Niukkuus ajaa meidät yhteen

Aloitin työurani päihdetyössä 30 v sitten. Auttajatahojen väliset raja-aidat olivat korkeat. Vertaisryhmien jäsenet karsastivat ammattiauttajia ja päihdeklinikoilla karsastettiin vertaisauttajia. Kukin oli poteroitunut omaan tapaansa auttaa.

Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua uudenlaiseen valmennukseen. Se kokosi samaan huoneeseen sekä päihdekuntoutujia että päihdetyön ammattilaisia – jotkut olivat sekä että. Edelleen olin havaitsevinani ennakkoluuloja, myös itselläni.

Valmennuksessa aloimme jakaa tarinoita omasta elämästämme. Kirjasimme lapuille osaamisiamme ja vahvuuksiamme. Kirjasimme fläppitaululle unelmia ja mahdollisuuksia. Kun ihminen jättää alkoholin, elämään tulee usein iso tyhjiö. Ideoimme mielekästä päihteetöntä tekemistä. Yksi keksi monia erilaisia vaihtoehtoja, toisella oli yksi kantava ajatus, kolmas toppuutteli ja kehotti pitämään asiat yksinkertaisena. Työskentelyn myötä ennakkoluulot karisivat. Tutustuimme toisiimme, toistemme ajatuksiin ja elämänkatsomuksiin. Jaoimme yhteistä ihmisyyttä. Meillä kaikilla oli kokemuksia selviytymisestä ja voimaantumisesta. Vaikka elämänkatsomuksissamme ja auttamisfilosofiassa oli eroja, löysimme yhteisiä visioita, joiden varaan rakentaa uutta.

Päädyimme unelmaan inhimillisestä softasta, josta muutosta haluava voisi saada tarttumapintaa omalle toipumiselleen. Nykyään puhutaan ihmisten törmäyttämisestä. Valmennuksen myötä meistä törmäytyi joukko tuttuja ihmisiä, jotka haluat toimia oman alueensa ihmisten hyväksi. Emme enää katselleet toisiamme eri yhteisöjen logojen lävitse. Olemme yhteisellä asialla.

Softaksi konkretisoitui Avoin ryhmä, jonne olisi tervetullut jokainen kiinnostunut selvin päin. Ryhmä aloitti kokoontumiset seurakunnan ryhmätilan sohvilla 15.5.2014. Tulijoita oli ensimmäisellä kerralla ja heitä on riittänyt tähän asti viikosta toiseen ilman kesä- tai joulutaukoja.

Iloitsen tästä yhteistyöstä erilaisten ihmisten kanssa. Mukana on naisia, miehiä, nuoria, ikääntyviä, toipuvia ja omaisiakin – kaikenlaisia tavallisia kaupunkilaisia. Tapaamisessa olemme tasaveroisina edustamassa kukin itseämme. Ryhmässä jokaisella on oma puheaikansa. Puhujan saa keskeyttää, kysyä lisää ja kommentoida. Aiheet vaihtelevat osallistujien ja keskusteluista nousevien teemojen mukaan. Joskus kuullaan kipeitä kokemuksia. Toisinaan nauretaan hassuille jutuille. Osallistujat vaihtuvat. Jotkut jäävät pidemmäksi, toiset lyhemmäksi aikaa. Kolmas löytää mielekkäänpää tekemistä muualta. Neljäs ei ollut vielä valmis muutokseen.

Kaikki tulijat ovat ainakin sen kerran ylittäneet kahlitsevan yksin pärjäämisen vaatimuksen. He ovat rohjenneet hakea apua. Kaikille on välitetty viestiä: muutos on mahdollista On ehkä vaihdettava kaveripiiriä tai mietittävä uusi viikko-ohjelma. Mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin. Kukaan ei vaadi muutosta päihteiden käyttöön, mutta toisinkin on mahdollista jatkaa. Enää ei tarvitse juoda. Eikä mikään tapa raitistua ole väärä. Sohvapöytä notkuu tarjonnasta, jota päihderiippuvuudesta toipumiseen on tarjolla: ohjattuja ryhmiä, vertaisryhmiä, keskusteluja, retkiä, luovaa toimintaa, kirkasvaloa ja hengellistä apua.

Päihdetyön ammattilaiset ovat tukemassa ja oppimassa itsekin. Kokemuksen asiantuntijat tietävät mistä puhuvat. Jakaminen toisen samanlaisia kokeneen kanssa antaa toivoa muutokseen. Jokainen on luomassa hyväksyvää ilmapiiriä, jossa muutoshalu voi syntyä.

Tiukentuva talous pakottaa meitä yhdistämään voimamme eikä se ole ollenkaan huono suunta. Niukkuus on ikävä sana. Parhaimmillaan se voi kuitenkin saada meidät arvostamaan toistemme tekemisiä uudella tavalla.

Avoin ryhmä -päihteetön Olohuone
joka arki  torstai klo 13-15
Vuosaaressa,  Albatross (Columbuksen vieressä)
Kahvikuja 3,  2 krs.