Yhteisöruokailujen monet kasvot

Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta yhteisöruokailujen maailmassa Oulunkylän seurakunnassa. Seurakunnan eri kirkoilla järjestetään viikoittain kolme yhteisöruokailua, jotka kutsuvat syömään yhteensä noin 200 ihmistä. Ruokailuissa tehdään kuitenkin paljon muutakin kuin vain syödään. Ne ovat paikkoja, joissa kohdataan seurakuntalaisia diakonin tuntosarvet valppaina.

Ruokailusta kerätään säännöllisesti kävijäpalautetta. Palautteesta saadaan tärkeää tietoa siitä, miten ihmiset viihtyvät ja mikä heitä ruokailuissa eniten puhuttelee. Kiinnostavin seikka kuitenkin lienee se, että suurin osa ruokailujen viikoittaisista ja kuukausittaisista kävijöistä käy muissa seurakunnan tilaisuuksissa vain satunnaisesti tai ei koskaan.

Ruokailut vastaavat kysymykseen seurakuntien tulevaisuudesta

Seurakunnat käyvät erityisesti Helsingissä parhaillaan läpi suuria muutoksia, ja yksi tärkeimmistä kysymyksistä kuuluu: ”Miten saamme tulevaisuudessa ihmiset kiinnittymään seurakuntaan ja kokemaan yhteyttä evankelis-luterilaiseen kirkkoon?”.

Yhteisöruokailut ovat tähän kysymykseen yksi vastaus. Ruokailut ovat toimintamuoto, jolla tavoitetaan viikkotasolla lähes kolminkertainen määrä alueen ihmisiä perinteisiin jumalanpalveluksiin verrattuna. Suurin osa palautteen antajista kokeekin, että yhteisöruokailuiden tärkeintä antia ei ole edes edullinen ruoka, vaan toisten ihmisten tapaaminen.

Ruokailut toimivat myös tärkeänä vapaaehtoistoiminnan alustana. Monet ruokailujen vapaaehtoisista kokevat juuri tätä kautta kiinnittyneensä erityisesti oman asuinalueen seurakuntayhteisöön. Yhdessä on kiva tehdä.

Ruokahuoltoa ja sielunhoitoa

Oulunkylässä diakonista palveluohjausta tehdään suhteessa yhteisöruokailuihin kahteen suuntaan. Diakonian yksilövastaanotoilta ohjataan syömään yhdessä ja ruokailuissa tunnistetaan diakonista apua tarvitsevia ihmisiä. Oulunkylän yhteisöruokailuissa pyritäänkin siihen, että paikalla olisi useampi seurakunnan työntekijä kohtaamassa ihmisiä mahdollisimman kiireettömästi ja matalalla kynnyksellä. Tilaa on myös hiljaisuudelle ja rukoukselle.

Ruokailuissa jaetaan myös hävikkiruokaa. Hävikkiruokajaon liityntä yhteisöruokailuihin on luonnollinen. Hävikkikassi vakauttaa vähävaraisten ruokahuoltoa ja toimii samalla kutsukorttina yhteiseen pöytään. Yhteisöruokailujen tärkeä tehtävä on varmistaa, että kukaan ei jää yksin tai ruuatta – ainakaan ruokailupäivänä.

Kuvat: Jani Laukkanen 2022