Itä-Helsinki – Suomen paras paikka kasvattaa lapset

Muutin perheeni kanssa Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Olin saanut Vartiokylän seurakunnasta töitä ja halusin lyhentää työmatkaani. Ei muutto nyt aivan uskonhyppy ollut, mutta jonkinlainen askel tuntemattomaan. Olimme puolisoni kanssa asuneet opiskeluaikana Helsingin keskustassa ja sitten valmistumisen jälkeen kuusi vuotta Espoossa. Itä-Helsinki oli lähinnä tuntematonta ja tutkimatonta seutua, johon uutisvirta yhdisti lähes poikkeuksetta epäedullisia luonnehdintoja. Ennen muuttoamme eräs tuttu päivitteli asiaa ja pelkäsi, että saan turpaani Itä-Helsingissä. Niin, totta tosiaan, tulikohan tässä tehtyä nyt emämunaus? Kahdeksan vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että Itä-Helsinki on mainettaan paljon parempi. Itse asiassa näiden vuosien jälkeen kynnys on todella korkea muuttaa oikeastaan yhtään minnekään pääkaupunkiseudulla. Täällä on hyvä asua. Kirjoituksen otsikko palautuu erääseen naapurini kanssa käytyyn keskusteluun. Asiantuntijat korostavat, että monikulttuurisessa maailmassa pärjääminen edellyttää empatiakykyä, ymmärrystä erilaisista uskonnollisista taustoista tulevia kohtaan, taitoa yhteistyöhön monenlaisten ihmisten kanssa ja kykyä arvostaa erilaisuutta. Ja oikeastaan kaikkeen tähän valmentaa lastemme arki kuin huomaamatta. Lähikoulussamme lapset osaavat suomen lisäksi noin 30 muuta kieltä. Kaveriporukka koulussa ja harrastuksissa ja pihaleikeissä muodostaa siis rikkaan kulttuurien ja tapojen kattauksen. Ja kuitenkin samaan aikaan lasten leikeissä ja vaikkapa futisharrastuksen parissa yhteistä on paljon enemmän kuin sitä, mikä erottaa. Kun hyviin opettajiin ja kouluihin, erinomaisiin harrastusmahdollisuuksiin ja loistaviin palveluihin yhdistää vielä monipuoliset ulkoilumaastot, niin pakettihan on suorastaan huikea. Itä-Helsinki, Suomen paras paikka kasvattaa lapset. Eikä turpaankaan ole toistaiseksi tullut.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Milloin viimeksi muistit eläviä?

    Jaa myös muille: 26 Jakoa Lisää Lauantaina vietettiin pyhäinpäivää ja kymmenet tuhannet kynttilät syttyivät suomalaisilla hautausmailla. Läheisen menettämisen suru on ajassa virtaava, muuntuva olotila. Läheistään voi surra jo tämän elossa olon aikana, jos hän sairastaa pitkään tai hiipuu hiljaa pois muistisairautensa myötä. Läheistään voi surra päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Suru voi siirtyä, jos sille…

  • Kaipaus järkkymättömän turvan äärelle

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Seurakunta ujostelee liikaa Jumalasta puhumista, on diakonian kokemusasiantuntija Sanna huomannut. Kun aloitin puoli vuotta sitten pestini seurakunnassa kokemusasiantuntijana, kipuilin monen asian kanssa. Tarinaani voit tutustua edellisessä blogikirjoituksessani. Olen aina pitänyt evankelis-luterilaista seurakuntaa sallivana ja neutraalina, hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisena tahona, mutta hengeltään hiukan vaisuna. Silti, taustani huomioiden, hämmästelin, kuinka olin ajautunut…

  • Kuka kuuntelee köyhää espoolaista?

    Jaa myös muille: 190 Jakoa Lisää Helsingissä ja Espoossa asuu paljon hyvätuloisia ihmisiä.  Kysymys kuuluu miten pienituloinen tai eri syistä taloudelliseen ahdinkoon joutunut pärjää hyväosaisten kaupungissa? Miten elämisen ja asumisen kustannuksista voi selvitä, kun sopivaa työtä ei löydy ja yhteiskunnan tuki haavoittuvassa asemassa oleville pienenee samaan aikaan kustannusten nousun kanssa? Hallituksen tekemien leikkausten vaikutukset kohdistuvat…

  • Millaiseen arkeen palaan?  Syksyyn vuodenajoista parhaimpaan

    Jaa myös muille: 40 Jakoa Lisää Tartuitko kutsuun? Kolme kuukautta Suomen suvea takana päin. Kesä menee aina liian nopeasti, samoin kuin viikonloput ja lomat. Mitä kauemmin on täällä elänyt, (lue: vanha ja viisas) sitä nopeammin aika menee; näin on kesänkin laita. Edellisessä blogissani vertailin ihmisten erilaisia käsityksiä mieluisimmasta vuodenajasta. Olin keväällä ryhmässä, jossa pohdittiin kesän…

  • Oma koti kullan kallis

    Jaa myös muille: 101 Jakoa Lisää Perjantai kääntyy iltapäivään. Kiireinen työviikko ja perheen pyörittämisen touhut ovat vaatineet veronsa. Kaipaan lepoa ja tarvitsen omaa rauhaa. Haluan kotiin. Kävelen metron liukuportaita alas. Penkillä nukkuu likaisissa vaatteissa mies. Hän on käpertyneenä kylmässä, lopen uupunut ja yksin. Katson miestä, teen niin kuin lukuisat muutkin, kävelen ohi. En halua häiritä,…

  • Varustamot varustavat hyvään arkeen ja tuovat yhteisen pöydän äärelle

    Jaa myös muille: 22 Jakoa Lisää ESR+ -hanke Virtaa Varustamoista päättyy maaliskuun lopussa, mutta sen vaikutukset näkyvät Varustamoiden arjessa vielä pitkään. Hankkeen aikana on panostettu erityisesti osallisuuden vahvistamiseen, eli siihen, että Varustamot ovat paikkoja, joissa kukaan ei jää sivuun ja joissa jokaisella on mahdollisuus saada tukea, ja osallistua oman Varustamoyhteisönsä kehittämiseen. Tässä kirjoituksessa luodaan silmäys…

Yksi kommentti

  1. Hyvä kirjoitus Mikko! Olen itsekin asunut idässä nyt 8 vuotta ja yllättynyt positiivisesti alueen viihtyvyydestä. Lapsille ja aikuisille on paljon tarjontaa harrastuspuolella ,ulkoilumaastot ja luonto alkavat takapihalta. Naapurit ovat tuttuja ja yhteisöllisyys pelaa, Idässä on hyvä olla ja elää:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.