Unelmat leikkauksien ja hylkäämisten jälkeen
Tiesikö Richard Bach viisikymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan kirjan Lokki Joonatan, että tästä sata sivuisesta kirjasta tulee kuolematon tarina jälkipolville. Tarina ei kerro lokkien elämästä sen enempää kuin välttämättömän: lokit lentävät matalalla etsiessään ruokaa ja elävät parvissa satama-altaissa kirkuen ja rääkyen äänekkäästi.
“Useimmille lokeille lentäminen ei ole pääasia, vaan syöminen. Mutta tälle lokille syöminen ei ollut pääasia, vaan lentäminen. Jonathan Livingston rakasti lentämistä enemmän kuin mitään muuta.” (sivu 14)
Se, miten tarina kuvailee Joonatanin unelmia lentämisestä ja kehittymisestä paremmaksi harjoittelun avulla on mielestäni kirjan sanoma. Kukapa olisi aavistellut, että Joonatanin oma unelma ajaa lokin parven ulkopuolelle. Ei sekään, että lokkivanhin lausui sanat: “Elämä on käsittämätöntä ja sen ainoa tarkoitus on syöminen” (sivu 34) estänyt Joonatania. Joonatanin elämä jatkui lennellen kaukana uloimpien luotojen tuolla puolen.
Surullista
Voiko ihminen unelmoida, jos elää vuodesta toiseen köyhyysrajan alapuolella. Maailmanpankki mittaa köyhyyttä julkaisemalla tilastoja noin kahdella Yhdysvaltain dollarilla (1,8 €) päivässä elävistä henkilöistä (kehitysmaat) Tilastoja on laajennettu myös kahteen ja neljään dollariin päivässä eläviin. Suomessa meillä on sosiaaliturva, joka on perustuslakiin nojautuva kansalaisten perusturva eri elämän- ja riskitilanteissa. Hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan lisäävät köyhyyttä ja työntävät ihmisiä viimesijaiselle toimeentulotuelle. THL arvioi, että toimeentulon piirissä olevien henkilöiden määrä kasvaa 27 prosenttia vuoteen 2027 mennessä. (lähde: Ihmisoikeusliitto) Unelmoi pienesti- sanonta on tuttua diakoniatyössä. Helsinkiläisen köyhyysrajalla elävän ihmisen unelmat ovat aina pieniä. Havahduin vuosia sitten Joulupuu- keräyksen toiveita lukiessani, että vähävaraisen vanhemman joululahjatoive ei ollutkaan tietokonepeli, vaan luistimet tai talvikengät lapselleen. Muutama vuosi sitten siirryimme diakoniassa pyytämään lahjoitukset lahjakortteina. Lahjakortilla voi uskaltautua ostamaan lapselleen jotakin sellaista, mitä lapsi oli unelmoinut. Mikään ei ole niin vaikeaa, kun vastata kaupassa lapsen kysymykseen:” riittääkö rahat näihin kaikkiin ostoksiin?” kertoi perheen isä. Tätä samaa kysymystä kysytään päivittäin meidän maassamme ja maailman joka kolkassa. Silloin unelmoidaan pienesti, kun mietitään rahan riittämistä ruokaostoksiin. Ja onko sen miettiminen edes lapsen tehtävä?
Totta
“Minulle ehdotettiin muuttamista Pohjois-Karjalaan” kertoi 65-vuotias mies. Ajattelin hänen vitsailevan legendaarista Leevi and the Leavingsin kappaletta mukaillen. Mies oli tosin syntynyt siellä, mutta oli lähtenyt jo vuosikymmeniä sitten synnyinseudultaan. Mitä varten hänelle oli sinne muuttoa ehdotettu? Ehkä arvaatkin: halvemmat asuin- ja elinkustannukset. Miehellä on Helsingissä lapset ja lapsenlapset. Synnyinseudulla ei ollut enää ketään tuttua elossa. Hän pyysi apua, ettei hänen unelmansa nähdä lasten lapsien kasvua estyisi. Suomessa elää maailman yksinäisin kansa- esseen kirjoitti kirjailija ja psykiatri Joel Haahtela. Maailman meno on ajanut ihmiset arvostamaan vapautta ja omillaan toimeen tulemista. Maailmassa kuitenkaan ei kukaan pärjää yksin. Mitä järkeä olisi lähettää 65-vuotias mies yli neljänsadan kilometrin päähän läheisistään?
Uskomatonta
“Oletko joutunut pakenemaan henkesi edestä omasta kodistasi? En voi asua turvassa ilman pelkoa missään. Onneksi nykyään voi tilata ruokaa kotiin. Haluaisin niin puhua ja keventää sydäntäni, mutten voi. Minulla on ikävä ja itkenkin itseni uneen joka yö…Onko kirkon työntekijä varmasti luotettava?” Tässä muutama lause keskusteluista Helsingissä. Uskon, että samanlaisista aiheista käydään keskusteluja lukuisissa kodeissa tai vastaanotoilla. Unelmat ovat pieniä silloin, kun unelmoidaan tietokonepelistä. Unelmat ovat mahdollisia toteuttaa, kun ne koskevat itsensä kehittämistä koulutuksen kautta. Unelma elää perheensä kanssa samassa kaupungissa tulisi olla ikäihmisen oikeus. Entä silloin, kun unelmoit turvasta, onko se liian iso unelma unelmoitavaksi? Onko tosiaan niin kuin Lokki Joonatanilla, että ainut tapa elää unelmaansa on lähteä kauas pois omiensa luota. Uskomatonta, mutta totta monien kohdalla.
