Oma koti kullan kallis

Perjantai kääntyy iltapäivään. Kiireinen työviikko ja perheen pyörittämisen touhut ovat vaatineet veronsa. Kaipaan lepoa ja tarvitsen omaa rauhaa. Haluan kotiin. Kävelen metron liukuportaita alas.

Penkillä nukkuu likaisissa vaatteissa mies. Hän on käpertyneenä kylmässä, lopen uupunut ja yksin. Katson miestä, teen niin kuin lukuisat muutkin, kävelen ohi. En halua häiritä, en tiedä mitä voisin tehdä. Koen piston sydämessäni, kuinka pieniä ovatkaan omat murheeni. Kuinka paljosta saan olla kiitollinen. Minulla on työ, jolla pystyn elättämään itseni ja perheeni. Minulla on oma koti, paikka jossa saan levätä turvassa, paikka josta ammentaa voimaa. Minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni, jotka kannattelevat minua ja minä heitä. Entä jos asiat olisivat menneet toisin?

Asunnottomuuden syyt ovat moninaiset. Usein taloudellinen niukkuus ja toisaalta vuokrien korkeus voivat pienituloisilla johtaa vuokrarästeihin ja pahimmillaan lopulta häätöön. Kaikilla meillä ei ole vahvoja tukiverkkoja, jotka kannattelisivat ja auttaisivat kriisissä. Ihminen jää oman onnensa nojaan.

Taustalla voi olla myös muita elämänhallinnan ongelmia, kuten pitkäaikaistyöttömyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia. Toisaalta voi kysyä, kumpi tuli ensin, muna vai kana? Johtiko asunnottomuus näihin ongelmiin vai päinvastoin? Ovatko päihteet vain selviytymiskeino sietämättömässä arjessa? Kuinka kauan sinun mielenterveytesi kestäisi ilman paikkaa, jossa levätä?

Kenellä on oikeus omaan kotiin?

Lain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Asunnottomuus on aina äärimmäisen vakava elämänkriisi, joka kasaa ongelmia laajasti. Asunto ensin -periaatteen mukaan ihmiselle tarjotaan ensin asunto – koti omilla avaimilla ja vuokrasopimuksella. Vasta sen jälkeen voi alkaa asunnottomuuden tuottamien ongelmien hoitaminen ja kuntoutuminen.

Asunnoton ei ole identiteetiltään asunnoton. Hän on vakavassa kriisissä oleva ihminen, joka on tippunut yhteiskunnan kaikkien tukiverkkojen läpi. Hän on myös jonkun äidin aikuinen lapsi, jolla ei ole ketään joka auttaisi, tarjoaisi yösijan.

Kun ihminen joutuu viettämään yönsä roskalaatikossa, olemme yhteiskuntana heittäneet hänen koko ihmisarvonsa samaan laatikkoon.

Mene töihin ja ryhdistäydy -asenne on helppo, mutta näennäinen ratkaisu ohittaa ongelma. Jaksaisitko sinä lähteä virkeänä töihin ulkona vietetyn yön jäljiltä, päivä toisensa jälkeen?

Sinua tarvitaan

Pääkaupunkiseudulla asunnottomuus on suurinta. Useimmat ovat kertoneet olevansa valmiita lähtemään, minne päin Suomea vaan, kunhan saisivat asunnon sieltä. Samaan aikaan muuttotappiokunnissa asuntoja rapistuu tyhjillään. Räikeä epäkohta, johon tulisi
puuttua pikaisesti.

Ukrainan sota on herättänyt ihmisissä valtavan auttamisen halun. Tämä on ollut uskomattoman hienoa huomata. Ympäri Suomea tyhjiä asuntoja remontoidaan, siivotaan ja kalustetaan ennätysvauhtia ukrainalaisille pakolaisille, jotka ovat sodan takia menettäneet kaiken, myös kotinsa. Näin kuuluukin toimia, hädässä olevaa autetaan. Herää kuitenkin ajatus, miksi emme voineet koota voimiamme yhteisiin talkoisiin asunnottomien eteen jo aiemmin.

Tarvitsimmeko todella sodan herättämään meidät auttamaan lähimmäisiämme?

Voisimmeko tässä samassa hengessä, yhdessä löytää kodin myös asunnottomalle? Heitän pallon kunnille ja kuntalaisille. Älä kävele ohi. Anna ääni vaiennetulle. Älä hyväksy heitteillejättöä. Välitä ja toimi. Koti on ihmisoikeus.

Asunnottomat diakoniassa

VVA:n eli Vailla vakinaista asuntoa ry:n tilastojen mukaan Suomessa on lähes 4 000 asunnotonta. Ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa asuu vajaat 700 ihmistä. Asunnoton ei ole sama kuin sillan alla makaava alkoholisti. Asunnottomina on niin miehiä kuin naisia, nuoria ja vanhoja, myös perheitä.

Asunnottomille on tarjolla erityisdiakonian palvelut Hermannissa. Palvelut, joita ei yhdenvertaisuuden nimissä kuuluisi olla olemassakaan. Myllypuron kirkolla järjestetään kerran kuussa talviaikaan Kodittomien yö, jonne pääsee yöpymään, pesulle ja syömään kirkon turvaan. Tämä ei luonnollisesti riitä, mutta on monelle kävijälle henkireikä.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • ”Työntekijä katsoi minua silmiin”

    Jaa myös muille: 111 Jakoa Lisää ”Hei, tervetuloa, kappeliin pääsette tuosta ovesta.” ”Hei, tervetuloa, kappelin sisäänkäynti on tuossa..” Näitä lauseita toistamme satoja kertoja päivässä. Sanoja tärkeämpää on silmiin katsominen, hymy, ystävällisyys. Haluamme katseella osoittaa, että sinä olet tervetullut. Minä olen tässä sinua varten, jos tarvitset. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen ovat perustarpeitamme. Vastasyntynyt pieni lapsi etsii…

  • Kaikkien kaupunkien diakonit, liittykää yhteen! – diakoninen manifesti 

    Jaa myös muille: 118 Jakoa Lisää Kirkkojärjestyksessä linjataan seuraavaa: “Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.” (KJ4., §3.) Osallistuin syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyille Kirkon yhteiskuntapäiville. Päivät lähetettiin Malmilta, itselleni tutuilta hoodeilta niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Yksi päivien…

  • Kotiäitien kielikahvilassa unohtaa maailman hulluuden

    Jaa myös muille: 41 Jakoa Lisää Terveisiä kotiäitien kielikahvilasta! Se on paikka, jossa olen saanut kokonaan unohtaa maailman hulluuden ja tuntea luottamusta tulevaan. Tänä syksynä minusta on nimittäin usein tuntunut, että maailma on tullut hulluksi. Mutta ei siitä sen enempää, kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Eikä minua niistä jutuista huvita puhua, vaan kertoa jostain ihan…

  • Sateenkaaren tuolla puolen – kirkko, Pride ja rippikoulu

    Jaa myös muille: 146 Jakoa Lisää Olen ohjaamassa rippikoululeiriä. Rippikoulun nuoret ovat ihania – heillä on paljon kysymyksiä ja he haluavat kysymyksiinsä oikeita vastauksia. He elävät todeksi tärkeitä elämäntaitoja ja sitä, millaista on olla lähimmäisenä maailmassa. He oppivat sovituksesta, armosta ja siitä, kuinka jokainen heistä on Jumalan kuva ja siksi täydellinen. Olen tosi onnellinen jokaisesta…

  • Muurit välillämme

    Jaa myös muille: 39 Jakoa Lisää Seuraavan tekstin on kirjoittanut Vuosaaren seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä Mari Munne-Kärkelä. Mari on meillä vuorotteluvapaan sijaisena 23.9.2015 asti. Kiitos Mari tekstistäsi! _______________________________________________________________________ ”Maailma on muureja täynnä”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23.7.2015. Uutinen kertoi aitojen ja muurien rakentamisen lisääntyneen maailmassa. 2000-luvulla valtiot ovat rakentaneet fyysisiä esteitä rajojensa suojaksi pelätessään terrorismia ja hallitsemattomia…

  • ”Älä kävele ohi! Tarvitsen sinua”

    Jaa myös muille: 334 Jakoa Lisää Työskentelin viimeiset kolme vuotta Herttoniemen seurakunnan diakoniatyöntekijänä ja osana työtäni myös Myllypuron elintarvikejakelussa. Seuraava Mirjan tarina on fiktiivinen kertomus, joka on koottu oikeista tarinoista ja aidoista kohtaamisista Elintarvikejakelun kävijöiden kanssa. ”Seison leipäjonossa. Kylmä viima pyyhkii kasvojani, vettä ripottelee hiljalleen. Syksy on jälleen edessä. Kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet viime…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.