Tarinoita leipäjonosta, osa 6. ”Oli hirveän korkea kynnys tulla tänne”

Kaikki Myllypuron leipäjonossa viime loppuvuonna kerätyt tarinat on nyt julkaistu tässä blogissa. Tämä on siis viimeinen osa niitä. Julkaisija on pidättänyt oikeuden tarvittaessa lyhentää tarinoita.

Kiitos kaikille tarinansa kertoneille!

Osa tässä blogissa julkaistuista tarinoista luettiin ma 7.3. Vanhassakirkossa järjestetyssä Tarinoita leipäjonosta -tilaisuudessa.

Yksi tarinoille äänensä antaneista oli Helsingin piispa Irja Askola: ”Meidän on aika kiinnostua toistemme tarinoista ja korjata käsityksiämme. Leipäjono ei ole yksi luusereitten joukko, vaan siellä on hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on paljon kerrottavaa. Päättäjiltä tulee vaatia, että yhteiskunnan pitää huolehtia jäsenistään ja taata heille perusturva”, hän painotti. Tilaisuuden tallenne on nähtävissä MTV Katsomossa.

 

Mulla oli hirveän korkea kynnys tulla tänne

Olen viisikymppinen nainen Vantaalta. Olen käynyt täällä noin puolen vuoden ajan kerran viikossa. Tämä on minulle tosi tarpeellista. Sairastuin ja jouduin lopettamaan työt. Rahat oli tosi tiukassa. Ikää on tullut eikä kukaan huoli töihin. Arvaa mikä olisi ihanaa?! Olla töissä kirjastossa. Mutta ei mua huolita sinne.

Mulla oli hirveän korkea kynnys tulla tänne, mutta sitten oli ihan pakko. Olen kohdannut täällä paljon ihmisiä ja tutustunut heihin. Ei tunnu enää niin pahalta. Upeaa työtä! Tämä on myös sosiaalinen tapahtuma. Jos on kotona yksin, niin täällä saa tutustua muihin. Eli on tässä hyviäkin puolia. Saa myös raitista ilmaa. Olen tyytyväinen. Pysyis vaan terveenä.

 

Mä käyn täällä, koska mulla on rahapula. Mä oon työtön. Tää leipäjono on tosi tärkee mulle. Minusta ruokaa pitäis antaa vaan suomalaisille. – Mies, 55

 

Mä käyn täällä kaks kertaa kuussa, riippuen rahatilanteesta. Välillä käyn Hurstilla, mutta sieltä ei saa niin hyviä ruokia kuin täältä. Kesäkuusta asti olen käynyt täälläkin. Käyn, jotta pärjään. Tää on tosi tärkeetä. Työttömyys ja rahattomuus ajaa mut tänne tulemaan. Toimeentulotuki ei riitä. Asun kaverin luona. Periaatteessa oon koditon. Mä luulen, että virolaiset tulee hakemaan laivalla ruokaa ja vie ne sinne. Ei pitäis olla asiaa, jos ei oo Suomen kansalainen, Kela-kortti pitäis kysyä. Hursti kysyy. Mua ei haittaa, mutta se lyhentäis jonoja. Lapsiperheet pitäis päästää ekana ja liikuntarajoitteiset. Itsekin oon joskus ollut täällä lapsen kanssa. – Mies, 35

 

Rahat on tiukassa. Olen ollut yli 10 vuotta eläkkeellä, koska olen vammautunut työtapaturmassa. Muutenkin on paljon sairauksia. Päihdeongelmaakin on. Ulosmittaus vie tulot niin, että minulle jää 340 euroa kuussa käyttöön. Käyn täällä pari kolme kertaa kuukaudessa.

 

Olen käynyt täällä 3-4 vuotta. Käyn nykyisin kaksi kertaa viikossa. Aluksi olin töissä. Sitten sairastuin ja menetin työni. En tulisi toimeen ilman tätä ruoka-apua. Ainahan sitä toivoo, että jono kulkis nopeemmin ja sais enemmän ja parempaa ruokaa. Työntekijät täällä ansaitsee kiitoksen. Hyvin organisoitu, jono pysyy kurissa. – Mies, 34

 

Olen käynyt täällä pari kolme kuukautta, 1-2 kertaa viikossa. Minut on ajanut tänne pieni eläke ja isot vuokrat. Ei riitä rahat ruokaan. Minulle on tärkeää käydä täällä, koska ilman ruokaa ei elä. Toivoisin valvojia, ettei ”putinit” etuile koko ajan. Ärsyttää. Hyvin on ruokaa. Saa makkaraa, leipää ja joskus lihaakin. – Mies, 69

 

Täällä miettii elämää

Olen käynyt täällä muutaman vuoden ajan 2-3 kertaa viikossa. Ruoka-apu on todella tarpeellista, en pärjäisi muuten. Ensimmäinen kerta oli kauhea – olin silloin ihan shokissa. Alussa harmitti tulla tänne: raadat koko elämän ja sitten seisot täällä sillan alla. Mutta tästä on suuri apu. Tähän tottuu. Täällä miettii elämää. Rankkoja asioita on tässä jonossa.

Olen sairastanut jo muutaman vuoden ajan, minulla on jäätyneet olkapäät. Jouduin jättämään työni. Joudun myös syömään masennuslääkkeitä. Tekemistä riittää silti aina, en koskaan ole työtön. Nyt toimin esimerkiksi roskapoliisina keräämällä roskia. Toivon, että pääsisin töihin ja että oma taloudellinen tilanne paranisi. Kyllä minä tästä vielä nousen!

Hyvä, että ilmaista ruokaa jaetaan ettei se mene roskiin. Toivon, että tämän jonon voisi jakaa kahteen osaan. Täällä seisominen on monelle rankkaa. Välillä olen tosi vihainen. Tässä sitä miettii, mikä on mennyt pieleen.

 

Olen inkerinsuomalainen Virosta. Olen asunut suomessa 20 vuotta. Saan tukea täältä. Ruoka-apu auttaa elämässä. Tuet on pienet. Tulisin toimeen muutenkin, mutta elämä olisi ikävämpää ilman ruoka-apua. Käyn täällä 1-2 kertaa viikossa. Silloin kun käyn kaksi kertaa viikossa, en ehdi syödä kaikkea. Lapsille annan myös ruokaa. He ovat kiitollisia. Ruokajakelu toimii hyvin, kaikki on kilttejä. Voin vain kiittää. – Nainen, 76

 

Käyn täällä silloin, kun jaksan herätä. Viimeksi kävin kuukausi sitten. Olen käynyt täällä vajaan vuoden. Olen työtön, ei ole rahaa. Pakko hakea ilmaista ruokaa. Tämä ruoka-apu on hyvä apu. Liikaa työttömiä samassa jonossa. – Mies, 55

Äiti, 72 ja poika, 53:

• Me käymme täällä yhdessä kaksi kertaa viikossa. Minulla on minimieläke. Asun yksin ja kaikki pitää maksaa itse. Minulla on isot lääkekulut. Pakko käydä täällä.
• Minä olen työmarkkinatuella. Ei riitä rahat. Meille molemmille ruoka-apu on tärkeä. Jonossa palelee. Pitäisi saada liikkua niin kuin ennen, mutta nyt meitä on niin paljon.
• Mutta ei pidä valittaa.
• Minä olen käynyt täällä 7 vuotta ja äiti 2,5 vuotta.

 

Olen käynyt täällä viime keväästä lähtien kolme kertaa viikossa. Tarvitsen ruokaa. Minulla on keliakia, ja gluteeniton leipä on niin kallista. Minulla on pieni eläke, ja tyttö on toimeentulotuen varassa. Tyttö ei voi tulla paniikkihäiriön takia, vaikka rahat ei riitä. Vien ruokaa hänellekin niin ei tarvii antaa rahaa, koska sitä ei ole. Muutenkin elän hyvin nuukasti. Pitkään täällä joutuu jonottamaan. On kylmä, ja mulla on nivelrikko. Jotkut jakajamiehet on tylyjä, varsinkin erityisruokavalioille. Toivoisin, että ruoka-allergiset otettaisiin huomioon. – Nainen, 65

 

Aloin käydä täällä vuosi sitten. Käyn kaksi kertaa viikossa. Syy on rahan puute. Mun vuokra on hirveen iso ja eläke on huono. Ei ole pienestä palkasta ja kotiäitiydestä kertynyt hyvää eläkettä. Töitä en saa, kun oon niin vanha. Eläkkeelle jäin työkyvyttömyyden takia. Köyhyys on todellista. Ei ihmiset tänne huvikseen tule odottamaan puoltatoista tuntia pakkasessa. – Nainen, 58

 

Käyn täällä kolme kertaa viikossa. Jos on kipuja, sitten en voi käydä. Vuokraan ja apteekkiin menee niin paljon rahaa, että pieni eläke ei riitä. Minulle on ehdottoman tärkeää käydä täällä. Menin kauppaan lapsenlapsen kanssa. En saanut jäätelöä hänelle ostettua, kun ei ollut rahaa. Piti taas tulla tänne. Eläkettä ei ole kertynyt kunnolla, koska olin kotona lasten kanssa. Jono on hirveän pitkä. Täällä joutuu jonottamaan sateessa ja pakkasessa. Minulla ei ole kunnon talvikenkiä. En tiedä, miten tarkenen. En tiedä, miten jonot sais lyhemmäksi. – Nainen, 70

 

Elän pienesti

Olen 62-vuotias nainen. Olen sairastanut pitkään. Kun sairauspäiväraha loppui, elän nyt kuntoutustuella. Asun yksin, mutta minulla on lapsia ja lapsenlapsia. Rahaa jää käteen todella vähän.

Elän pienesti. Pieni on ollut palkkakin. Kirpputorikin on kallista, ja vaatteita täytyy parsia. Onneksi olin säästänyt, että saan apua sairauden hoitoon. Ompelen ja kudon itse jonkin verran. Minulla olisi hyvät kädentaidot, mutta sairaus rajoittaa käsitöiden tekemistä. Harmittaa.

Olen täällä tänään ensimmäistä kertaa. Hieno juttu, että tällainen on. Ruoka-apu on tarpeellinen. Hallituksen ei enää tarvitsisi karsia vähävaraisten rahoista. Tulisivat itse tänne! Ei ne ymmärrä, mitä tää on, ja ettei työttömillä ole rahaa edes bussilippuun.

Jos on köyhänä syntynyt…

Ensinnäkin haluan kiittää koko verkostoa, kauppiaista kuljettajiin sekä teitä kaikkia työntekijöitä.

Tarinani: Jos on köyhänä syntynyt, niin yleensäkin silloin köyhänä kuolee. Tai jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Sitten on vielä lisäksi eri sairauksia.

Entäpä: Voisiko joku taho palkata lisää työntekijöitä? Palkan ei varmasti tarvitsisi olla päätä huimaava. Pienikin raha saa ihmiset hommiin. Työkykyisiä varmasti löytyy. Ajatelkaa! Kun tulee talvi ja kylmä on jonossa värjötellä. Ihmiset vilustuu ja sairastuu. Flunssat lisääntyy ja terveyskeskusjonot pitenee.

Jos tarttis eduskunnalle aloitetta, niin siitä vaan nimiä ja haastatteluja keräämään. Useimmat meistä varmasti suostuu. Kamerat käyntiin ja tarinat esiin. Kukapa siellä huvikseen odottelee, olis varmasti mukavampaakin harrastusta.

Joukossa voi olla myös kodittomia, asunnottomia, heiltä haastatteluja. Useimmat kantasuomalaisia. Pystyisköhän kukaan auttamana heitä? Onko se vain tahallista tenttuillua. En tiedä.

Olisi hienoa jos voisitte olla yhteydessä sosiaalipuoleen. Voisitteko myös olla juoppojen koirien puolella?

Tästä ruoanjakoasiasta vielä: iso kiitos! Tiettävästi vieläkin jää paljon ruokaa roskiin heitettäväksi. Eikö niitä voisi vielä enemmän hyödyntää? Vaikka lisää ruoanjakopisteitä? Tiloja varmasti löytyy.

Pitäiskö teidän järjestää vaikka hyväntekeväisyyskonsertti asian puolesta? Voisiko kokeilla? Vaikka aiheena ”Lämmin joulu jokaiselle”. Tai mikä Nälkämaan laulu olisi sopivin. Vapaaehtoisia esiintyjiä voisi kalastella vaikka jonosta. Tai kuuluisia. Tai erirotuisia. Kaikki tervetulleita! Liput tosi halpoja niin meikäläiselläkin olisi varaa tulla yhteisen asian auttamiseksi. Hyvää jatkoa teille! t. Mä

Ps. Pyyntö: Voisiko siellä jonotella kahdessa rivissä? Syy: vaikea astma + muita sairauksia niin tupakansavu aiheuttaa lisäongelmia. Tupakoitsijat toiseen jonoon!