Hyvinvointia sana kerrallaan

Aloitan tämän kolmannen blogini kirjoittamisen levollisemmin kuin aiemmin. Blogin kirjoittajiin liittymällä olen halunnut paneutua kirjoittamiseen enemmän. Tärkeä osa diakoniatyötä on vaikuttaminen: epäkohtiin tarttuminen sekä yksittäisten ihmisten elämässä että yhteiskunnan rakenteissa. Tämä blogi on yksi tapa vaikuttaa – teemme kohtaamiemme ihmisten elämää ja diakoniatyötä näkyväksi.

Kirjoittaminen on toki osa työtämme muutenkin: raportteja, lehtikirjoituksia, avustushakemuksia ynnä muuta. Törmään kuitenkin yhä uudelleen tuohon kirjoittamisen vaikeuteen. Luen paljon, mutta en pidä itseäni minään kirjoittajana. Olen joutunut ylittämään itsessäni monta estettä ennen kuin olen päässyt tähän. Edes tähän – vasta tähän. Runoilija Maaria Leinosen sanoin: Olen kulkenut pitkän matkan mutta olen vasta tässä. ”Olet vasta tässä”, he sanovat. Mutta kukaan ei kysy, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut.”

Kirjoittamisessa tärkein harjoittelunpaikkani on ollut päiväkirja ja siihen liittyvät aamusivut. Omaan tyhjään kirjaan on voinut kirjoittaa kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita – niitäkin, joita ei ole ennen uskaltanut ajatella. Jopa runoja, joita en ajatellut edes osaavani kirjoittaa

Viisaat sanovat, että kirjoittaminen lisää hyvinvointia. Käytetäänhän sitä apuna esim. masennuksen tai traumaattisten kokemusten hoidossa. Toisaalta kirjoitetulla sanalla voidaan myös satuttaa tai yllyttää vihaan. Sen sijaan vihanpurkaus omaan päiväkirjaan tai kirjeeseen, jota ei lähetä voi viedä kohti sovintoa tai purkaa ennakkoluuloja.

Paitsi keholle ja mielenrauhalle kirjoittaminen tekee hyvää omalle ajattelulle. Kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia. Moni diakonian asiakas on kokenut helpottavana, kun asioita on kirjattu paperille. Ne tulevat konkreettisemmiksi. Ongelmat menettävät osan ahdistavasta otteestaan.

Hyvä lukija! Oli tarkoitus kirjoittaa asiasta, josta iloitsen työssäni. Nimittäin yhteistyöstä erilaisten päihdekuntoutujien ja alan ammattilaisten kesken. Mutta tästä tulikin kirjoittamisen ylistys. Haluan rohkaista meitä kaikkia kaatamaan esteitä. Kirjoitetaan itsellemme hyvinvointia sana kerrallaan – onpa ongelmamme tänään hankala ihmissuhde, riippuvuus tai muuten vaan huolien täyttämä mieli.

Tai astutaan alkavaan paastoon kirjoittamalla päivittäin kiitoskirjoitus.
Päihdekuntoutujista lisää seuraavalla kerralla.

Lue lisää parantavasta kirjoittamisesta: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/parantava_kirjoitus