Voinko kertoa Elämäni tarinan? Diakoni matkakumppanina tarinan maisemissa

 

Suomessa on tällä hetkellä 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Helsingissä se merkitsee sitä, että yli puolet väkimäärästä asuu yksin asunnoissaan. Näistä helsinkiläisistä yksin asuvista ovat suurin ryhmä yksinäiset ikäihmiset. Korona-ajan toimenpiteet ohjeistuksista eristämisineen nostivat yksinasuvat ikäihmiset valokeilaan. Asian tarkastelu toi paljon tietoa puutteista sosiaali- ja terveysaloilta sekä toimeentulon epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta talouksiin. Tutkimusten mukaan tasa-arvoisia kohtaamispaikkoja ihmisille ovat mm. kirjastot, uimahallit sekä kirkon järjestämät tilaisuudet. Onneksi yksinelävien todellisuus on tuotu esille, niin että korjaavia muutoksia tehdään talouden, terveyden ja sosiaalipuolen sektoreilla. Tämän lisäksi tarvitsemme asenne muutosta arkipäivän kohtaamisissa asuinalueillamme sekä some-maailman viestittelyissä.

Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan

Elämäni biisi -ohjelmassa kysytään, mikä tarina liittyy valittuun, itselle tärkeään kappaleeseen. Minua on kappalevalinnan lisäksi kiinnostanut juuri se tarina. Elämän tarina on aina mielenkiintoinen ja jokaisella erilainen. Työni ikäihmisten parissa on juuri sen – Elämän tarinan – kuuntelua.

Miksi elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan? Suunnitelman saattoi kaataa lapsuuden perheen taloudellinen tilanne. Kertojan lapsuudessa ei ollut mahdollisuutta kouluttautua tai lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hyvin usein nuoret tytöt lähtivät Helsinkiin lasten hoitotehtäviin ja samalla saivat hoidettavakseen perheen koko talouden. Pojat seurasivat isoveljiään myös pääkaupunkiin joko armeijaan tai työhön.

Vallitsevan tavan mukaan mentiin usein nuorina naimisiin ja yhteiseen ensimmäiseen kotiin. Perhe-elämä saattoi onnistua yhdessä tai sitten erottiin ja muutettiin takaisin vanhempien luokse. Yksinhuoltajan arki oli kovaa vuorottelua työn ja lastenhoidon välillä. Toiset, harvat nuoret jäivät elämään ilman parisuhdetta. Siihen aikaa yksineläjä sai osakseen ihmetystä ja usein ilkeitäkin kommentteja. Vuosien kuluessa odotettiin  eläkkeelle pääsyä ja vapautta tehdä muutakin kuin työtä. Hyvin monien eläkevuosiin kuitenkin kuului erilaiset tehtävät läheistensä parissa. Toisten elämän pysäytti oma tai läheisen sairaus. ”Nyt kun minulla olisi ollut aikaa eläkkeellä, niin enää en jaksa…mitään muuta kuin muistella menneitä”

Kuolemakin eriarvoista

Kuolemaan liittyvät asiat koetaan monin tavoin. Kuolemasta puhuminen ja kuoleman esille ottaminen on meille usein arkaluontoinen asia. Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 3,6 miljoonaa jäsentä ja tämä kirkko on maamme suurin uskonnollinen yhteisö. Meidän kirkkomme on pyrkinyt madaltamaan kynnystä ihmisten tulla kirkkoon sisälle niin arjessa kuin juhlassaankin. Silti joskus kuulee, ettei kukaan ole kuullut minun hätääni hädän keskellä. Tällaisten hädän hetkien kohdatessa ota rohkeasti yhteyttä alueesi kirkkoon. Byrokratiaviidakossa sureva omainen tuntee usein olevansa lamaantunut kaiken edessä. Tuore opas Läheisen kuolema löytyy Suomi.fi- sivustolta. Monia tahoja ja toimijoita on koottu yhteen, toivoen, että tieto löytäisi perille.

Sururyhmät ja surusta kertominen

Suru läheisen kuolemasta voi olla monenlaista, eikä yhtä oikeaa tapaa surra ole olemassa. Kun haluat puhua jonkun perheen ulkopuolisen henkilön kanssa, ota yhteyttä seurakunnissa järjestettäviin sururyhmiin. Tai käy suruasi lävitse vertaisryhmässä, joka on suunnattu esimerkiksi leskille. Seuraava Leskien sururyhmä järjestetään ensi keväänä jälleen Riistavuoren Palvelukeskuksessa; ilmoittaudu mukaan! Voit myös keskustella kahden kesken sairaalapapin tai seurakunnan työntekijän kanssa. Kirkko tarjoaa myös tukea verkossa tai puhelimessa ympäri Suomea. Toisille sopii ryhmät, toisille kahdenkeskinen surusta puhuminen. Toiset haluavat käydä suruaan lävitse itsekseen. Joku voi kokea, ettei minun suruni ole kertomisen arvoista. Mutta jos tulee tunne, että tarvitset kuuntelijaa Elämäsi tarinalle, niin rohkaisen matkakumppanuuteen toisen ihmisen kanssa.

Tietoa Helsingin seurakuntien sururyhmistä

Palveleva puhelin tarjoaa keskusteluapua vuoden jokaisena päivänä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Minun kirkkoni on toivon kirkko

    Jaa myös muille: 96 Jakoa Lisää Olohuoneemme on täynnä aikuisia. Mitä tummemmaksi ilta syvenee, sitä hiljemmin ja matalammalla äänellä he puhuvat. Näen vakavia kasvoja, kostuneita silmiä, surullisia ja myötätuntoisia hymyjä. Joku tapailee kitaraa, miesten ja naisten äänet yhtyvät koruttomaksi lauluksi. Kitara laitetaan sivuun, kädet ristiin. Silloin kiipeän isäni syliin ja kuuntelen. Isän ääni on syvä…

  • Ihmisarvo kadoksissa

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Luokseni Kampin kappelille tulee keskustelemaan henkilö, joka arkuuden ja häpeän vallassa alkaa hiljalleen kertoa elämäntilanteestaan. Selviää, että siihen voi kuulua sairautta, masennusta, itsevihaa ja suurta pettymystä elämää kohtaan. Luottamusta siihen, että mikään voisi muuttua ei enää ole, mutta taakan kantaminen yksin on vielä raskaampaa. Henkilöltä on voinut mennä terveys,…

  • Mitä ihmeen yhteisödiakoniaa?

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Malminkartanossa on koettu, että diakoniatyössä kannattaa painottaa yhteisöllistä meininkiä. Neljä vuotta sitten avasimme Olohuonemaisen yhteisön, joka on tällä hetkellä kahtena päivänä viikossa toteutuva avoin kohtaamispaikka nimeltään Jennyn Olohuone. (Emännyys ei kuitenkaan ole kenenkään Jennyn vastuulla, vaan Olohuone toimii Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä lahjaksi saaduissa tiloissa.) Olohuoneessa on nyt keväällä…

  • Pöytävaraus yhdelle – Tuskien taival kohti juhlapyhiä

    Jaa myös muille: 192 Jakoa Lisää Yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika SPR:n yksinäisyysbarometrin mukaan joka neljäs kokee yksinäisyyttä muutaman kerran kuukaudessa tai vielä useammin. Tässä barometrissä korostettiin yksin olemisen ja yksinäisyyden välistä eroa. Jokainen kaipaa joskus omaa rauhaa ja erillisyyttä muista ihmisistä. Vastentahtoinen yksinäisyys taas vaikuttaa terveyteen kokonaisvaltaisesti mm. siten, että riski sairastua psyykkisiin…

  • Safkaa ja yhteyttä

    Jaa myös muille: 10 Jakoa Lisää Useissa Helsingin ev.lut. seurakuntien ja niiden yhteisen työn toimipisteissä pääsee arkisin syömään, yleisimmin 1-3 eurolla. Myös Myös kahvilayhteyttä ja kauppojen ylijäämäruokaa on tarjolla useissa paikoissa viikoittain. Tällä hetkellä vähintään kerran viikossa auki olevia ruokailu- ja kahvilatapahtumia sekä pienimuotoisia ruokajakoja on yhteensä 45:ssä toimipisteessä 63 kertaa viikossa. Suurin osa tapahtumista…

  • Näkökulmia kristilliseen vertaistukeen

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Virpi on entinen päihderiippuvainen ja eräs Vuosaaren seurakunnan vapaaehtoinen. Hän kertoo seuraavassa kristillisen vertaistukiryhmän toiminnasta Vuosaaressa. ”Vaikka päihdetyön määrärahoja on vuosi vuodelta leikattu mm. hoitopaikkoja lakkauttamalla, toimii onneksi erilaisia vertaistukiryhmiä, kuten AA, NA ja AAL. Vapaaehtoisvoimin pyörivät ryhmät ovat pitkälti omavaraisia ja mihinkään organisaatioon sitoutumattomia. Ainoa ehto jäsenyyteen on…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.