Kissan kanssa kotikäynnillä

Yksi parhaimmista asioista diakoniatyössä on sen sisältämä valtava luovuus.  Diakoniassa onkin jotain samaa kuin taiteessa –  mahdollisuus luoda oman näköistä.  Siksi rohkeasti toteutan työssäni luovaa toimintaa omaksi ja toisten iloksi. Yksi kokeiluistani tällä hetkellä ovat kotikäynnit yhdessä kissan kanssa. Kissa vaikuttaa tunnelmaan ja ilmapiiriin olemuksellaan ja eläimiä rakastavalle hetki voi olla odotettu kohokohta. Eläinten merkityksestä hyvinvoinnille on puhuttu paljon ja kissa- sekä kanikahvilat ovat jo rantautuneet Suomeenkin.  Ei siis ihme kuinka paljon iloa lemmikin mukanaolo tapaamisessa tuottaa.

Siitä mitä tehdään, puhutaan paljon, mutta harvemmin ehkä nostetaan esiin sitä kuinka eri tavoin asioita voi tehdä. Se on juuri sitä persoonalla tekemista, oman näköistä työtapaa. Kirkko ja seurakunnat ovat täynnä rohkeita kokeiluja ja uudistuksia ja siksi on helppoa sanoa kirkon olevan luovuuden kehto. Monenlaiset askartelut, ruokailujen ja kahviloiden valmistelut tai käsityöryhmät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka erilaisin tavoin sisäinen luovuus muuttuu käytännön teoiksi. Kun pääsiäisruohoja istuttaessa kahvilakävijät kertovat edellisistä pääsiäisistutusten hetkistä olevan 60 vuotta voi todeta diakonian mahdollistavan kulttuuriperinnön siirtymistä.

”Onko tuo oikea maatiaiskissa?” , hämmästelee ohikulkija kun ulkoilutan kissaa puistossa matkalla kotikäynnille. Kyllä, kaupunkiympäristössä kissakin voi olla osa kulttuuriperinnön siirtymistä. Sitä paitsi kissa kotikäynnillä toimii itsenäisen luovasti. Se tutkii ja haistelee, ihmettelee ja ottaa kontaktia kunnes käpertyy torkuille sille varattuun paikkaan. Eläimiä rakastavalle, mutta omista lemmikeistään luopumaan joutuneelle kissa-vapaaehtoinen on vähintään yhtä odotettu kuin diakoniatyöntekijä itse. Lemmikki on myös vapaaehtoistoimijana huippuluokkaa: se antaa tilaa keskusteluille eikä toisaalta niiden kuuleminenkaan haittaa sillä vaitiovelvollisuus on sisäänrakennettu ominaisuus.

Luova työ inspiroi ja siinä on monia mahdollisuuksia. Luovasti tekeminen ja uudella lailla ajattelu myös voimaannuttaa. Entäpä jos seurakunnan toimintaa tarkastelisi siellä virtaavan luovuuden näkökulmasta? Millaisia luovuutta esiin tuovia tapahtumia tai ryhmiä teidän seurakunnassanne järjestetään tai käytetäänkö jossain muuallakin eläimiä seurakunnallisessa hyvinvointityössä?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Kumppanuutta rakentamassa

    Jaa myös muille: 49 Jakoa Lisää Helsingissä on merkittävä määrä erilaisia ruoka-aputoimijoita, joita yhdistää ylijäämäruoan hyödyntäminen tavalla tai toisella. Mukana on mm. viikoittain toteutettavia ruokailuja, päivittäisiä ravintoloita, jonkin kokemuksen pohjalle syntynyttä auttamis- tai vertaistoimintaa tai erilaisia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja palveluja. Paikkansa on edelleen myös ruokakassien tarjoamisella akuuttiin tarpeeseen. Helsinkiläinen ruoka-aputoiminta on parhaillaan järjestäytymässä kaupungin…

  • Lähimmäisen rakkaus ei koskaan häviä – vai häviääkö?

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Kerro minulle rakkauden rajat Mediassa levisi kertomus pienestä pojasta ja suurvallan presidentistä. Kertomus meni osapuilleen näin: Presidentti vieraili koululuokassa ja häneltä sai kysyä kysymyksiä. Vastavuoroisesti presidentti kysyi oppilailta, muun muassa: ”Mihin maamme päättyy?” Pieni poika vastasi aivan oikein, tiettyjen paikkojen nimiä luetellen. Presidentti korjasi pojan vastausta yllättävästi: ”Maamme ei…

  • Onnellista paikkaa etsimässä

    Jaa myös muille: 51 Jakoa Lisää Työarkeni koostuu tosi suurelta osin mielen ja mielettömyyden asioista. Erityisesti yksilökohtaamisten yhteydessä käsitellään näitä teemoja tosi paljon. Usein henkinen pahoinvointi kätkeytyy konkreettisemman hädän, kuten taloudellisen pulman, taakse. Apua on vaikea pyytää, kun on tähänkin asti selvinnyt omin voimin.   Vahvankin ihmisen mieli on koetuksella pettymyksen, väsymyksen, katkeruuden, surun tai…

  • Yhteisöruokailujen monet kasvot

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina. Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä,…

  • Rukouksesta

    Jaa myös muille: 38 Jakoa Lisää Minut opetettiin pienestä pitäen rukoilemaan. Iltarukous oli tärkeä rituaali päivän loppuessa ja nukkumaan rauhoittumisessa. Se helpotti, kun möröt sängyn alla pelottivat tai seuraavan päivän tapahtumat jännittivät. ”Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä”, jonka jälkeen tuli väsymysasteesta riippuen pitkä tai lyhyt litania…

  • Diakoniatyötä Someron tapaan

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää ”Ihmisten huolet ovat pitkälti samoja paikasta riippumatta: yksinäisyyttä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Juurettomuutta en ole Somerolla niinkään havainnut. Koti- ja laitoskäyntejä on enemmän ja välillä verenpaineen mittauksia, jotka nekin kuuluvat täällä diakoniatyöntekijän toimenkuvaan”, vertailee Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöstä Someron seurakuntaan siirtynyt diakonissa Ulla Mäenpää. ”Aloitin Someron seurakunnassa 1.6.2015 määräaikaisena…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.