Kissan kanssa kotikäynnillä

Yksi parhaimmista asioista diakoniatyössä on sen sisältämä valtava luovuus.  Diakoniassa onkin jotain samaa kuin taiteessa –  mahdollisuus luoda oman näköistä.  Siksi rohkeasti toteutan työssäni luovaa toimintaa omaksi ja toisten iloksi. Yksi kokeiluistani tällä hetkellä ovat kotikäynnit yhdessä kissan kanssa. Kissa vaikuttaa tunnelmaan ja ilmapiiriin olemuksellaan ja eläimiä rakastavalle hetki voi olla odotettu kohokohta. Eläinten merkityksestä hyvinvoinnille on puhuttu paljon ja kissa- sekä kanikahvilat ovat jo rantautuneet Suomeenkin.  Ei siis ihme kuinka paljon iloa lemmikin mukanaolo tapaamisessa tuottaa.

Siitä mitä tehdään, puhutaan paljon, mutta harvemmin ehkä nostetaan esiin sitä kuinka eri tavoin asioita voi tehdä. Se on juuri sitä persoonalla tekemista, oman näköistä työtapaa. Kirkko ja seurakunnat ovat täynnä rohkeita kokeiluja ja uudistuksia ja siksi on helppoa sanoa kirkon olevan luovuuden kehto. Monenlaiset askartelut, ruokailujen ja kahviloiden valmistelut tai käsityöryhmät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka erilaisin tavoin sisäinen luovuus muuttuu käytännön teoiksi. Kun pääsiäisruohoja istuttaessa kahvilakävijät kertovat edellisistä pääsiäisistutusten hetkistä olevan 60 vuotta voi todeta diakonian mahdollistavan kulttuuriperinnön siirtymistä.

”Onko tuo oikea maatiaiskissa?” , hämmästelee ohikulkija kun ulkoilutan kissaa puistossa matkalla kotikäynnille. Kyllä, kaupunkiympäristössä kissakin voi olla osa kulttuuriperinnön siirtymistä. Sitä paitsi kissa kotikäynnillä toimii itsenäisen luovasti. Se tutkii ja haistelee, ihmettelee ja ottaa kontaktia kunnes käpertyy torkuille sille varattuun paikkaan. Eläimiä rakastavalle, mutta omista lemmikeistään luopumaan joutuneelle kissa-vapaaehtoinen on vähintään yhtä odotettu kuin diakoniatyöntekijä itse. Lemmikki on myös vapaaehtoistoimijana huippuluokkaa: se antaa tilaa keskusteluille eikä toisaalta niiden kuuleminenkaan haittaa sillä vaitiovelvollisuus on sisäänrakennettu ominaisuus.

Luova työ inspiroi ja siinä on monia mahdollisuuksia. Luovasti tekeminen ja uudella lailla ajattelu myös voimaannuttaa. Entäpä jos seurakunnan toimintaa tarkastelisi siellä virtaavan luovuuden näkökulmasta? Millaisia luovuutta esiin tuovia tapahtumia tai ryhmiä teidän seurakunnassanne järjestetään tai käytetäänkö jossain muuallakin eläimiä seurakunnallisessa hyvinvointityössä?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Köyhyys ei ole kenenkään ilo

    Jaa myös muille: 22 Jakoa Lisää Köyhyys ei ole ilo, on osa vanhaa sanontaa. Oletettavasti jaamme käsityksen sanonnan paikkansapitävyydestä. Köyhyydessä on aina puute jostain. Useissa diakonian keskusteluissa on puute rahasta. Se taas on seurausta muista puutteista, kuten terveydestä, työstä tai koulutuksesta. Kun nämä kasautuvat, puutteiden luettelo yksinasujilla ja perheissä kasvaa: ruoka, vaatteet, lääkkeet, harrastukset, koti…

  • Pienet teot, suuret merkitykset

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Tapulin diakonian vapaaehtoiset ovat seuranneet kuntoni rapautumista myötätuntoisesti ja lempeän ystävällisesti. Tammikuussa selvisi lopullisesti, että lonkkaluuni oli tehnyt tehtävänsä ja varaosa oli tarpeen. Jäin pois monista tehtävistä, koska kävin laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä, leikkauksen valmisteluissa, apuvälinelainaamossa, apteekissa ja monissa muissa huolto- ja kodin varustelutehtävissä. Kaikki voimat olivat käytössä muuhun, kuin…

  • Lääkkeeksi määrätään lemmikki

    Jaa myös muille: Lisää Kun mäyräkoirani Pontus kuoli kaksi vuotta sitten, itkin niin paljon, että lopulta oksensin. Suru ei ollut minulle vieras. Silti en ollut ymmärtänyt, miten täydellisesti poissaolo voi täyttää kodin. Vaiennut parkettilattia ilman tassujen ropsuttavaa ääntä. Tyhjä vesikuppi keittiön nurkassa. Viilentynyt villavälly, johon koiramme iltaisin käpertyi. Suru iski vasten kasvoja ja repi koko…

  • Juhlaa ja kohtaamista arjen keskellä

    Jaa myös muille: 140 Jakoa Lisää Tervehdys Länsi-Helsingistä! Viime sunnuntaina 9.10 vietettiin Meilahden seurakunnan 60-vuotisjuhlaa. Ohjelmassa oli juhlamessu, kahvitilaisuus ja illalla päivän päättävä konsertti. Päivän mittaan muisteltiin Meilahden seurakunnan ja kirkon alkuaikoja, kuluneita vuosia ja suunnattiin katsetta tulevaan. Mieleeni jäi erityisesti maininnat siitä, kuinka seurakunta on vuosien varrella kohdannut valtavan joukon eri ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa….

  • Avun pyytäminen ei ole häpeä

    Jaa myös muille: 285 Jakoa Lisää Luin lehdestä taannoin artikkelin, jossa haastateltiin onnettomuudessa kotinsa menettäneitä suomalaisia. Artikkeli oli koskettava, mutta yllättäen kovimpaa minuun ei iskenyt itse artikkelin aihe vaan erään haastatellun kommenttiin liittyvät tunteet. Kommentti kuului jotakuinkin seuraavasti: ”En ole koskaan ennen joutunut pyytämään apua, tämä oli ensimmäinen kerta.” Tämä kommentti sai minut hyvin surulliseksi….

  • Näkökulmat yhteen!

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Happy D-day! Syyskuun ensimmäisen päivän tienoilla vietetään omaa diakoniatyöntekijöiden ja diakonian viran päivää. Tänä vuonna päivä on tarkalleen tämän kirjoituksen julkaisupäivänä. Hyvää D-päivää siis. Diakonian tehtäviä on sangen monenlaisia. Itse toimin parhaillaan diakonian kehittämisen parissa Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteisessä kaksivuotisessa Ruoka-avun kehittämishankkeessa. Hanke on kokonaisuudessaan hyvin monimuotoinen. Tässä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.