Kirkon arvokeskustelu peräänkuulutti tulevaisuudenuskon vahvistamista
Heikoimmista huolen pitäminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy saivat vankan tuen eduskuntapuolueiden edustajilta Kirkon arvokeskustelussa 28.2. Suomalaisyhteiskunnalla on varaa pitää huolta kaikista talouden kiristyessäkin, oli päättäjien kanta.
Keskustelemassa olivat (yläkuvassa vasemmalta) puheenjohtaja Li Andersson (Vasemmistoliitto), puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero (SDP), puheenjohtaja Maria Ohisalo (Vihreät), puheenjohtaja Annika Saarikko (Keskusta), varapuheenjohtaja Henrik Wickström (RKP), puheenjohtaja Sari Essayah (Kristillisdemokraatit), puheenjohtaja Petteri Orpo (Kokoomus) ja varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen (Perussuomalaiset). Keskustelua vetivät Marttaliiton pääsihteeri, helsinkiläinen kirkon luottamushenkilö Marianne Heikkilä (kuvassa oikealla) sekä arkkipiispa Tapio Luoma (ei kuvassa).
Tuleviin eduskuntavaaleihin liittyvän arvokeskustelun järjestivät yhteistyössä Kirkkohallitus ja Kirkko Helsingissä. Evankelis-luterilainen kirkko on monen muun tahon tavoin laatinut omat hallitusohjelmatavoitteensa. Kirkon mielestä seuraavalla hallituskaudella on tärkeintä vahvistaa ihmisten luottamusta ja tulevaisuudenuskoa. Nämä teemat toistuivatkin keskustelussa useaan otteeseen. Oli hyvä kuulla, että nyt kun hyvään huomiseen on monesti vaikea uskoa, valtakunnan keskeiset poliitikot näkevät poliittisten päätösten merkityksen laajemmaltikin.
Kävin hiljattain katsomassa näyttelyn 1960-luvun nuorisokulttuurista, ja siitä palautui mieleeni, millaisia omatkin nuoruusvuodet 1970-80-luvuilla olivat. Vaikka nyt ajatellen ilmapiiri oli monelta osin tunkkainen ja sulkeutunut, vallalla oli ajatus, että parempaa kohti mennään ja itse voi vaikuttaa tulevaan. Kylmä sota ja silloinkin tapetille nousseet ympäristöongelmat jäivät jotenkin kauemmas omasta elämänpiiristä toisin kuin nykynuorilla, joilla erilaiset uhkakuvat koettelevat jaksamista. Tämä muutos on tärkeää ymmärtää.
Kaikki on pidettävä mukana
Diakoniatyön korvin oli arvokeskustelussa ilahduttavaa kuulla keskeisten päättäjien suusta, että yhteiskunnan tulee pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista ja että Suomella on siihen varaa. – On tärkeää pitää kaikki mukana. Vaihtoehtoa tälle ei ole, yhteiskuntaa ei saa päästä jakautumaan, kuten Sirpa Paatero (SDP) totesi. Myös Sebastian Tynkkysen (Perussuomalaiset) mielestä tulee puuttua maassamme vallitsevaan hätään.
Li Andersson (Vasemmistoliitto) sanoi, että hyvinvointiyhteiskuntamme on monessa menestynyt, mutta se ei kannattele niitä, jotka kaikkein eniten sitä tarvitsisivat, kuten ylisukupolvisesta köyhyydestä kärsivät. Kaikki työssäkäyvätkään eivät pärjää palkallaan. – Suomessa vallinnut lupaus siitä, että koulutuksen avulla kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, ei enää päde, Maria Ohisalo (Vihreät) puolestaan mainitsi.
Muun muassa Petteri Orpo (Kokoomus) huomautti, että menoleikkaukset iskevät aina kovimmin haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Kuten diakoniatyössä hyvin tiedetään. Useampi puolue vannoi kasvun, työn ja yrittäjyyden nimiin, koska niillä vahvistetaan maan taloutta ja hyvinvointiyhteiskunnan hengissä pysymistä. Jokaisen panosta tarvitaan.
Tavoite siis on pitkälti yhteinen, mutta nähtäväksi jää, miten tahtotila heikoimmissa asemassa olevien huolehtimisesta konkretisoituu seuraavan vaalikauden päätöksiä tehtäessä. Valtion nykyisessä velkatilanteessa taloutta kun ei saada tasapainoon tekemättä menoleikkauksia. Puolueiden vastaukset kysymykseen ”Mistä joudutaan leikkaamaan” jäivät vähiin. Lupauksia saatiin siitä, että koulutuksesta ja sote-puolesta leikkauksia ei tehdä.
Annika Saarikko (Keskusta) muistutti, että hyvinvointivaltio on rakennettu toisenlaiselle huoltosuhteelle kuin mikä meillä nyt on väestön vanhetessa ja syntyvyyden laskiessa. Palveluiden tarpeen kasvuun sopeutuminen on kivulloista.
Panelisteilta kysyttiin myös, missä tilanteissa he ovat jääneet miettimään, tuliko tehtyä oikeita päätöksiä, mutta tälle kohdalle oli harmillisen vähän aikaa.
Kansalaiset päättäjien pöytään
Diakoniatyö ja järjestöjen tekemä työ saivat politiikoilta tunnustusta. Diakoniatyön asiantuntemukselle olisi varmaan tilausta päättäjien keskuudessa – sille ruohonjuuritason kokemukselle, miten eri päätökset vaikuttavat ihmisten arjessa. Diakoniatyön vahvuus on ihmisen elämäntilanteen kokonaisvaltainen näkeminen, ei pelkästään yksittäisen viraston vinkkeli. Jäinkin pohtimaan, miten saisimme tätä asiantuntemusta enemmän kuuluviin ja valjastettua päätöksenteon tueksi? Pitkäjänteisyyttä ja verkostojen luomista se ainakin vaatii, on tullut nähtyä.
Arvokkaan lisän keskusteluun toi nuori kokemusasiantuntija Joonatan Nsukami (kuvassa), joka kysyi päättäjiltä, mitä he aikovat tehdä nuorten tilanteen parantamiseksi ja nuorten äänen esiin saamiseksi. Vastaajat nostivat esiin koulutuksen, perheiden tukemisen, harrastustuen ja mielenterveyspalvelut.
Henrik Wikström (RKP) painotti arjen sujuvuuden merkitystä. Ennaltaehkäisy olisi mielestäni ansainnut enemmän huomiota: mitä kaikkea voidaan ja tulee tehdä, jotta nuoren tai perheen tilanne ei pääse kriisiytymään? Entä jos koulussa olisi riittävästi aikuisia ja kuulevia korvia? Jos meillä olisi sellainen kulttuuri, että arjessa kysytään ja kuunnellaan kuulumisia ja tuen pyytäminen ei ole heikkoutta? Tämä tietysti edellyttää meiltä kaikilta yhteisvastuuta toisistamme.
Muun muassa Sari Essayah (Kristillisdemokraatit) painotti nuorten oman äänen kuulemista. Helsingin diakoniatyöhön on palkattu kokemusasiantuntijoita ja heitä ollaan palkkaamassa lisää, mikä on tämänkin keskustelun perusteella oikea kehittämissuunta. Voisiko seurakunta ylipäänsä olla sillanrakentaja erilaisille ihmisryhmille ja sukupolville? – ymmärryksen lisäämistä tässä ajassa totisesti tarvitaan.
Keskustelussa todettiin päättäjien roolista myös, että vaikka eteen tulee koko ajan vaikeita asioita, niin nuorille luodaan turvaa näyttämällä, että asiat pystytään ratkomaan ja näin pääsemään eteenpäin.
– Tulevaisuutta ei voi rakentaa rakentamatta toivoa. Se tulee myös eduskuntavaaleissa muistaa, arkkipiispa Luoma osuvasti päätti keskustelun.
Arvokeskustelussa poliitikoilta kysyttiin myös puolueiden arvoista samoin kuin globaalista vastuusta ja uskonnonvapaudesta. Lue lisää Kirkko ja kaupungin jutusta. Twitterissä #arvokeskustelu
- Kirkon arvokeskustelu peräänkuulutti tulevaisuudenuskon vahvistamista - 03.03.2023
- Millainen on diakoniatyöntekijän työpäivä? - 30.08.2021
- Mitä se diakoniatyö oikein on? - 25.09.2020
