Löylyissä

Kerrotaan että Paavo Ruotsalaisella oli perin omalaatuinen tapa hoitaa luokseen tulleiden ahdistuneiden miesten sieluja. Ensin painittiin, sitten saunottiin, sitten syötiin, ja lopulta keskusteltiin.

Talonpoikaisherätyksen keulakuva osoitti tuossa mallissa huimaa suomalaisen ihmisen – ehkä erityisesti juuri miehen – tuntemusta. Kun on yhdessä väännetty, ähkitty, vihdottu ja syöty, niin ollaan jo vähän niin kuin veljiä. Veljen kanssa voi käydä sitten luontevasti pohtimaan kysymyksiä tunnonrauhasta ja sielunpelastuksesta.

Tämä Paavon sielunhoitometodi nousi mieleeni kuukausi sitten, kun menin Sompasaunaan, Sompasaareen. Sompasauna on kaikille avoin ja ilmainen yleinen sauna, jota ylläpitää Sompasaunaseura ry. Puusaunaa saa lämmittää ja käyttää kuka tahansa ympäri vuorokauden. Helsinki palkitsi saunan myös Helsingin kulttuuriteko –palkinnolla 2015.

Oma saunakokemukseni Sompasaunalla oli mieleenpainuva. Koko rakennelma ilmentää hienoa yhteisöllisyyttä ja omatoimista, kaupunkilaista luovuutta. Ja erityisesti juuri yhteisöllisyys puhutteli. Lauteilla oli ilmeisen kantaporukan lisäksi yliopiston vaihto-opiskelijoita, lenkkeilijä, joku paikalle osunut pukumies, työtön työnhakija sekä venäläinen herra mäyräkoiransa kanssa. Siis elävän, ei juotavan.

Ensimmäiset ajatukset kotona, kun mietin saunareissuani olivat: a) näitä lisää ja b) tässäpä kirkolle sauma etsiytyä niiden miesten juttusille, joita ei kirkossa hirveästi muuten näy. Toivottavasti samantapaisia avoimia ja yhteisöllisiä saunoja saadaan lisää eri puolille kaupunkia. Ja jos kirkolla on jotain vaikutusmahdollisuuksia näissä asioissa, niitä kannattaa tukea. Ei julistuksen paikkoina, vaan ihmisten keskinäistä kohtaamista, hyvinvointia ja moninaisia keskusteluja tukevina paikkoina.

Paavon metodista paini-sauna-ruoka-keskustelu, olen kokeillut kirkon työntekijän roolissa kaikkia, joskaan en niin ohjelmallisesti yhteenkytkettyinä kuin aikoinaan Nilsiän Aholansaaressa tapahtui. Luontevin osa näistä on itselleni sauna. Ei tarvitse yrittää sen ihmeempää.