”Emme halua vain istua”

Lauttasaaren kirkolla on ahdasta, kun menen paikalle vapaaehtoiseksi lajittelemaan pakolaisten hyväksi järjestetyn vaatekeräyksen satoa. Kasseja ja pusseja röykkiöittäin lähdössä Evitskogiin ja osa jaettaisiin Lauttasaaressa majoittuville.

Mitäs tästä kassista löytyy? Hyväkuntoisia miesten paitoja ja housuja, katsomme työparikseni sattuneen mieshenkilön kanssa. Esittäydymme. Konstandin kertoo olevansa Albaniasta ja saapuneensa viikko sitten Suomeen turvapaikan hakijana. Kohta paikalle pyörähtää myös hänen vaimonsa Minire. Perheen viisivuotias vesseli pyörii pihalla.

”Emme halua vain istua. Menimme ortodoksikirkolta kysymään tekemistä ja sieltä minut opastettiin tänne. Haluaisimme asua pysyvästi Suomessa, päästä töihin mahdollisimman pian ja oppia suomen kielen. Sitä odotellessa olemme valmiita tekemään vapaaehtoistyötä, mitä vain.”

Jatkamme kassien läpikäymistä. Välillä ihmetellään yhdessä, onko takki lapsen vai pienikokoiselle aikuiselle sopiva. Suomalaiset ovat selvästi ajatelleet myös lähestyvää talvea, sillä pusseista löytyy isot määrät talvitakkeja, myssyjä ja hanskoja. Paljon hyvää tavaraa.

Millaiset tunnelmat teillä on? ”Nyt on hyvät. Kun yksi päivä kysyimme tietä ohikulkijalta, hän lähti kävellen mukaamme näyttämään etsimäämme paikkaa. Suomi on hyvä maa ja olemme toiveikkaita turvapaikan saamisen suhteen..”

Vähän väliä ovesta pistää pää. joka kysyy ”vieläkö tänne voi tuoda vaate- ja kenkälahjoituksia?”. (Kyseisenä päivänä oli keräyksen viimeinen päivä.) Kaksi kassia, viisi kassia, viisitoista kassia. Hienosti valmiiksi lajiteltuina, miesten vaatteet, naisten vaatteet, lasten vaatteet koon mukaan järjestettyinä. Joku tuo työpaikallaan järjestämänsä keräyksen tuloksen. Eräs rouva tuo kassillisen saippuaa, shampoota ja hammasharjoja.

Joku on pakannut kassillisen lautapelejä, toinen laittanut mukaan pehmoleluja. Minkähänlaisia keskusteluja noissa perheissä on käyty? Nyt näitä tavaroita tarvitsee kipeämmin joku lapsi, joka on joutunut jättämään kotinsa ja saanut mukaansa tuskin mitään.

Tällä erää Helsingin seurakunnissa ei ole vaatekeräyksiä eikä lajittelutehtäviä, mutta muut vapaaehtoistehtävät löydät vapaaehtoistyo.fi-sivulta.

Kuvateksti: Albanialaispariskunta tuli auttamaan vaatteiden lajittelussa, he ovat turvapaikan hakijoita itsekin.

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Elämän virta

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Monimuotoisiin vivahteikkaisiin sävyihinsä, surun tummista ilon vaaleisiin sävyihinsä, virta tuo virta vie. Muuttolinnut, kompassin lailla, kuljettavat meitä, ajasta aikaan, ajanlaskun lailla, kurjet kertovat kevään koittavasta ilosta, ajan rajallisuudesta, syksyn haikeuteen saatellen. Vapaana kuin taivaan lintu oman elämäni sateenkaaressa kuljen jälleen lapsuuden kirjani pitkospuilla, pieni tyttö, vielä minäkin, lapsuuteni muistoihin…

  • Kaikille elämässä väsähtäneille kulkijoille- 

    Jaa myös muille: 31 Jakoa Lisää Kuulemisen kahvila on paikka juuri sinulle, väsynyt kulkija. Paikka, missä saat istahtaa alas, jutella tai vain olla – omassa rauhassa. Espoon Diakoniatalo avasi ovensa Olarin kirkon vieressä syyskuun puolessa välissä. Kuulemisen kahvila on siellä avoinna joka perjantai klo 10-14. Kahvilassa on tarjolla lämmintä juotavaa, valmiiksi tehtyjä voileipiä ja makeaa syömistä….

  • Tositoimiin paremman maailman puolesta!

    Jaa myös muille: 152 Jakoa Lisää Haluan, että seurakunnan vapaaehtoiset kokevat: ”Meitä on paljon ja siinä on voimaa!” Tämän toiveen esitin jo kolme vuotta sitten, kun olin hiljattain aloittanut Mikaelin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Näen sen toteutuvan monissa vapaaehtoisporukoissa ja paljon on tehty sen hyväksi, että ihmisten osallisuus ja vastuunkanto seurakunnissa vahvistuu. Vapaaehtoistoiminta kirkossa on keskeinen…

  • Kotiäitien kielikahvilassa unohtaa maailman hulluuden

    Jaa myös muille: Lisää Terveisiä kotiäitien kielikahvilasta! Se on paikka, jossa olen saanut kokonaan unohtaa maailman hulluuden ja tuntea luottamusta tulevaan. Tänä syksynä minusta on nimittäin usein tuntunut, että maailma on tullut hulluksi. Mutta ei siitä sen enempää, kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Eikä minua niistä jutuista huvita puhua, vaan kertoa jostain ihan muusta. Syyskuusta…

  • Tule kuulemaan, kun kirkko tuo leipäjonon kävijöiden ääntä kuuluviin

    Jaa myös muille: 632 Jakoa Lisää Olen 59-vuotias nainen. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Vaikka asun tuetussa asunnossa ja saan joitakin tukia, pienen eläkkeen takia ruoka-apu on minulle elintärkeää. Käyn eri leipäjonoissa 2-3 kertaa viikossa. Tänne lähtö ei ole mukavaa, mutta käynnin jälkeen on hyvä mieli, kun on saanut jääkaapin täyteen ja ulkoilmaa. Olen 19-vuotias…

  • Yksin syöjistä yhdessä syöjiksi

    Jaa myös muille: 34 Jakoa Lisää Seurakuntasalit alkavat taas pian täyttyä diakoniaruokailijoista kesätauon jälkeen. Herkullinen ruoantuoksu leijailee kaikissa Itä-Helsingin seurakunnissa joko viikoittain tai kuukausittain järjestettävillä lounailla. Vatsansa saa täyteen eurolla tai parilla tai jopa maksutta. Esimerkiksi Vuosaaressa ruokailu aloitettiin 1990-luvun alkupuolella vastauksena alueen asukkaiden ahdinkoon suurtyöttömyyden aikana. Vaikka lama sittemmin hellitti ja ajat välillä paranivat, diakonialounaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.