäjistä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Safkaa ja yhteyttä

    Jaa myös muille: 10 Jakoa Lisää Useissa Helsingin ev.lut. seurakuntien ja niiden yhteisen työn toimipisteissä pääsee arkisin syömään, yleisimmin 1-3 eurolla. Myös Myös kahvilayhteyttä ja kauppojen ylijäämäruokaa on tarjolla useissa paikoissa viikoittain. Tällä hetkellä vähintään kerran viikossa auki olevia ruokailu- ja kahvilatapahtumia sekä pienimuotoisia ruokajakoja on yhteensä 45:ssä toimipisteessä 63 kertaa viikossa. Suurin osa tapahtumista…

  • Kun elämä on pelkkää arkea

    Jaa myös muille: 38 Jakoa Lisää Seurakuntatyössä arki ja juhla kulkevat käsi kädessä. Kannelmäen seurakunnan visio olla rohkeasti läsnä arjessa ja juhlassa puhuttelee minua aina kun pysähdyn sitä miettimään. Mielestäni se näkyy työssämme viikoittain. Viime aikoina olen diakoniatyössä pohtinut arjen ja juhlan asemaa ihmisen elämässä silloin, kun elämänpolulla on haasteita, murheita tai valintoja rajoittavia tekijöitä….

  • Näetkö valon?

    Jaa myös muille: 112 Jakoa Lisää ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Niin tuttuja sanoja Raamatusta, kaikista lapsuuden jouluista, kun ei juuri mitään ymmärtänyt, mutta odotti joulua. Käsi siskon kädessä kirkon penkissä, hartaus radiosta, tai sanat koulun kuusijuhlassa. Kansa näkee suuren valon. Pimeyden keskelle tulee valo….

  • Oman kuplani ulkopuolella

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Reilu kaksikymmentä lasta tulee nopein askelin seurakuntakeskukseen. Koulu on ohi ja nyt lauletaan yhdessä ruokalaulu. Aiemmin päivällä on ollut työttömien ruokailu, mutta keittäjät ovat keittäneet reilusti enemmän tietäessään lapsijoukon tulevan iltapäivällä syömään. Ruoasta nirsoilemisesta ei ole tietoakaan. Lapset syövät reippaasti. Muistikuva on noin parinkymmen vuoden takaa eräästä Vantaan seurakunnasta….

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan…

  • Sinäkö puolustaja?

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Vaikeinta elämässä eivät ole omat murheet – vaikeinta on nähdä rakastamansa ihmisen kärsivän pystymättä häntä auttamaan. Muistan jo teininä pysähtyneeni ajatelman ääreen: en muista tarkkaa sanamuotoa enkä kirjoittajaa, mutta tuo puhutteli. Tuollaisessa tilanteessa on moni vanhempi, jonka lasta kiusataan. Tuntuu, että voisi olla valmis antamaan vaikka oikean kätensä, että…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.