Kissan kanssa kotikäynnillä

Yksi parhaimmista asioista diakoniatyössä on sen sisältämä valtava luovuus.  Diakoniassa onkin jotain samaa kuin taiteessa –  mahdollisuus luoda oman näköistä.  Siksi rohkeasti toteutan työssäni luovaa toimintaa omaksi ja toisten iloksi. Yksi kokeiluistani tällä hetkellä ovat kotikäynnit yhdessä kissan kanssa. Kissa vaikuttaa tunnelmaan ja ilmapiiriin olemuksellaan ja eläimiä rakastavalle hetki voi olla odotettu kohokohta. Eläinten merkityksestä hyvinvoinnille on puhuttu paljon ja kissa- sekä kanikahvilat ovat jo rantautuneet Suomeenkin.  Ei siis ihme kuinka paljon iloa lemmikin mukanaolo tapaamisessa tuottaa.

Siitä mitä tehdään, puhutaan paljon, mutta harvemmin ehkä nostetaan esiin sitä kuinka eri tavoin asioita voi tehdä. Se on juuri sitä persoonalla tekemista, oman näköistä työtapaa. Kirkko ja seurakunnat ovat täynnä rohkeita kokeiluja ja uudistuksia ja siksi on helppoa sanoa kirkon olevan luovuuden kehto. Monenlaiset askartelut, ruokailujen ja kahviloiden valmistelut tai käsityöryhmät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka erilaisin tavoin sisäinen luovuus muuttuu käytännön teoiksi. Kun pääsiäisruohoja istuttaessa kahvilakävijät kertovat edellisistä pääsiäisistutusten hetkistä olevan 60 vuotta voi todeta diakonian mahdollistavan kulttuuriperinnön siirtymistä.

”Onko tuo oikea maatiaiskissa?” , hämmästelee ohikulkija kun ulkoilutan kissaa puistossa matkalla kotikäynnille. Kyllä, kaupunkiympäristössä kissakin voi olla osa kulttuuriperinnön siirtymistä. Sitä paitsi kissa kotikäynnillä toimii itsenäisen luovasti. Se tutkii ja haistelee, ihmettelee ja ottaa kontaktia kunnes käpertyy torkuille sille varattuun paikkaan. Eläimiä rakastavalle, mutta omista lemmikeistään luopumaan joutuneelle kissa-vapaaehtoinen on vähintään yhtä odotettu kuin diakoniatyöntekijä itse. Lemmikki on myös vapaaehtoistoimijana huippuluokkaa: se antaa tilaa keskusteluille eikä toisaalta niiden kuuleminenkaan haittaa sillä vaitiovelvollisuus on sisäänrakennettu ominaisuus.

Luova työ inspiroi ja siinä on monia mahdollisuuksia. Luovasti tekeminen ja uudella lailla ajattelu myös voimaannuttaa. Entäpä jos seurakunnan toimintaa tarkastelisi siellä virtaavan luovuuden näkökulmasta? Millaisia luovuutta esiin tuovia tapahtumia tai ryhmiä teidän seurakunnassanne järjestetään tai käytetäänkö jossain muuallakin eläimiä seurakunnallisessa hyvinvointityössä?

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Lähimmäisen rakkaus ei koskaan häviä – vai häviääkö?

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää Kerro minulle rakkauden rajat Mediassa levisi kertomus pienestä pojasta ja suurvallan presidentistä. Kertomus meni osapuilleen näin: Presidentti vieraili koululuokassa ja häneltä sai kysyä kysymyksiä. Vastavuoroisesti presidentti kysyi oppilailta, muun muassa: ”Mihin maamme päättyy?” Pieni poika vastasi aivan oikein, tiettyjen paikkojen nimiä luetellen. Presidentti korjasi pojan vastausta yllättävästi: ”Maamme ei…

  • Jaksaa, jaksaa, yrittäjä jaksaa − vai jaksaako sittenkään?

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää ’’Yrittäjä, yksinyrittäjä. Jo nämä sanat pitävät sisällään paljon sitä asennetta, jolla me yritämme selvitä kaikista mahdollisista asioista yrittäjinä − ja nimenomaan itse ja yksin. Tämä on ollut aikaa, jolloin epävarmuus ja vaikeat päätökset ovat rasittaneet normaalia enemmän myös minun arkeani yrittäjänä. Olen joutunut tekemään tiukkoja valintoja ja miettimään, mitä…

  • Pala yhteistä matkaa

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää Puhelimeeni kilahtaa viesti. Lähettäjä on nuori ihminen, jolla on tilapäinen ruoka-avun tarve. Usein tilannetta kartoittaessa löytyy lisää huolenaiheita. Lähdemme yhdessä etsimään mahdollisia tukiverkostoja ja hyödynnämme saatavilla olevia palveluja. Kuljemme palan yhteistä matkaa, joskus muutaman askeleen, toisinaan pidemmän vaelluksen. Seurakunnan auttamistyö, diakonia, on pitkälti matkakumppanuutta. Kohtaamisissa unohtuu termi asiakas. Keskustelu soljuu…

  • Ihmettelyä – vapaaehtoisesti

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää Tulin kahdeksan vuotta sitten vapaaehtoisesti seurakunnan aktiiviseen toimintaan. Diakoniatyössä riitti asiaa, jota pidin tärkeänä, jossa oli hyötyä entisestä osaamisesta ja jossa voi vältellä entisen toistoa. Pitkään luotin sinisilmäisesti kirkkoon ja sen toimintaan, kuten olin aina oppinut luottamaan. Vähitellen olen alkanut nähdä kirkon toiminnassa piirteitä, jotka hämmentävät ja herättävät ihmettelyä….

  • Joulu vähävaraisena

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää Kirjoitus julkaistaan nimettömänä. Metsästämme äidin kanssa ilta-alennuksia. Tulemme puoli tuntia ennen kellon vaihtumista etsimään oransseja ja keltaisia tarroja. Usein löytyy jotain, joskus paremmin toisinaan huonommin. Kerran löytyi todellinen apaja kun kauppa tyhjensi kokonaisen hyllymitan verran elintarvikkeita. Sitä oli niin vaikea uskoa että piti kysyä kassalta kaksi kertaa. Yleensä mukaan…

  • Pimeät huoneet

    Jaa myös muille: 209 Jakoa Lisää Pelkäsin pienenä pimeää. Pelkäsin mörköä, joka asuu sängyn alla. Isoveli katsoi elokuvan Tappajahai. Minua kiellettiin katsomasta, mutta halusin näyttää rohkeuteni veljelleni ja katsoin elokuvan kielloista huolimatta. Yöllä tuolin päällä ollut vaatemytty muuttui haiksi. Piti sytyttää ja sammuttaa valot monta kertaa, jotta sain varmuuden siitä, ettei se ollut hai. En…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.