Onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Hyväksyttäviä vastauksia ovat molemmat: kyllä ja ei. Kysymykseen saa vastauksen kyllä, jos vastaaja on kohdannut diakoniatyöntekijän haastavassa elämäntilanteessaan ja saanut apua. Kieltävän vastauksen kuulee silloin, kun vastaaja ei ole ollut tietoinen diakoniatyön mahdollisuuksista.
Diakoniatyöntekijänä hätkähdän aina kuullessani ihmisiltä tai mediasta arvailuja, jopa epäilyjä, kirkon diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa. Meidän tekemämme diakoniatyö 150 vuoden aikana on ollut harvinaisen näkymätöntä ihmisten keskuudessa, jos tänäänkin ihminen kysyy:” Mikä/kuka on diakoni?” Kysyykö kukaan enää: ”Mikä/ kuka on pappi?” Ei varmasti kysy.
En syyttele ketään, mutta asetun kysyjän vierelle kulkemaan ja kertomaan jälleen kerran, mitä diakonia on:
”Diakonian ideana on auttaa ihmistä siellä, missä muu apu ei häneen yllä. Tuoda toivoa sanoin ja teoin silloinkin kun maailma ympärillä horjuu ja yhä vaikeammin ennakoitava tulevaisuus kuormittaa mieltä.”
Ja minulta kysellään: Onko mahdollista, että diakoniatyö auttaa häntäkin, joka ei kuulu kirkkoon? Onko todella niin, että voin olla kirkossa vapaaehtoisena? Käyttekö katsomassa palvelutalossa vanhaa äitiäni, joka haluaisi jutella elämästään? Miten on mahdollista, että autatte jokaista alueellanne asuvaa? Kysymysten lista on loputon. Ja Suomi on pitkä maa, mutta toistaiseksi on mahdollista työskennellä seurakuntadiakoniassa kunnan ja seurakunnan rajapinnassa muutoskykyisinä ja elinvoimaisina. Mutta onko diakoniatyö oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Kulkutaudeista koronaan
Maassamme on eletty kohtalokkaita vuosia, nälänhädän ja kulkutautien runnellessa kansaa. Suomessa ei edes ollut ajatusta kunnallisesta terveydenhuollosta tai sosiaaliavusta 150 vuotta sitten, jolloin maamme ensimmäinen diakonissa vihittiin virkaan. Seuraavaksi tulivat sotavuodet ja rajaseudun ongelmien riivaamat kansalaiset. Näihin inhimillisiin hädän huutoihin diakoniatyö oli valmiina vastaamaan lähimmäisenrakkauden pohjalta. Mentiin sinne, minne muut eivät menneet. Oltiin pioneereja tuntemattomassa maastossa. Tätä aukaistua latua pitkin ovat edenneet laaja-alaiset kuntien vastuulla toimivat peruspalvelujärjestelmät, mutta joidenkin oli oltava ensimmäisiä. Oltiinko ennen vanhaan rohkeampia astumaan esiin? Vai oliko hätä niin suuri, ettei toista vaihtoehtoa edes ajateltu?
Samalta lähimmäisenrakkauden pohjalta syntyi yli 70 vuotta sitten Yhteisvastuukeräys auttamaan nälkäänäkeviä lapsiperheitä ja edelleen se on tärkeä osa seurakuntien diakonista toimintaa. Meillä on maailma täynnä koronavelkaa, jota lapset ja nuoret kantavat mukanaan koko elämänsä. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen teema on ”Lahjoita mulle huominen!” Huolimatta tämän hetkisestä kulkutaudista ovat ihmiset ottaneet yhteisvastuukerääjän lämmöllä vastaan. Monet totesivat: ”Taas löysitte niin tärkeän keräyskohteen tai odotin jo kerääjää!”
Kenestä kello laitettiin käyntiin?
Olympialaisten juuri päätyttyä voi kysyä: ”Oliko urheilijan ajoitus oikea tai oliko valmennus kohdillaan?” Silloinhan kaikki meni nappiin, jos sai olla hän, kenestä ”kello laitettiin käyntiin”. Tämän kirjoituksen otsikolla kysyin samaa eli ajan ja paikan ajoitusta. 150 vuotta sitten laitettiin kello käyntiin diakoniasta. Muut tahot tulivat perässä tehden paljon hyvää ja tehden hyvää edelleen. Mutta jonkun oli oltava ensimmäinen.
Mitä sellaista työtä tehdään tämän päivän diakoniassa, missä olimme ensimmäisiä? Vapaaehtoistyön tarpeen kuuleminen sekä vapaaehtoistyön koulutus ja organisointi nousevat ensimmäisenä mieleeni. Voi olla, että tämän kohderyhmän olemme jo menettäneet uusille toimijoille, mutta mielestäni tehtäviä on kaikille. Toiseksi nousevat diakoniatyön mahdollisuudet tavoittaa alueen asukkaita jalkautumisten kautta. Soppatykeiltä lähti idea jalkautuvaan sosiaalityöhön muutama vuosi sitten.
Kolmanneksi ja hyvin tärkeäksi nostan oman työalueeni kauppakeskuksen, missä meillä on oma tila kohdata ihmisiä. Diakoniatyössä usein toimivat sellaiset paikat, mitkä eivät toimi muilla työmuodoilla. Meillä on oma Paikka, tila mihin voi tulla ilman kynnystä. Ilman tunnetta tarpeesta. Kauppakeskus on ollut alueella vuosikymmeniä, kirkko on ollut alueella vuosikymmeniä ja nyt nämä on mahdollista yhdistää diakonisin sitein.
Meillä on Länsi-Helsingissä myös jotain aivan uutta: Lännen Varustamo. Varustamon löydät alueeltamme: Haagasta, Kannelmäen Kaaresta, Munkkiniemestä sekä Pitäjänmäestä. Olemme osa Helsingin seurakuntien Varustamo-ketjua, mutta Lännen Varustamona olimme ensimmäisiä. Jos meistä laitettiin kello käyntiin, niin uskon, että muut tahot tulevat perässä omalla ainutlaatuisella tyylillään.
