Kirje Helsingin kuntapäättäjille ja sellaisiksi aikoville
Helsingin hiippakunnan diakoneista puolet katsovat taloudellisen avustamisen kuuluvan diakoniatyöhön, vaikka se on yhteiskunnan ensisijainen tehtävä. Helsingissä myös kaksi kolmesta diakoniatyöntekijästä ajattelee, että taloudellisen avustamisen tulisi olla ohjausta ja neuvontaa, ei konkreettista rahan antamista. Helsingissä melkein 80 % diakonista taloudellista apua saavista pitää sitä subjektiivisena oikeutenaan, vaikka avun antaminen perustuu aina vähintään yksittäisen diakoniatyöntekijän tapauskohtaiseen harkintaan.
Hei kuntapäättäjä, täällä kirjoittaa Helsingin seurakuntien diakoniatyö!
Kerron ensin lyhyesti itsestäni. Minä olen työtä, jota toteuttavat sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutetut ihmiset. Kohtaan arjessani muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa eläviä, yksinäisiä, rikostaustaisia ihmisiä, rikosten uhreja ja heidän omaisiaan, ikäihmisiä, asunnottomia, lapsiperheitä, yksinhuoltajia, nuoria aikuisia, omaisuutensa menettäneitä, sisäilmaongelmille altistuneita, maahanmuuttajia ja muita erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia. Ja sitten sellaisia ihmisiä, jotka haluavat ihan vain tulla kohdatuksi. Se onkin päätyötäni – kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti ja arvostavasti.
Kirjoitan sinulle, koska minulla on suuri huoli. On kovin yleistä, että minun luokseni tulee ihminen jolla on hätä. Jääkaapissa on vain valo, tai pahimmassa tapauksessa ei sitäkään, koska lasku on jäänyt maksamatta ja sähköyhtiö on katkaissut sähköt. Ihminen on kyllä yrittänyt hakea laskun maksuun apua Kelalta. Joko apua ei ole tullut, koska ihmisen tulot ylittävät toimeentulotuen normin muutamalla eurolla, tai sitten lasku on maksettu Kelasta suoraan hänen tililleen sen sijaan että se olisi maksettu laskuttajalle. Ihmiselle ei ole tullut tätä tietoa ajoissa, ja hän on käyttänyt rahan muuhun elämiseen.
Ihmiselle on tullut maksumuistutus ja hän on hakenut tähän tukea sosiaalivirastosta harkinnanvaraisena toimeentulotukena. Jälleen sama juttu, joko tukea ei tule koska lasku on jo kertaalleen maksettu tai sitten raha maksetaan suoraan tilille. Ja taas raha kuluu sieltä muuhun kuin laskun maksuun. Tässä vaiheessa ihminen soittaa minulle ja sanoo, että kukaan ei auta. Sitten minä maksan laskun. Ihminen tulee kyllä autetuksi, mutta minä jään hämilleni. Tämä on yksi esimerkki siitä, mitä kohtaan säännöllisesti.
Miten tämä on mahdollista?
Haluaisin kysyä sinulta, miten tämä on mahdollista? Miten on mahdollista, että maailman onnellisimman maan pääkaupungissa ihmisellä ei ole ruokaa? Miten on mahdollista, että ihminen voi olla sellaisessa tilanteessa, että häneltä on vaarassa katketa sähköt kodistaan?
Yksi osa kokonaisuuttani on taloudellinen avustaminen, joka suunniteltiin väliaikaiseksi toimintamuodoksi 1990- luvun laman seurauksena. Miten on mahdollista, että vielä 30 vuotta myöhemmin minä jaan vuosittain yli 19000 ruokakassia ja maksan ihmisten laskuja ja myönnän osto-osoituksia kauppaan 1,4 miljoonan euron arvosta ? Missä kohtaa yhteys ihmiseen on katkennut niin, että tätä ei kohdata kokonaisuutena ja selvitetä sitä, missä ja miten hänen hätänsä syntyy?
En syytä sinua siitä, että et ole pitänyt huolta omistasi, koska olethan sinä. Siksi me olemmekin maailman onnellisin valtio. Luomassasi ja ylläpitämässäsi palvelujärjestelmässä on kuitenkin aukkoja, joita paikkaan joka viikko.
Muistathan
Muistathan, että kaupungissamme elää monta sellaista ihmistä, jotka tarvitsevat koulutusta ja apua esimerkiksi veroasioihin, taloudenhallintaan ja Kelan kanssa toimimiseen. Muistathan, että kaikki eivät osaa tai pysty käyttämään verkkopankkia, ja että kaikilla ei ole varaa soittaa Kelan palvelunumeroihin ja jonottaa.
Muistathan pitkän valtuustokokouksen viimeistä esitystä kuunnellessasi, että jokaisella ihmisellä on oikeus riittävään toimeentuloon, ruokaan, sosiaaliturvaan ja terveyteen. Sillä joka kerta, kun minun puoleeni kääntyy ihminen jolla ei ole ruokaa, nämä ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet.
Muistathan että näihin ihmisiin on investoitava nyt hinnalla millä hyvänsä, puolueesta riippumatta. Ihmiset ovat se, mikä tekee kaupungin – jos he eivät voi hyvin, ei kaupunkikaan voi. Minä jaan sinulle mielelläni kokemuksiani ja asiantuntemustani, mutta vastuu heikommasta on sinun.
Sinä olet tämän kaupungin ylin päättäjä. Älä jätä ihmisiäsi yksin.
Yhteistyöterveisin
Helsingin seurakuntien diakoniatyö
Lähteet:
Alava, H., Kela, A., Nikkanen, A. & Paloviita, P. 2020. Diakoniabarometri 2020. Aina uuden edessä. Suomen ev.lut.- kirkon julkaisuja 88. Kirkkohallitus. Verkkojulkaisu saatavilla ISSN 2341-9407
Kirkon tilastot. Seurakuntien toimintatilasto 2020. Helsingin hiippakunta/diakonia. Saatavilla https://www.kirkontilastot.fi/viz.php?id=125
Kuvat: https://pixabay.com/fi/
- Diakonisen kohtaamisen erityisyys - 01.11.2023
- Onnellista paikkaa etsimässä - 17.05.2023
- Kelpoisuusvaatimuksena empatia - 08.03.2023