”Emme halua vain istua”

Lauttasaaren kirkolla on ahdasta, kun menen paikalle vapaaehtoiseksi lajittelemaan pakolaisten hyväksi järjestetyn vaatekeräyksen satoa. Kasseja ja pusseja röykkiöittäin lähdössä Evitskogiin ja osa jaettaisiin Lauttasaaressa majoittuville.

Mitäs tästä kassista löytyy? Hyväkuntoisia miesten paitoja ja housuja, katsomme työparikseni sattuneen mieshenkilön kanssa. Esittäydymme. Konstandin kertoo olevansa Albaniasta ja saapuneensa viikko sitten Suomeen turvapaikan hakijana. Kohta paikalle pyörähtää myös hänen vaimonsa Minire. Perheen viisivuotias vesseli pyörii pihalla.

”Emme halua vain istua. Menimme ortodoksikirkolta kysymään tekemistä ja sieltä minut opastettiin tänne. Haluaisimme asua pysyvästi Suomessa, päästä töihin mahdollisimman pian ja oppia suomen kielen. Sitä odotellessa olemme valmiita tekemään vapaaehtoistyötä, mitä vain.”

Jatkamme kassien läpikäymistä. Välillä ihmetellään yhdessä, onko takki lapsen vai pienikokoiselle aikuiselle sopiva. Suomalaiset ovat selvästi ajatelleet myös lähestyvää talvea, sillä pusseista löytyy isot määrät talvitakkeja, myssyjä ja hanskoja. Paljon hyvää tavaraa.

Millaiset tunnelmat teillä on? ”Nyt on hyvät. Kun yksi päivä kysyimme tietä ohikulkijalta, hän lähti kävellen mukaamme näyttämään etsimäämme paikkaa. Suomi on hyvä maa ja olemme toiveikkaita turvapaikan saamisen suhteen..”

Vähän väliä ovesta pistää pää. joka kysyy ”vieläkö tänne voi tuoda vaate- ja kenkälahjoituksia?”. (Kyseisenä päivänä oli keräyksen viimeinen päivä.) Kaksi kassia, viisi kassia, viisitoista kassia. Hienosti valmiiksi lajiteltuina, miesten vaatteet, naisten vaatteet, lasten vaatteet koon mukaan järjestettyinä. Joku tuo työpaikallaan järjestämänsä keräyksen tuloksen. Eräs rouva tuo kassillisen saippuaa, shampoota ja hammasharjoja.

Joku on pakannut kassillisen lautapelejä, toinen laittanut mukaan pehmoleluja. Minkähänlaisia keskusteluja noissa perheissä on käyty? Nyt näitä tavaroita tarvitsee kipeämmin joku lapsi, joka on joutunut jättämään kotinsa ja saanut mukaansa tuskin mitään.

Tällä erää Helsingin seurakunnissa ei ole vaatekeräyksiä eikä lajittelutehtäviä, mutta muut vapaaehtoistehtävät löydät vapaaehtoistyo.fi-sivulta.

Kuvateksti: Albanialaispariskunta tuli auttamaan vaatteiden lajittelussa, he ovat turvapaikan hakijoita itsekin.

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Tarinoita leipäjonosta, osa 5. ”Haen apua myös lapsilleni ja lapsenlapsilleni”

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Moni ruokaa jonottava hakee jonosta apua myös lastensa perheille. Moni auttaa myös naapureitaan, jotka eivät itse pääse jonooon. Olen 67-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Olen käynyt leipäjonossa viime kesästä lähtien ainakin kerran viikossa. Itseni lisäksi haen tukea lapsilleni ja lastenlapsilleni, joista yksi asuu luonani. Palvelu on tärkeää, koska olen leski ja…

  • Safkaa ja yhteyttä

    Jaa myös muille: 10 Jakoa Lisää Useissa Helsingin ev.lut. seurakuntien ja niiden yhteisen työn toimipisteissä pääsee arkisin syömään, yleisimmin 1-3 eurolla. Myös Myös kahvilayhteyttä ja kauppojen ylijäämäruokaa on tarjolla useissa paikoissa viikoittain. Tällä hetkellä vähintään kerran viikossa auki olevia ruokailu- ja kahvilatapahtumia sekä pienimuotoisia ruokajakoja on yhteensä 45:ssä toimipisteessä 63 kertaa viikossa. Suurin osa tapahtumista…

  • Lohdun läsnäolo – diakoniatyöntekijän merkitys ihmisen rinnalla

    Jaa myös muille: 29 Jakoa Lisää Diakoniatyöntekijälle soitetaan pääosin hädän hetkellä. Yleisimpiä syitä on rahojen riittämättömyys ruokaan ja lääkkeisiin, Kelan ja sosiaalitoimen päätösten viivästyminen tai ennakoimattomat elämäntilanteet, jotka vaikuttavat äkillisesti taloudelliseen tilanteeseen. Suru, yksinäisyys ja ahdistuneisuus ovat myös yleisiä syitä, jolloin käännytään diakoniatyöntekijöiden puoleen. Diakoniatyöntekijä pystyy monessa tilanteessa vastaamaan ihmisen hätään nopeammin kuin muut auttavat…

  • Diakonian harppaus

    Jaa myös muille: 68 Jakoa Lisää Paljon on tänä keväänä puhuttu kirkon digiloikasta, kun toimintaa ja kohtaamisia on siirretty verkkoon. Iso harppaus ja supernopea venyminen uudenlaiseen toimintaan on tapahtunut myös helsinkiläisten auttamisessa. Viestijänä olen seurannut ihaillen, kuinka ripeästi ja joustavasti Helsingin seurakuntien työntekijät panivat tuulemaan uudessa tilanteessa. Ja ottaen huomioon, että nk. perustyö on jatkunut…

  • Miten kohdata ihminen, jolla on muistisairaus

    Jaa myös muille: 106 Jakoa Lisää Työni sairaalapappina vanhusten hoitolaitoksissa on mielenkiintoista. Se on myös antoisaa, koska kohtaamieni ihmisten pitkä elämänkokemus ja monenlaiset elämänvaiheet opettavat minulle paljon. Monet heistä ovat muistisairaita. Usein lähden tällaisista keskusteluista kosketettuna ja lempeä ihmetys mielessäni. Elämän vaikeuksien ja haasteiden keskellä avoin läsnäolo ja vastaanottavaisuus antavat meille molemmille keskustelijoille merkityksellisyyden tunteen….

  • Ilmastosankareita ja hävikinpelastajia

    Jaa myös muille: 145 Jakoa Lisää Viimevuosina on puhuttu paljon siitä, kuinka länsimaisen ihmisen hiilijalanjälki on kestämätön luonnon kannalta. Me kulutamme yksinkertaisesti liikaa; matkustaessamme, ostaessamme ylettömästi tavaroita, heittäessämme ruokaa roskiin tai syödessämme liikaa lihaa. Yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljestä ruoka muodostaa keskimäärin viidenneksen. Ruokahävikki. Roskikseen päätyessään niin turha. Ilmaston tuhoaja. Elintarviketurvallisuusriski. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ruokahävikkiä syntyy Suomessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.