Diakoniatyöntekijä ojentaa leipäkassia

Mitä se diakoniatyö oikein on?

Diakonia – niin se on sitä kirkon auttamistyötä, juu tosi tärkeää, sanoo aika moni. Apua ja tukea eri muodoin hädän hetkellä. Mutta mitä se diakoniatyö ihan käytännössä on? Pääsin päiväksi perehtymään Malmin seurakunnassa työskentelevän diakoniatyöntekijän Elise Hartosen arjen työhön.

Elisen työkenttänä on Malmin seurakunnan pohjoiset alueet eli Tapulikaupunki, Puistola ja Jakomäki. Suuri osa hänen työstään on alueen asukkaiden kohtaamista ja keskusteluapua, yhteisöruokailujen järjestämistä ja ylipäätään alueen asukkaiden kanssa yhdessä tehtävää työtä.
– Seurakunnassa puhumme yhteisötyöstä. Olemme kiinnostuneita yhteisöstä, jossa toimimme, ja haluamme olla osa sitä.

Malmin diakoniatiimissä osa tiimiläisistä keskittyy Elisen tavoin yhteisötyöhön toisten erikoistuessa taloudelliseen auttamiseen. Lisäksi hän kehittää ja koordinoi diakonian vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä Oulunkylän ja Pakilan seurakuntien kanssa.
– Työpäiväni vaihtelevat todella paljon. Tässä yksi elokuinen torstaipäivä, joka oli hektinen ja pitkä, sanoo Elise.

Koronakevään oppeja ja syksyn suunnittelua

Klo 9. Työpäiväni alkoi Malmin diakoniatiimin kokouksella. Useimmat meistä olivat paikan päällä Varustamossa Malmin Pekanraitilla, ja osa osallistui etäyhteydellä. Ajankohtaiskatsauksen jälkeen keskustelimme, mitä huomioita jäi koronakeväästä. Kävimme läpi, mitä syksyllä on tulossa ja miten seurakunnan linjaukset toiminnan järjestämisestä koronarajoitukset huomioon ottaen vaikuttavat työhömme. Mukana oli myös seurakunnan viestinnän edustajia, joilta kuulimme muun muassa tulevasta viestintäkampanjasta.

Klo 11. Kiiruhdin Malmin kirkolle hakemaan vahvistimen ja mikrofonin ja kiikutin ne Tapulikaupunkiin illan tapahtumaa varten. Sovin seurakuntamme papin kanssa palaverista liittyen uuden sururyhmän aloittamiseen myöhemmin syksyllä, mikäli koronatilanne sallii. Olemme järjestämässä päihdesensitiivistä ryhmää eli se on tarkoitettu ihmisille, joiden läheinen on kuollut päihteisiin.

Pinkkiin huppariin ja vihreään virkapaitaan pukeutunut nainen istuu kahvilassa
Elise Hartonen tapaa alueen asukkaita siellä missä ihmiset liikkuvat, jatkossa vaikkapa Malmin Varustamossa Pekanraitilla.

Asiakastapaamisia

Klo 12. Asiakkaan kanssa ennalta sovittu tukikeskustelu puhelimitse. Juttelimme hänen kuulumisistaan. Selvitin hänen taloudellista tilannettaan ja kerroin diakonian avustamismahdollisuuksista. Haasteellisiin tilanteisiin kun liittyy usein myös toimeentulohuolia.

Klo 14. Menin Jakomäen kirkon pihalle ennalta sovittuun tapaamiseen. Vein asiakkaalle myöntämäni osto-osoituksen ja juttelimme vähän aikaa muistakin asioista.
– Hengellisyys antaa voimaa työhöni. Se on aina läsnä ihmisen kohtaamisessa, joko niin, että asiakas pyytää rukousta tai taustalla siten, että jokainen voisi kokea olevansa arvokas Jumalan luomana. Saan myös itse rukouksesta voimaa. Voin rukolla ennen asiakastapaamista ja myös sen jälkeen.

Klo 15. Poikkesin kotona hakemassa unohtamani vihreän virkapaidan ja jatkoin matkaa Tapulin seurakuntakodille, jossa oli alkamassa paikallinen Taiteiden yö –tapahtuma. Meillä on innokkaiden vapaaehtoisten joukko, joista suurin osa on tapulilaisia. He luotsaavat yhteistä olotilaa Tapulin olohuonetta. Valmistelimme paikkoja yhdessä suntion ja vapaaehtoisten kanssa.

Yksin ei tarvitse jäädä

Klo 16-19. Sää suosi ulkoilmatapahtumaa, joka kokosi liki 70 kävijää. Leppoisassa tunnelmassa kuulimme paikallista laulajaa ja runoilijaa, ja vapaaehtoisemme tarjosivat kahvin lisäksi muurinpohjalettuja ja hilloa. Toimin tapahtuman juontajana ja tapasin alueen asukkaita, Ai miksikö tällainen työ nähdään meillä tärkeänä? Haluamme mahdollistaa asukkaille tilaisuuksia tulla yhteen. Tällaisissa tapahtumissa voi tulla hyviä ja yllättävänkin syviä keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei ehkä muuten kohtaisi. On tärkeää, että joku kysyy, mitä kuuluu.

Diakonian kannalta ajattelen myös, että asukkaiden on tarvittaessa helpompi ottaa yhteyttä, kun on jo kerran nähty. Seurakunta saa kasvot. Yhteydenottokynnys avun hakemiseksi on muuten monelle tosi korkea. Keskusteluavun idea ylipäänsä on, että ihmiset voivat tulla nähdyksi ja heidän elämäntarinansa kuulluksi. Yksin ei tarvitse jäädä.

Teksti ja kuvat: Eila Jaakola

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Luonto hoitaa ja hoivaa

    Jaa myös muille: 90 Jakoa Lisää ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi ja kutsuu elohon.” Perinteisesti luonto merkitsee suomalaisille paljon. Yhteiskunnan muutokset, erityisesti kaupungistuminen,  ovat kuitenkin heikentäneet luontoyhteyttämme. Vaikka itse olen maalta kotoisin ja asunut vain muutaman vuoden Helsingissä, koen…

  • Lohdun läsnäolo – diakoniatyöntekijän merkitys ihmisen rinnalla

    Jaa myös muille: Lisää Diakoniatyöntekijälle soitetaan pääosin hädän hetkellä. Yleisimpiä syitä on rahojen riittämättömyys ruokaan ja lääkkeisiin, Kelan ja sosiaalitoimen päätösten viivästyminen tai ennakoimattomat elämäntilanteet, jotka vaikuttavat äkillisesti taloudelliseen tilanteeseen. Suru, yksinäisyys ja ahdistuneisuus ovat myös yleisiä syitä, jolloin käännytään diakoniatyöntekijöiden puoleen. Diakoniatyöntekijä pystyy monessa tilanteessa vastaamaan ihmisen hätään nopeammin kuin muut auttavat tahot. Aineellisen…

  • Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

    Jaa myös muille: 108 Jakoa Lisää Jos menetän toivoni tänään Keneltä voisin hakea apua hätään? Muistanko enää, miltä maailma näytti ennen kuin pandemia meidät alleen peitti? Meille sanottiin, että se olisi väliaikaista. Milloin olen viimeksi nähnyt opiskelukavereita? Katson vaihtuvia tuhon uutisia maailmalta. Tuntuvatko murheeni ruoasta turhalta? Kaveri ojensi kirkon työntekijän numeron. Voinko soittaa ja kertoa…

  • Kuka jää kuulematta?

    Jaa myös muille: 115 Jakoa Lisää Olen kuullut jo useammalta Kelan toimeentulotukipäätöksen saaneelta, että päätöksessä kehotetaan etsimään halvempaa asuntoa – muuten ei vuokraa tulla jatkossa huomioimaan täysimääräisenä. Ahdistava tilanne: moni maksaisi mielellään pienempää vuokraa, asuisikin ahtaammin, mutta kun tyhjästä on paha nyhjäistä. Juuri pienimmistä asunnoista on kovin pula ja juuri alta 700€ ei vapaata vuokra-asuntoa…

  • Unohdetut yhteiskunnan reunalla

    Jaa myös muille: Lisää Yhteiskuntamme kulkee eteenpäin nopeaan tahtiin. Teknologia kehittyy, palvelut digitalisoituvat ja yhä useampi meistä saa äänensä kuuluviin sosiaalisessa mediassa tai poliittisessa keskustelussa. Samaan aikaan toiset jäävät yhä kauemmas tästä yhteisestä kehityksestä. Yhä useammat jäävät sivuun, katveeseen ja jopa näkymättömiin. Diakoniatyössä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka kokevat jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Taloudellinen ahdinko, yksinäisyys, mielenterveysongelmat…

  • Pimeät huoneet

    Jaa myös muille: 134 Jakoa Lisää Pelkäsin pienenä pimeää. Pelkäsin mörköä, joka asuu sängyn alla. Isoveli katsoi elokuvan Tappajahai. Minua kiellettiin katsomasta, mutta halusin näyttää rohkeuteni veljelleni ja katsoin elokuvan kielloista huolimatta. Yöllä tuolin päällä ollut vaatemytty muuttui haiksi. Piti sytyttää ja sammuttaa valot monta kertaa, jotta sain varmuuden siitä, ettei se ollut hai. En…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.