Valmiina yhteyteen – Yhteisövalmennukseen?

Tällainen voisi olla Mikaelin seurakunnan Yhteisövalmennuksen tavallinen aamu. Istumme piirissä aamukahvimukit kädessä, hartaus saattelee meidät rukoushelmien kautta päivän teemaan. Hartauden jälkeen jokainen saa jakaa aamun fiiliksensä: mitä jäi mieleen matkalta kirkolle. Fiiliksensä voi kertoa kortin kuvalla -ja selittääkin saa jos haluaa.

Päivän teemaan sukelletaan pienryhmissä kahden vapaaehtoisen valmennusohjaajamme ja työntekijän alustuksilla. Pienryhmätyöskentelyn alkaessa myös me ohjaajat hyppäämme mukaan ryhmiin ryhmäläisiksi, jakamaan yhtälailla oman elämämme asioita. Jokainen osallistuja on pohtinut aihetta jo itsekseen kotona: tämä yhteinen matka tehdään yhdessä, mutta jokainen tekee sitä itsestään käsin – näin elämässä muutenkin. Käytettävä menetelmä on Cable, suomalaisittain Kaapeliksi taipunut voimaannuttava yhteisöllinen menetelmä.

Yhdessä kuljemme parin kuukauden mittaisen matkan, tapaamme seitsemänä tiistaina, joista yhtenä olemme haravointitalkoissa Östersundomin kirkolla. Päivän aikana lounastamme ja juomme päiväkahvit yhdessä. Kaikki laitetaan tarjolle yhteisvoimin, vaikka ruoan saammekin valmiina Pienituloisten ruokailusta. Lounaan jälkeen työskentely jatkuu ja päivän päättää pieni päivän teemaan sopiva Raamatunkohta.

Matka omaan itseen toisten rinnalla kulkien on ollut meille ohjaajillekin joka kerta huikea. Mukana olevat ihmiset tekevät kuljetusta matkasta ainutkertaisen. Ryhmäläiset ovat kokeneet valmennuksen jokainen tavallaan, mutta palaute meille on ollut enimmäkseen positiivista. Seurakunnasta on tullut omempi paikka ja kynnys tulla mukaan on madaltunut – yksin tai yhdessä uuden valmennuskaverin kanssa. Monelle matka on ollut myös matka omiin unelmiin ja niiden todeksi eläminen on tullut askelen verran lähemmäksi.

Tarvetta yhteiselle matkalle tuntuu olevan. Yhteys toisiin voi ohentua lähes olemattomiin kenellä mistäkin syystä: eläkkeelle jääminen, työttömyys, ero, muutto uuteen paikkaan, yksinhuoltajuus tai terveydentilan muutokset. Nämä elämän käännekohdat voivat olla haavoittuvia kohtia elämässämme -mutta ne kohdat ovat myös mahdollisuuksia oman tien, paikan ja yhteyden etsimiselle.

En tiedä osaammeko ketään valmentaa yhteyteen, mutta hyväksyä voimme, rohkaista ja rakastaa – ehkä kaikkein hienointa onkin, jos me voimme rakastaa ihmisiä tämän yhteisön jäseniksi, seurakuntamme ja koko Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon jäseniksi. Rakkaushan on se voima, joka meidät voi eheyttää, niin että kykenemme jälleen yhteyteen toisten kanssa <3!