Itä-Helsinki – Suomen paras paikka kasvattaa lapset

Muutin perheeni kanssa Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Olin saanut Vartiokylän seurakunnasta töitä ja halusin lyhentää työmatkaani. Ei muutto nyt aivan uskonhyppy ollut, mutta jonkinlainen askel tuntemattomaan. Olimme puolisoni kanssa asuneet opiskeluaikana Helsingin keskustassa ja sitten valmistumisen jälkeen kuusi vuotta Espoossa. Itä-Helsinki oli lähinnä tuntematonta ja tutkimatonta seutua, johon uutisvirta yhdisti lähes poikkeuksetta epäedullisia luonnehdintoja. Ennen muuttoamme eräs tuttu päivitteli asiaa ja pelkäsi, että saan turpaani Itä-Helsingissä. Niin, totta tosiaan, tulikohan tässä tehtyä nyt emämunaus? Kahdeksan vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että Itä-Helsinki on mainettaan paljon parempi. Itse asiassa näiden vuosien jälkeen kynnys on todella korkea muuttaa oikeastaan yhtään minnekään pääkaupunkiseudulla. Täällä on hyvä asua. Kirjoituksen otsikko palautuu erääseen naapurini kanssa käytyyn keskusteluun. Asiantuntijat korostavat, että monikulttuurisessa maailmassa pärjääminen edellyttää empatiakykyä, ymmärrystä erilaisista uskonnollisista taustoista tulevia kohtaan, taitoa yhteistyöhön monenlaisten ihmisten kanssa ja kykyä arvostaa erilaisuutta. Ja oikeastaan kaikkeen tähän valmentaa lastemme arki kuin huomaamatta. Lähikoulussamme lapset osaavat suomen lisäksi noin 30 muuta kieltä. Kaveriporukka koulussa ja harrastuksissa ja pihaleikeissä muodostaa siis rikkaan kulttuurien ja tapojen kattauksen. Ja kuitenkin samaan aikaan lasten leikeissä ja vaikkapa futisharrastuksen parissa yhteistä on paljon enemmän kuin sitä, mikä erottaa. Kun hyviin opettajiin ja kouluihin, erinomaisiin harrastusmahdollisuuksiin ja loistaviin palveluihin yhdistää vielä monipuoliset ulkoilumaastot, niin pakettihan on suorastaan huikea. Itä-Helsinki, Suomen paras paikka kasvattaa lapset. Eikä turpaankaan ole toistaiseksi tullut.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Uskallanko odottaa ja ottaa vastaan?

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Uskallanko odottaa ja ottaa vastaan? Elämän eväät Elämän aikana tulee annettua ja otettua vastaan kaikenlaista. Oikeastaan antaminen ja saaminen alkavat jo elämän ensi henkäyksillä. Synnytyssalissa tapahtuu elämämme ensimmäiset kohtaamiset; lämpimästä pesästä kirkkaaseen avaruuteen. Saimmeko fyysisen turvallisuuden lisäksi tuttuja ääniä, vaiko turvattomuutta ja pelkoa tulevasta? Joku viisas on joskus sanonut,…

  • Sydämen vapaus kaikille

    Jaa myös muille: 85 Jakoa Lisää Kenttäpiispa kirjoitteli, järkytyin! Onko tuo todella hänen käsityksensä kristityn vapaudesta? Että naisen paikka on synnyttäjänä ja perheen hoivaajana? Minulle Kristus edustaa aikansa radikaalia, jolle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia ja se on kristittynä elämisessä minulle luovuttamatonta. Tuohon aikaan väestöönkin laskettiin vain vapaat miehet: naisia ja lapsia tai orjia ei välitetty…

  • Kulissien takana.

    Jaa myös muille: 16 Jakoa Lisää Monella meistä on elämässämme erilaisia kulisseja tai rooleja, joita esitämme. Valitsemme mitä paljastamme itsestämme erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten läsnä ollessa. Koulussa, harjoittelupaikalla tai työssä olemme usein hieman toisenlaisessa roolissa kuin esimerkiksi kotona. Lapsuuden perhettä tavatessa voimme taantua murrosikäiseksi ja odottaa, että vanhempamme hoitavat tietyt asiat, jotka sujuvat meiltä…

  • SYKÄYS- valmennus antoi rohkeutta, oivalluksia ja uusia näkökulmia

    Jaa myös muille: Lisää Syksyllä 2025 toteutettu Sykäys-uravalmennusryhmässä oli yksitoista osallistujaa, mukana myös matkailualan työ- ja kieliharjoittelijoita. Valmennuksen tavoite oli, että jokaisen osallistujan oman työelämän kysymysten selkiytyminen, rohkeus ja toivo alkavat vähitellen vahvistua ohjausprosessin aikana. Tuomiokirkkoseurakunnan Matkailun työraiteet – ESR+ projekti mahdollisti uravalmennuksen palvelumuotoilun ja toteutuksen. Valmennusta ohjasimme me – työnohjaaja ja yrittäjä Pia Pihlaja sekä…

  • Pöytävaraus yhdelle – Tuskien taival kohti juhlapyhiä

    Jaa myös muille: 192 Jakoa Lisää Yksinäisyys ei ole kenenkään oma vika SPR:n yksinäisyysbarometrin mukaan joka neljäs kokee yksinäisyyttä muutaman kerran kuukaudessa tai vielä useammin. Tässä barometrissä korostettiin yksin olemisen ja yksinäisyyden välistä eroa. Jokainen kaipaa joskus omaa rauhaa ja erillisyyttä muista ihmisistä. Vastentahtoinen yksinäisyys taas vaikuttaa terveyteen kokonaisvaltaisesti mm. siten, että riski sairastua psyykkisiin…

  • Miten sinä selviäisit, jos et tietäisi milloin on palkkapäivä?

    Jaa myös muille: 50 Jakoa Lisää Entä jos palkka ei tulisikaan silloin, kun pitäisi? Entä jos rahaa ruokaan ei olisi? Entä jos lääkkeisiin ei olisikaan varaa, vaikka ne olisivat loppu? Arki pyörii helposti, kun tulot ja menot ovat tiedossa, mutta entä jos näin ei ole? Mitä tehdä, kun rahaa elämiseen ei ole eikä tietoa milloin sitä…

Yksi kommentti

  1. Hyvä kirjoitus Mikko! Olen itsekin asunut idässä nyt 8 vuotta ja yllättynyt positiivisesti alueen viihtyvyydestä. Lapsille ja aikuisille on paljon tarjontaa harrastuspuolella ,ulkoilumaastot ja luonto alkavat takapihalta. Naapurit ovat tuttuja ja yhteisöllisyys pelaa, Idässä on hyvä olla ja elää:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.