”Mihin laittaisit itsesi tällä janalla?” Keskustelu auttaa tunnistamaan tunteita

”Ai niinkun mihin laittaisit itsesi tällä janalla? Mitä sinä tarkoitat, Nina” – kysyi asiakas, joka antoi luvan tämän repliikin toistamiseen kirjoituksessa. Olin piirtänyt paksulla tussilla janan asiakkaan eteen. Sitä ennen oli tapahtunut paljon.

Asiakas oli tuonut vastaanottohuoneeseen huolia, ahdistusta ja konkreetteja isoja ongelmia. Pyysin häntä laittamaan itsensä janalle sen suhteen, mikä hänen mielialansa oli ja millaisessa lähtökohdassa hän oli keskusteluun tullessaan. Valitsimme yhden asian, josta hän keskustelisi tällä kertaa. Asiakas totesi, että janan piirtäminen oli erityisen jännittävää ja että se oli tuonut keskusteluun jotain yllätyksellistä. Piirtäjä teki oivalluksia tilanteestaan, mikä onkin diakoniatyön ydin – rinnalla oleminen ja tilan luominen ihmisen omille oivalluksille.

Jana- tai millään muullakaan keskustelumenetelmällä ei ratkaista asioita, mutta autetaan ihmisiä etsimään nimiä tunteille, olosuhteille, asioille ja tapahtumille. ”Mihin laittaisit itsesi tällä janalla?” on parhaimmillaan kysymys, joka avaa ihmisen elämää pidemmälle kuin tapaamishetkeemme. Parhaimmillaan janan käyttö monta kertaa viikkojen, kuukausien ja jopa vuosienkin edetessä auttaa paikallistamaan sen, mistä tilanteesta on edetty kohti jotakin uutta ja toivottavasti parempaa.

Kumppanuutta ja todesta ottamista

Mille kohdalle laittaisit itsesi janalla? Mihin kohtaan elämänkysymykset, ahdistus, yksinäisyys, valvotut yöt, riidat, toisen loukkaavat sanat ja siitä syntyvä voimattomuus, asumisongelmat, rahan puute, työttömyys, lasten päivähoito-ongelmat tai rauhaton asuinympäristö asettuisi? Mitä sinun janallasi olisi? Mihin laittaisit itsesi janalla, jos joku tilanteesi helpottuisi tai ratkeaisi? Millä lailla kuvittaisit itseäsi silloin, kun elämässä on tyytyväisiä tai rauhallisia hetkiä? Millaisen janan piirtäisit, jos kaikki olisi kerrassaan hyvin? Millaisen janan piirrät, jos kaikki on jo nyt hyvin?

Taide auttaa käsittelemään tunteita.

Diakoniatyössä on mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa monella tavalla. Vastaani on tullut yhä useammin väsyneitä nuoria tai keski-ikäisiä, joiden on vaikea alkaa kertoa asiastaan jäsennellysti, vaikka keskusteluaika on varattu. Piirtäminen tai symbolikorttien katsominen ja niiden avulla keskustelu tai kysymyskorttien valitseminen voi vahvistaa tilannetta. Samoin tukea hakevan tilannetta voi selkiyttää oman elämänkysymyksen katselu kirjoittamalla tai maalaamalla  omista toiveista tai vaikkapa siitä, mikä itsellä on hyvin, Toivon, että tulija kokisi itsensä hyvin huomioiduksi ja näkisi, kuinka tosissamme olen  hänen ja hänen asioidensa kanssa.

Työntekijä ei tuo keskusteluissa esille omia kokemuksiaan. Kuitenkin yhteinen kokemuspinta voi syntyä hiljaisessa tilassa, jossa keskusteluun tullut saa kokeilla halutessaan uutta tapaa aloittaa keskustelu ja tilanteistaan kertominen.

”Voiks kirkossa tapahtua jotain tällasta – en oo tiennykkään”

Kysymys ”Mihin laittaisit itsesi tällä janalla?” on hyvä, jos saan asiakkaan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Joskus janaa piirretään monen keskustelukerran jälkeen. kun ihminen toteaa, ettei hän tee muuta kun kiertää kehää asioiden  kanassa ja selventävät kysymykseni eivät tuo hänelle riittävästi tukea asioiden syventämiseen. Joskus vaisto ja ammattitaito kertoo minulle myös, että voin käyttää janaa tai jotain muuta menetelmää jo ensimmäisessä keskustelussa. ”Voiks kirkossa tapahtua jotain tällaista – en oo tiennykkään! Siis sää eikä kukaan muukaan oo pakottanu mua  tekemään mitään, mut mää puhun sulle tällä janalla, jännää!” ”Olen miettinyt joskus takaisin kirkkoonkin liittymistä, kun nykyisin saa hyvää kohtelua.”  Tässä repliikkejä, joiden kaltaisia voimme kuulla silloin kun keskustelutyö on tasa-arvoista ja räjäyttää luutuneita mielikuvia.

Ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi sellaisena kuin on ilman, että tarvitsee kaunistella asioita, keksiä verukkeita tai peitetarinoita.  Diakoniatyön syvin teologinen ydin  on sitä, että ihminen voi kokea olevansa hyväksytty ja kannateltu. Tästä turvasta voi välittyä myös tiedostettu tai tiedostamaton näkökulma siihen, että Jumala rakastaa ja välittää, vaikka elämässä on toinen toistaan kryptisempiä ongelmia.

Nina Klemmt

diakoni
diakonia ja aikuistyö, Kallion seurakunta

 

 

 

 

close

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.