Diakonia toteutuu yhdessä välittämällä

Maaseudulla työssä olevan näkökulmasta on itsestään selvää, että diakoniatyötä tehdään yhdessä. Yhdessä tekeminen ei tarkoita vain sitä, että seurakunnan eri työntekijät tekevät työtä yhdessä vaan sitä, että seurakunnan jäsenet todella kantavat oman kortensa kekoon seurakunnan työn toteutuksessa. Täällä itärajan pinnassa mutkaisten sorateiden ja luminietosten maassa naapuriapua tarvitaan – ja sitä myös tarjotaan. Kun seurakunta järjestää diakoniatyön kautta elintarvikejakelua, jossa kaupasta saatua ruokaa jaetaan taloudellisesti tiukilla oleville, se toteutuu yhdessä. Joukko vapaaehtoisia hakee sitoutuneesti viikosta toiseen kaupoista omilla autoillaan ylijäämäruuat – vieläpä usein ilman, että ottavat edes kulukorvauksia bensoista. Vapaaehtoiset myös järjestävät kaiken ruuan tarjolle ja laittavat tilat valmiiksi. Koska auto täällä maaseudulla on usein välttämättömyys, niin monelle ruuanhakijalle ruokakassin hakeminen ei olisi mahdollista ilman kimppakyytejä. Siksipä ruokakassien hakuun tullaankin joukkovoimin: autollinen hakee autottomat ja tuo mukanaan seurakuntatalolle. Onpa heitäkin, jotka tulevat tähän tilaisuuteen ilman ajatustakaan ruokakassin hakemisesta, vaan puhtaasti sen vuoksi, että näkee samalla toisiakin!

Yhteinen välittäminen toteutuu myös välittävänä olemisena arkielämässä. Kun takana on usein jopa vuosikymmenet yhteistä elämää, saman kylän asujasta välitetään. Seurakunnan kirpparikahvilassa seurakuntalaiset omista tarvikkeistaan leipovat ja tuovat leivonnaiset myyntiin lähetystyön hyväksi. Ja kun tuttuja kasvoja ei hetkeen ole näkynyt, pohditaan yhdessä onko kaikki hyvin vaiko vain flunssa iskenyt. Välittämisen ja huolehtimisen aalto ulottuu vierailevaan diakoniatyöntekijäänkin asti. Kun työntekijä ei saa vaihdettua kesärenkaita talvikiekkoihin ajoissa ja luistelee pitkin työmaita, löytyy auttavia miehiä työntämään autoa pois penkasta. Vapaaehtoisten ja seurakuntalaistenvälittäminen työntekijästä on myös kuulumisten kyselemistä ja muistuttamista: ”muistathan myös levätä” tai sen kertomista kuinka ”rukoilen teidän työntekijöiden puolesta”.

Diakoninen elämäntapa ja välittäminen lieneekin siksi ydinolemukseltaan yhteisöllistä elämää, joka maaseutuympäristössä vielä elää ja hengittää. Kylään kutsutaan, jututetaan kulkijaa kiireettömästi ja tarkastellaan yhdessä elämää. Kun kunnalliset ja yritysten palvelut karkaavat yhä etäämmäksi, on seurakunta ja paikkakunnan kirjasto kaupan, apteekin ja huoltoaseman ohella niitä paikkoja jossa paikkakunnan elämä toteutuu ja kahviakin saa. Välittäminen toteutuu tämän kaiken keskelle, joskus jopa niin ettei vieraampi aina muistakaan kumpi onkaan diakoniatyöntekijä: auttava vapaaehtoinen vaiko se toinen vihreäpaitainen.

 

 

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Niukkuus ajaa meidät yhteen

    Jaa myös muille: 17 Jakoa Lisää Aloitin työurani päihdetyössä 30 v sitten. Auttajatahojen väliset raja-aidat olivat korkeat. Vertaisryhmien jäsenet karsastivat ammattiauttajia ja päihdeklinikoilla karsastettiin vertaisauttajia. Kukin oli poteroitunut omaan tapaansa auttaa. Pari vuotta sitten sain mahdollisuuden osallistua uudenlaiseen valmennukseen. Se kokosi samaan huoneeseen sekä päihdekuntoutujia että päihdetyön ammattilaisia – jotkut olivat sekä että. Edelleen olin…

  • Virsikärpänen – diakonian Bumtsibum

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää Onko Biisikärpänen tai Bumtsibum ohjelmina tuttuja? Ohjelmat testaavat osallistujiensa laulutietämystä: mikä laulu on kyseessä ja miten laulun sanat menevät. Tämä kirjoitus ei testaa laulutietoutta, mutta kokoaa Biisikärpäsen ja Bumtsibumin tavoin laulujen sanoja. Gospelräppiä soittava NNS laulaa, kuinka ”mul ei oo varaa”, ”nukkumatti morottaa kukkaron pohjalta” ja Kelalta tulee terveisiä:…

  • Kokemusasiantuntija Ninan tarina: Vaikka ahdistaa, nyt minulla on keinoja käsitellä sitä

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Diakonian kokemusasiantuntijana työskentelevä Nina kertoo tarinassaan mielenterveyden haasteistaan. Hän etsi päihteistä ja viiltelystä keinoja turruttaa pahaa oloaan, mutta nyt vuosien jälkeen hän sanoo: ”Minullahan on edelleen ihan samoja ahdistuksen aiheita kuin ennenkin, mutta nyt minulla on keinoja käsitellä niitä. Ja miksi juuri minä sairastuin? Ei sille välttämättä ole mitään…

  • Odota mun kanssa

    Jaa myös muille: 128 Jakoa Lisää Siitä on yli neljä vuotta, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Silloin et puhunut suomea, et myöskään englantia. Et pyytänyt mitään, mutta hakeuduit seuraani. Vähitellen tutustuimme. Ensin eri tapahtumissa, sitten kahden kesken. Käytimme keskustelun avuksi Googlen kääntäjää. Tulit Suomeen turvapaikanhakijana. Matkasi Euroopan halki kesti kolme kuukautta. Sotaa kotimaassasi oli kestänyt paljon…

  • Silmäni aukaise katsomaan maailmaa toisen ihmisen silmin

    Jaa myös muille: Lisää Olin reilu kuukausi sitten ohjaamassa monikulttuurista perheleiriä yhdessä kollegojen kanssa. Vastaavia leirejä on tullut ohjattua vuosien aikana useita. Näille maksuttomille leireille otetaan kaikista haavoittuvammassa asemassa ja muualta maailmasta muuttaneita perheitä. Jotkut perheet ovat asuneet Suomessa jo muutaman vuoden, osa vain muutaman kuukauden. Yhteistä kieltä harvemmin on. Tulkkia ei leirillä ole, koska…

  • Pysähtymisestä ja pysähtyneisyydestä

    Jaa myös muille: 91 Jakoa Lisää Ennen korona-aikaa Kampin Narinkkatori oli Helsingin hektisimpiä paikkoja. Ihmiset kiirehtivät nopeasti aukion poikki väistellen feissariarmeijoita eivätkä useinkaan pysähtyneet kerjäläisten tai muiden avunpyytäjien kohdalle. Suurimmalla osalla oli kova kiire matkalla paikasta toiseen. Narinkkatorin laidalla sijaitsee Kampin kappeli, jossa on mahdollisuus hiljentyä hetkeksi ja halutessaan voi saada myös keskusteluapua kappelin työntekijöiden…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.