Voinko kertoa Elämäni tarinan? Diakoni matkakumppanina tarinan maisemissa

 

Suomessa on tällä hetkellä 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Helsingissä se merkitsee sitä, että yli puolet väkimäärästä asuu yksin asunnoissaan. Näistä helsinkiläisistä yksin asuvista ovat suurin ryhmä yksinäiset ikäihmiset. Korona-ajan toimenpiteet ohjeistuksista eristämisineen nostivat yksinasuvat ikäihmiset valokeilaan. Asian tarkastelu toi paljon tietoa puutteista sosiaali- ja terveysaloilta sekä toimeentulon epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta talouksiin. Tutkimusten mukaan tasa-arvoisia kohtaamispaikkoja ihmisille ovat mm. kirjastot, uimahallit sekä kirkon järjestämät tilaisuudet. Onneksi yksinelävien todellisuus on tuotu esille, niin että korjaavia muutoksia tehdään talouden, terveyden ja sosiaalipuolen sektoreilla. Tämän lisäksi tarvitsemme asenne muutosta arkipäivän kohtaamisissa asuinalueillamme sekä some-maailman viestittelyissä.

Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan

Elämäni biisi -ohjelmassa kysytään, mikä tarina liittyy valittuun, itselle tärkeään kappaleeseen. Minua on kappalevalinnan lisäksi kiinnostanut juuri se tarina. Elämän tarina on aina mielenkiintoinen ja jokaisella erilainen. Työni ikäihmisten parissa on juuri sen – Elämän tarinan – kuuntelua.

Miksi elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan? Suunnitelman saattoi kaataa lapsuuden perheen taloudellinen tilanne. Kertojan lapsuudessa ei ollut mahdollisuutta kouluttautua tai lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hyvin usein nuoret tytöt lähtivät Helsinkiin lasten hoitotehtäviin ja samalla saivat hoidettavakseen perheen koko talouden. Pojat seurasivat isoveljiään myös pääkaupunkiin joko armeijaan tai työhön.

Vallitsevan tavan mukaan mentiin usein nuorina naimisiin ja yhteiseen ensimmäiseen kotiin. Perhe-elämä saattoi onnistua yhdessä tai sitten erottiin ja muutettiin takaisin vanhempien luokse. Yksinhuoltajan arki oli kovaa vuorottelua työn ja lastenhoidon välillä. Toiset, harvat nuoret jäivät elämään ilman parisuhdetta. Siihen aikaa yksineläjä sai osakseen ihmetystä ja usein ilkeitäkin kommentteja. Vuosien kuluessa odotettiin  eläkkeelle pääsyä ja vapautta tehdä muutakin kuin työtä. Hyvin monien eläkevuosiin kuitenkin kuului erilaiset tehtävät läheistensä parissa. Toisten elämän pysäytti oma tai läheisen sairaus. ”Nyt kun minulla olisi ollut aikaa eläkkeellä, niin enää en jaksa…mitään muuta kuin muistella menneitä”

Kuolemakin eriarvoista

Kuolemaan liittyvät asiat koetaan monin tavoin. Kuolemasta puhuminen ja kuoleman esille ottaminen on meille usein arkaluontoinen asia. Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 3,6 miljoonaa jäsentä ja tämä kirkko on maamme suurin uskonnollinen yhteisö. Meidän kirkkomme on pyrkinyt madaltamaan kynnystä ihmisten tulla kirkkoon sisälle niin arjessa kuin juhlassaankin. Silti joskus kuulee, ettei kukaan ole kuullut minun hätääni hädän keskellä. Tällaisten hädän hetkien kohdatessa ota rohkeasti yhteyttä alueesi kirkkoon. Byrokratiaviidakossa sureva omainen tuntee usein olevansa lamaantunut kaiken edessä. Tuore opas Läheisen kuolema löytyy Suomi.fi- sivustolta. Monia tahoja ja toimijoita on koottu yhteen, toivoen, että tieto löytäisi perille.

Sururyhmät ja surusta kertominen

Suru läheisen kuolemasta voi olla monenlaista, eikä yhtä oikeaa tapaa surra ole olemassa. Kun haluat puhua jonkun perheen ulkopuolisen henkilön kanssa, ota yhteyttä seurakunnissa järjestettäviin sururyhmiin. Tai käy suruasi lävitse vertaisryhmässä, joka on suunnattu esimerkiksi leskille. Seuraava Leskien sururyhmä järjestetään ensi keväänä jälleen Riistavuoren Palvelukeskuksessa; ilmoittaudu mukaan! Voit myös keskustella kahden kesken sairaalapapin tai seurakunnan työntekijän kanssa. Kirkko tarjoaa myös tukea verkossa tai puhelimessa ympäri Suomea. Toisille sopii ryhmät, toisille kahdenkeskinen surusta puhuminen. Toiset haluavat käydä suruaan lävitse itsekseen. Joku voi kokea, ettei minun suruni ole kertomisen arvoista. Mutta jos tulee tunne, että tarvitset kuuntelijaa Elämäsi tarinalle, niin rohkaisen matkakumppanuuteen toisen ihmisen kanssa.

Tietoa Helsingin seurakuntien sururyhmistä

Palveleva puhelin tarjoaa keskusteluapua vuoden jokaisena päivänä

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Hyvinvointia sana kerrallaan

    Jaa myös muille: 12 Jakoa Lisää Aloitan tämän kolmannen blogini kirjoittamisen levollisemmin kuin aiemmin. Blogin kirjoittajiin liittymällä olen halunnut paneutua kirjoittamiseen enemmän. Tärkeä osa diakoniatyötä on vaikuttaminen: epäkohtiin tarttuminen sekä yksittäisten ihmisten elämässä että yhteiskunnan rakenteissa. Tämä blogi on yksi tapa vaikuttaa – teemme kohtaamiemme ihmisten elämää ja diakoniatyötä näkyväksi. Kirjoittaminen on toki osa työtämme muutenkin: raportteja, lehtikirjoituksia, avustushakemuksia…

  • Yksin syöjistä yhdessä syöjiksi

    Jaa myös muille: 34 Jakoa Lisää Seurakuntasalit alkavat taas pian täyttyä diakoniaruokailijoista kesätauon jälkeen. Herkullinen ruoantuoksu leijailee kaikissa Itä-Helsingin seurakunnissa joko viikoittain tai kuukausittain järjestettävillä lounailla. Vatsansa saa täyteen eurolla tai parilla tai jopa maksutta. Esimerkiksi Vuosaaressa ruokailu aloitettiin 1990-luvun alkupuolella vastauksena alueen asukkaiden ahdinkoon suurtyöttömyyden aikana. Vaikka lama sittemmin hellitti ja ajat välillä paranivat, diakonialounaan…

  • Olisiko jo aika äänestää?

    Jaa myös muille: 278 Jakoa Lisää Jokainen voi vaikuttaa, yksikin ääni on tärkeä ja blaa. Eduskuntavaaleihin on hieman yli kuukausi ja näitä joka vaalien alla toisteltavia kliseitä alkaa jo kuulla ympärillään. Mutta onko oikeasti näin? Miksi pitäisi äänestää? Tyhjiä vaalilupauksia, isoja leikkauksia ja oman aseman jatkuvaa pönkittämistä. Kehenkään ei voi luottaa ja maan tilanne vain…

  • Köyhyysviikko: Nuoret kirjoittavat köyhyydestä

    Jaa myös muille: 17 Jakoa Lisää Teatteri ILMI Ö. osallistuu KÖYHYYSVIIKKOON 11-14-vuotiaiden teatteritaiteen harrastajien kanssa Sofia Kosken johdolla. Kuluneen syksyn aikana köyhyyttä on pohdittu taiteen keinoin tekemällä pieniä esityksiä ja kirjoittamalla. Osa tarinoista on fiktiivisiä ja osa on omasta elämästä. Ryhmässä on työskennelty aiheen äärellä myös miettien, miten voimme olla toisillemme empaattisia kokematta kaikkea itse….

  • Ihmiselon kivut&koukerot -ja se arvokas toivo ja välittäminen!

    Jaa myös muille: 10 Jakoa Lisää 31.8.2018 vietettiin ensimmäistä D-day:tä eli diakonian viran päivää. Tuli mietiskeltyä sitä, millaisia kohtaamisia tähän omalle työuralle on sattunut niin Espoossa, Suomusjärvellä, Kirkkonummella kuin Helsingissä. En kerro kenestäkään tietystä ihmisestä vaan asioista, joita olen kohdannut diakoniatyöntekijänä –niiden asioiden takana ovat ihmiset kohtaloineen. On ihmisiä, joiden rinnalla olen kulkenut vuosia. On…

  • Miten sinä selviäisit, jos et tietäisi milloin on palkkapäivä?

    Jaa myös muille: 50 Jakoa Lisää Entä jos palkka ei tulisikaan silloin, kun pitäisi? Entä jos rahaa ruokaan ei olisi? Entä jos lääkkeisiin ei olisikaan varaa, vaikka ne olisivat loppu? Arki pyörii helposti, kun tulot ja menot ovat tiedossa, mutta entä jos näin ei ole? Mitä tehdä, kun rahaa elämiseen ei ole eikä tietoa milloin sitä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.