Lapsestani saattaa tulla huumeidenkäyttäjä, miten olen varautunut?
En olisi koskaan uskonut ajattelevani, että lapsestani voisi tulla huumeidenkäyttäjä. Nyt olen kuitenkin varautunut eri tavoin siihen, että näin voi käydä. Miksi? Koska teen työkseni diakoniatyötä.
Diakoniatyössä kohdataan ihmisiä, jotka eivät saa apua muualta. Ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua esimerkiksi Kelasta ja sosiaalitoimesta, mutta edelleen hätä on suuri. Hätä, jonka on aiheuttanut joku asia elämässä, johon on lähes mahdotonta varautua. Hätä, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.
Kun tekee päivittäin töitä epätoivon ja hankaluuksien keskellä, se muuttaa ihmistä ja ajatusmaailmaa.
Ihmisten tilanteet ovat usein täynnä surua, epätoivoa ja pettymyksiä. Tilanteita, jotka tuntuvat usein varsin toivottomilta. Kun tekee päivittäin töitä epätoivon ja hankaluuksien keskellä, se muuttaa ihmistä ja ajatusmaailmaa.
Kuolemaa, sairauksia ja huumeita
Työssäni olen ollut vierellä käsittelemässä perheenjäsenten äkillisiä kuolemia, pitkäaikaisia vakavia sairauksia, huumeita ja viinaa, murhia ja tappoja. Lähes kaikkea pahaa, mitä elämässä voi tai ei voi kuvitella tapahtuvan. Usein nämä kaikki johtavat kaiken muun surun ja vaikeuden lisäksi täyteen taloudelliseen ahdinkoon, jonka jälkeen toivo tilanteesta eteenpäin selviytymisestä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.
Kun näitä tilanteita näkee, alkaa ymmärtää elämän haurauden ja sen, kuinka kenen tahansa elämä voi hetkessä muuttua aivan täysin. Ihmisellä on luontainen kyky rakentaa ympärilleen henkinen suojamuuri, joka saa ajattelemaan, että nämä ovat vain epäonnisten ihmisten tilanteita, minulle ei voi käydä näin. Kuitenkin, kun näiden asioiden kanssa tekee päivittäin työtä, se suojamuuri alkaa vähitellen rakoilla ja alkaa ymmärtää, että kukaan ei ole näiltä elämän murheilta suojassa.
Emme vaimoni kanssa koskaan ota lainaa, sillä lainan takaisin maksaminen on riski, jos jommallekummalle meistä tapahtuisi jotain. Pyrimme saamaan lapsillemme jonkin verran rahaa säästöön, jotta heillä olisi jotain, jos meitä ei enää ole. Olemme myös varmistaneet sen, että lapset eivät automaattisesti saa näitä säästöjään käyttöönsä täyttäessään 18, sillä jos heillä olisi ongelmia alkoholin tai huumeiden kanssa, olisivat rahat itsemurha.
Selviytymistilassa ihminen ei pysty katsomaan montaa päivää nykyhetkeä pidemmälle, sillä kaikki jaksaminen menee siihen, että selviytyy.
Nämä ovat esimerkkejä varautumisesta elämän eri kriisitilanteisiin, jotka tiedostan ajatusmaailmastani. Entä ne asiat, joita en tiedosta? Suhtaudunko tietämääni kyynisemmin elämään? Heijastuuko se jotenkin lapsiini ja läheisiini? En tiedä.
Mutta entä jos elämä olisi joka päivä täynnä epätoivoa?
Luit äsken, miten se, että olen päivittäin tekemisissä kurjuuden keskellä, on vaikuttanut minuun. Vaikka tämä kaikki vaikuttaa ajatusmaailmaani, se on vain työtäni. Minä en joudu elämään omaa elämääni epätoivon keskellä.
Ihmiset, joiden kanssa teen töitä, joutuvat elämään vuosia tai jopa vuosikymmeniä tällaisen epätoivon keskellä. Se tunne, että mikään ei voi tästä tilanteesta pelastaa, kaikki on mennyttä, mutta jotenkin pitäisi jatkaa eteenpäin.
Päivittäiset kriisit ja jatkuva epätoivoinen tilanne ajavat ihmisen selviytymistilaan. Selviytymistilassa ihminen ei pysty katsomaan montaa päivää nykyhetkeä pidemmälle, sillä kaikki jaksaminen menee siihen, että selviytyy. Selviytyy seuraavasta minuutista, tunnista, päivästä.
Mitä tällainen kriisitilanteessa tekeminen tekee ihmisen ajatusmaailmalle? Paljon pahempaa, kuin mitä se on minulle tehnyt. Uskoa elämään ja toivoa paremmasta on äärimmäisen työläs yrittää jakaa lapsilleen, kun huominen on taas epävarma.
Sinunkin lapsestasi voi tulla huumeidenkäyttäjä
Elämässä voi tapahtua mitä vain. Emme voi ajatella ylimielisesti, että omat tekomme tai mikään varautumisemme suojelisivat meitä. Sinunkin lapsestasi voi tulla huumeidenkäyttäjä, läheisesi voi sairastua, mitä vain voi tapahtua.
Toisaalta emme voi myöskään pelätä. Kun sinulla menee hyvin, yritä olla tukena toisille, auttaa ja ymmärtää. Ja jos olet päättävässä asemassa, niin muista, jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Ja kun menee huonommin, pyydä apua! Älä jää yksin. Älä häpeä.
Hädässä oleva ei ole mokannut omaa elämäänsä, pilannut kaikkea ja kärsii nyt oikeutetusti. Hänen elämässään on tapahtunut asioita. Syvällä voi olla enemmän surua, kuin voi kukaan ymmärtää ihmisen kestävän. Hän on yrittänyt selviytyä.
Älä tuomitse. Ymmärrä. Rakasta.
- Lapsestani saattaa tulla huumeidenkäyttäjä, miten olen varautunut? - 07.05.2021
- Apua Koronan keskellä - 09.04.2020
- Olisiko jo aika äänestää? - 01.03.2019