Diakoniatyöntekijä ojentaa leipäkassia

Mitä se diakoniatyö oikein on?

Diakonia – niin se on sitä kirkon auttamistyötä, juu tosi tärkeää, sanoo aika moni. Apua ja tukea eri muodoin hädän hetkellä. Mutta mitä se diakoniatyö ihan käytännössä on? Pääsin päiväksi perehtymään Malmin seurakunnassa työskentelevän diakoniatyöntekijän Elise Hartosen arjen työhön.

Elisen työkenttänä on Malmin seurakunnan pohjoiset alueet eli Tapulikaupunki, Puistola ja Jakomäki. Suuri osa hänen työstään on alueen asukkaiden kohtaamista ja keskusteluapua, yhteisöruokailujen järjestämistä ja ylipäätään alueen asukkaiden kanssa yhdessä tehtävää työtä.
– Seurakunnassa puhumme yhteisötyöstä. Olemme kiinnostuneita yhteisöstä, jossa toimimme, ja haluamme olla osa sitä.

Malmin diakoniatiimissä osa tiimiläisistä keskittyy Elisen tavoin yhteisötyöhön toisten erikoistuessa taloudelliseen auttamiseen. Lisäksi hän kehittää ja koordinoi diakonian vapaaehtoistoimintaa yhteistyössä Oulunkylän ja Pakilan seurakuntien kanssa.
– Työpäiväni vaihtelevat todella paljon. Tässä yksi elokuinen torstaipäivä, joka oli hektinen ja pitkä, sanoo Elise.

Koronakevään oppeja ja syksyn suunnittelua

Klo 9. Työpäiväni alkoi Malmin diakoniatiimin kokouksella. Useimmat meistä olivat paikan päällä Varustamossa Malmin Pekanraitilla, ja osa osallistui etäyhteydellä. Ajankohtaiskatsauksen jälkeen keskustelimme, mitä huomioita jäi koronakeväästä. Kävimme läpi, mitä syksyllä on tulossa ja miten seurakunnan linjaukset toiminnan järjestämisestä koronarajoitukset huomioon ottaen vaikuttavat työhömme. Mukana oli myös seurakunnan viestinnän edustajia, joilta kuulimme muun muassa tulevasta viestintäkampanjasta.

Klo 11. Kiiruhdin Malmin kirkolle hakemaan vahvistimen ja mikrofonin ja kiikutin ne Tapulikaupunkiin illan tapahtumaa varten. Sovin seurakuntamme papin kanssa palaverista liittyen uuden sururyhmän aloittamiseen myöhemmin syksyllä, mikäli koronatilanne sallii. Olemme järjestämässä päihdesensitiivistä ryhmää eli se on tarkoitettu ihmisille, joiden läheinen on kuollut päihteisiin.

Pinkkiin huppariin ja vihreään virkapaitaan pukeutunut nainen istuu kahvilassa
Elise Hartonen tapaa alueen asukkaita siellä missä ihmiset liikkuvat, jatkossa vaikkapa Malmin Varustamossa Pekanraitilla.

Asiakastapaamisia

Klo 12. Asiakkaan kanssa ennalta sovittu tukikeskustelu puhelimitse. Juttelimme hänen kuulumisistaan. Selvitin hänen taloudellista tilannettaan ja kerroin diakonian avustamismahdollisuuksista. Haasteellisiin tilanteisiin kun liittyy usein myös toimeentulohuolia.

Klo 14. Menin Jakomäen kirkon pihalle ennalta sovittuun tapaamiseen. Vein asiakkaalle myöntämäni osto-osoituksen ja juttelimme vähän aikaa muistakin asioista.
– Hengellisyys antaa voimaa työhöni. Se on aina läsnä ihmisen kohtaamisessa, joko niin, että asiakas pyytää rukousta tai taustalla siten, että jokainen voisi kokea olevansa arvokas Jumalan luomana. Saan myös itse rukouksesta voimaa. Voin rukolla ennen asiakastapaamista ja myös sen jälkeen.

Klo 15. Poikkesin kotona hakemassa unohtamani vihreän virkapaidan ja jatkoin matkaa Tapulin seurakuntakodille, jossa oli alkamassa paikallinen Taiteiden yö –tapahtuma. Meillä on innokkaiden vapaaehtoisten joukko, joista suurin osa on tapulilaisia. He luotsaavat yhteistä olotilaa Tapulin olohuonetta. Valmistelimme paikkoja yhdessä suntion ja vapaaehtoisten kanssa.

Yksin ei tarvitse jäädä

Klo 16-19. Sää suosi ulkoilmatapahtumaa, joka kokosi liki 70 kävijää. Leppoisassa tunnelmassa kuulimme paikallista laulajaa ja runoilijaa, ja vapaaehtoisemme tarjosivat kahvin lisäksi muurinpohjalettuja ja hilloa. Toimin tapahtuman juontajana ja tapasin alueen asukkaita, Ai miksikö tällainen työ nähdään meillä tärkeänä? Haluamme mahdollistaa asukkaille tilaisuuksia tulla yhteen. Tällaisissa tapahtumissa voi tulla hyviä ja yllättävänkin syviä keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei ehkä muuten kohtaisi. On tärkeää, että joku kysyy, mitä kuuluu.

Diakonian kannalta ajattelen myös, että asukkaiden on tarvittaessa helpompi ottaa yhteyttä, kun on jo kerran nähty. Seurakunta saa kasvot. Yhteydenottokynnys avun hakemiseksi on muuten monelle tosi korkea. Keskusteluavun idea ylipäänsä on, että ihmiset voivat tulla nähdyksi ja heidän elämäntarinansa kuulluksi. Yksin ei tarvitse jäädä.

Teksti ja kuvat: Eila Jaakola

Viimeisimmät artikkelit Kirjoittanut Eila Jaakola (see all)

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your kommentti data is processed.