Mitä hyvää voisi puhjeta kukkaan arjessa?

Mitä hyvää voisi puhjeta kukkaan arjessa? Mietin tätä oman ja toisten elämän suhteen. Hyvällä ajattelen yhteisöllisyyttä: Ystävyyttä, kaveruutta, joukkoja, ryhmiä. Kun maailmantilanne muuttuu koko ajan vaikeammaksi, ruuan hinta nousee, bensan hinta kallistuu, inflaatio on ovella, on hyvä turvautua joukkoihin. laitetaan yhdessä ruokaa, lainataan tavaroita, tehdään rahattomia palveluksia toisille, pelataan seurapelejä, lauletaan, tai, mennään kirppikselle – ilahdutetaan itseä ja muita tehden asioita halvalla, tai ilmaiseksi, ja käytetään kierrätettyä materiaalia.

Yksinkertainen elämä voi tuoda ihmiselle tiivistyviä positiivisia ihmissuhteita ja syvyyttä niihin. Jos ei voi täyttää koko ajan materiaalisia mielihalujaan tai etsiä niiden kautta elämyksiä, on pakko etsiä itselleen uusi tapa olla itsensä kanssa tai muiden seurassa.

Yhteinen tekeminen lisää sosiaalista pääomaa, ja tukee osallisuutta yhteiskunnasta jossa elämme. Se voi ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja kantaa vaikeissakin elämäntilanteissa. kaikilla ei ole ystäviä tai tukea. Haluamme tarjota seurakunnissa tukea siihen että jokaisen elämä voisi puhjeta kukkaan arjessa. Seurakunnat tarjoavat harraste ja kurssitoimintoja kulttuurin ja hengellisen elämän osa-alueilla, ja kurssit ovat osallistujille huokeahintaisia. Monet seurakunnat tarjoavat kahvila ja ruokailutiloja ja erilaisia olotiloja.

Koska monelle ihmiselle on tärkeää olla muiden kanssa, ja yhdessäolon kokemuksia arvostetaan, haluaa kirkko olla tarjoamassa paikkoja joihin jokainen on tervetullut ilman ehtoja. Aito yhdessäolo omissa ympyröissä tai kirkolla haastaa rahan, ja kohtaamattomuuden. Parhaimmillaan omaan elämään löytyy turvapaikkoja joissa voi jakaa ystävien, tai kirkkokaverien tai kirkon työntekijän kanssa arjen ja pyhän suuria kysymyksiä.

Kirkon syvin tehtävä hengellisyyden lisäksi on tarjota tilaa jossa voi kysyä elämän suuria kysymyksiä: Kuka olen ja miksi? Mihin olen menossa? Mitä kaipaan? Mikä on minulle kovin kipeää ja raskasta? Mikä omassa elämässäni on valheellista? Mitä teen jos minulla on suojakuori ja se murtuu? Missä voin keskustella niin että minut otetaan todesta?  Miten jakaa omat ilot tai onnistumisen kokemukset? Miten voisin puhjeta kukaan?

Kirkon arkitoiminnat kätkevät sisälleen hiljaisen signaalin. Ne ovat väline kutsua ihmisiä hengelliseen mutta myös toistensa yhteyteen. Kirkon syvin tehtävä on tarjota ihmisille paikan tulla katsotuksi, kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Siksi minä teen työtäni kirkossa. Siksi minä haluan auttaa toisia hyvään, ja sitä hyvää rukoilen ja toivon tätä myös itselleni.

 

 

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Unelmat leikkauksien ja hylkäämisten jälkeen

    Tiesikö Richard Bach viisikymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan kirjan Lokki Joonatan, että tästä sata sivuisesta kirjasta tulee kuolematon tarina jälkipolville. Tarina ei kerro lokkien elämästä sen enempää kuin välttämättömän: lokit lentävät matalalla etsiessään ruokaa ja elävät parvissa satama-altaissa kirkuen ja rääkyen äänekkäästi. “Useimmille lokeille lentäminen ei ole pääasia, vaan syöminen. Mutta tälle lokille syöminen ei ollut…

  • Itä-Helsinki – Suomen paras paikka kasvattaa lapset

    Muutin perheeni kanssa Itä-Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Olin saanut Vartiokylän seurakunnasta töitä ja halusin lyhentää työmatkaani. Ei muutto nyt aivan uskonhyppy ollut, mutta jonkinlainen askel tuntemattomaan. Olimme puolisoni kanssa asuneet opiskeluaikana Helsingin keskustassa ja sitten valmistumisen jälkeen kuusi vuotta Espoossa. Itä-Helsinki oli lähinnä tuntematonta ja tutkimatonta seutua, johon uutisvirta yhdisti lähes poikkeuksetta epäedullisia luonnehdintoja. Ennen…

  • Tarua vai totta

    Yksiön ilma oli sakeana kahvin tuoksusta. Olimme ainakin vartin istuneet vaiti, kahvia silloin tällöin pienistä vaaleanpunaisen ruusun koristamista posliinikupeista siemaillen. Lumouduin taas tavasta, jolla hän rauhallisesti lorautti kahvia kupin aluslautaselle – tassille, kuten hän pientä lautasta kädessään kutsui, kerta toisensa jälkeen kuin kuninkaallinen hän laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja siemaisi hartaasti nauttien kahvia sen läpi….

  • Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

    Jos menetän toivoni tänään Keneltä voisin hakea apua hätään? Muistanko enää, miltä maailma näytti ennen kuin pandemia meidät alleen peitti? Meille sanottiin, että se olisi väliaikaista. Milloin olen viimeksi nähnyt opiskelukavereita? Katson vaihtuvia tuhon uutisia maailmalta. Tuntuvatko murheeni ruoasta turhalta? Kaveri ojensi kirkon työntekijän numeron. Voinko soittaa ja kertoa olevani voimaton? Kokeilen pysähtyä pieneksi hetkeksi….

  • Timon tarina, osa 1: Luottamus syntyy

    Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa fiktiivistä tarinaa, joka pohjautuu kirkon auttamistyössä kohdattuihin kokemuksiin. Neljä osaa sisältävä tarina on muokattu kirjoittajan tekemästä oppimistehtävästä, joka on tehty vuonna 2019 Diakin sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkinnon yhteydessä. Timo poikkeaa lähikauppareissullaan soppatykille. `Soppaa ilmaiseksi, Ole hyvä!` Eikä aikaakaan, kun Timo saakin jo käsiinsä soppatykkitiimiin kuuluvan vapaaehtoisen tarjoaman kasvishernekeittoastian. Timo istahtaa…

  • Rakkauden ammattilaiset arjessa ja juhlassa

    Joulu on paljon enemmän kuin koristevalojen loiste tai lahjapaketit kuusen alla. Se on juhla, joka kutsuu meidät pysähtymään ja muistuttamaan siitä, mikä on elämässä kaikkein arvokkainta: rakkaus, välittäminen ja yhteenkuuluvuus. Antamisen ilo ja läheisyyden lämpö ovat joulun todellinen sydän. Tuntuivatko ensimmäiset lauseet sinusta kliseiltä ja lopetat lukemisen tähän? Älä lopeta, sillä kerron sinulle kohtaamisista, jotka…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.