Niin kylmä maailma

Asuin 22 vuotta sitten yhden talven Etelä-Ranskassa. Elämäni kylmin talvi. Tätä ihmiset usein hämmästelevät. Miettivät Nizzan uimarantoja ja palmujen huojuntaa. Talot on Ranskassa heppoisesti rakennettu. On yksinkertaiset ikkunat, kiviseinät vailla eristeitä, tuulikaappia ei ole missään ja ohuet lasiset liukuovet aukeavat suoraan ulos. Ei tarvitse olla edes pakkasasteita, kun kodit ovat kylmiä. Ja sähkö on kallista. Asuinpaikassani oli vain pieni petrolilämmitin, jolla lämmitettiin yhteisiä tiloja iltaisin. Makuuhuoneissa ei ollut lämmitystä. Minulla oli öisin kaksi peittoa, sormikkaat ja huppukin päässä. Kasvoja paleli nukkuessa. Sinä talvena minulla oli yhtäjaksoisesti kylmä monta kuukautta peräjälkeen.

Helsingin sanomissa kirjoitettiin pari viikkoa sitten energiaköyhyydestä. Termi oli minulle uusi. Artikkeli kertoi Euroopan maista, joissa ihmisillä ei ole mahdollisuus riittävällä tavalla lämmittää kotejaan talvisin. Sähkö on kallista. Toisaalta talot ovat myös niin haperoa tekoa, että petrolilämmittimillä tai tulisijoilla lämmitetytkin kodit kylmenevät hetkessä, kun liekki sammuu. Seinät eivät pidä lämpöä sisällä taloissa.

Toinen ongelma energiaköyhyydessä on lämpimän veden puute. Kylmä menee luihin ja ytimiin, jos pitää peseytyä kylmällä vedellä. Asuntojen kosteus lisää homevaurioita. Talo, jossa Ranskassa asuin, oli työssäkäyvän perheen talo. Homeesta kuulee Suomessa puhuttavan jatkuvasti, mutta koskaan en ole nähnyt sellaista vihreää kasvustoa katossa, kuin Ranskan kotini makuuhuoneessa oli.

Lunta on tullut tänä talvena koko Eurooppaan. Jos monissa maissa palellaan jo silloin, kun ulkona on +10, niin mikä on tilanne lumen ja pakkasen keskellä. Hesarin jutun mukaan 50 miljoonassa eurooppalaisessa kodissa palellaan tänäänkin. Euroopan kylmimmät kodit löytyvät kuulemma Pohjoismakedoniasta, Turkista ja Bulgariasta ja Euroopan unionin alueella suurin energiaköyhyys on Liettuassa, Kreikassa, Kyproksella ja Portugalissa.

Väistämättä mietin myös kaikkia niitä ihmisiä, joilla ei ole edes sitä kylmää kotia. Asunnottomien tilanne on aina vaikea, mutta erityisesti pakkasella. Mietin minä eläimiäkin. Oma koirani kääntää kylkeään sohvalla, kun Euroopan katukoirat etsivät pakkaselta suojaa. Helsingin sanomien jutussa diakonit ja sosiaalityöntekijät veivät toppatakkeja ja vilttejä Portugalin Portossa asuvien ihmisten koteihin, jotta he selviäisivät talven yli. Turkissa kauppakeskuksen työntekijät päästivät koiria iltaisin sisään lämmittelemään ja peittelivät nukkumaan käpertyneitä koiria vilteillä.

Vuosia sitten Kampin kappelissa järjestettiin talvivaatekeräys asunnottomille. Ihmisten auttamisinto hämmästytti meitä. Pienet tilamme täyttyivät hetkessä talvitakeista, toppahousuista, pitkistä kerrastoista ja villasukista. Myös makuupusseja saimme useamman kappaleen. Silloin oli kova talvi ja Helsingissä oli vielä vähemmän paikkoja, jonne asunnottomat pääsivät yöksi. Kylmät kädet kertovat sanonnan mukaan lämpimästä sydämestä. Joka on joskus palellut, osaa toivottavasti tuoda lämpöä toisille.

Teksti: Nanna Helaakoski, Kampin kappelin pappi