Timon tarina, osa 2: Pitäkää tunkkinne

Linkki Timon tarinan 1. osaan, Luottamus syntyy

Timo jatkoi elämäntarinansa läpikäymistä kotonaan diakoniatyöntekijän kanssa. Puhuminen sujui hyvin, sillä nyt tuntui olevan juuri oikea hetki siihen.

Nopealla aikataululla tullut irtisanominen oli järkyttänyt Timoa kovasti. Pahimman yli selvittyään hän kuitenkin hakeutui TE-palveluiden tarjoamaan Työnhakuvalmennukseen. Siellä hän oppi arvioimaan osaamistaan ja muotoilemaan sitä vakuuttavaksi työhakemukseksi ja ansioluetteloksi. Samalla hän aloitti päämäärätietoisen työhakemusten täyttämisen.

Pian Timolle valkeni, että siitä tulikin aikamoista tehdastyötä. Hakemus nro 34 tuotti viimein kutsun työhaastatteluun. Aiemmista ei kuulunut mitään muuta kuin postiluukun kilahduksia valintojen ratkettua. Nyt kuitenkin toivo heräsi ja Timo lähti toiveikkaana haastatteluun, kohti uutta työtä. Haastattelu jännitti samaan tapaan kuin nuorena kesätöitä hakiessa.

Rento jutustelu rekrytoijien kanssa meni Timon mielestä hyvin ja vankkaa kokemusta kehuttiin kovasti. Luvattiin ottaa pian yhteyttä. Parin päivän kuluttua soitto tulikin. Timo sai kuulla, että oli kuulemma kovia hakijoita, eikä valinta tällä kertaa osunut Timon kohdalle.

Toinenkin haastattelupyyntö tuli jonkin ajan kuluttua. Sitäkin seurasi piinaava, toiveikas odotus. Ja pettymys. Toivon ja epätoivon vuoristorata tuli vielä muutaman rekrytointiprosessin kautta raastavan tutuksi, tuloksetta. Lopulta Timo alkoi luovuttaa. Ok. Pitäkää tunkkinne.

Epätoivo alkoi vallata mieltä. Kauppareissuilla oluen osuus kasvoi suhteessa muihin ostoksiin. Juominen pysyi suurelta osin kotioloissa, eikä siitä monet edes tienneet. Eihän Timolla juuri ketään ollutkaan.

Elämä oli typistynyt yhä pienemmäksi. Sosiaaliset suhteet olivat vähentyneet yksi toisensa jälkeen työttömyyden pitkittyessä. Myös oman rakkaan pojan eroprosessin seuraaminen vaikeutti lähisuhteita. Eikä tosiaan päässyt syntymään uusiakaan työtoveruuksia. Työttömyysvuosien aikana Timo sai sentään ylläpidettyä arkirytmiään työllistymisen tukipalvelujen kautta. Niiden aikana Timo sai osakseen jonkinlaisia sosiaalisia suhteita, mutta se oli kovin pätkittäistä. Lyhyet työkokeilujaksot ja pari puolen vuoden palkkatukijaksoa eivät voineet tuottaa kovin tiiviitä ihmissuhteita. Yksinäisyyden kokemus alkoi syventyä.

Työnhaku jatkui kymmenen vuotta enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Vahvimmat yksinäisyyteen yhdistyvät kokemukset tulivat Timon tilanteessa esiin siinä vaiheessa, kun eläkepäätös tipahti postiluukusta. Masennus, surullisuus ja ikävystyminen alkoivat turruttaa mieltä. Timo alkoi erakoitua yhä enemmän kaksioonsa, eikä aiemmin tärkeä kitaransoittokaan enää kiinnostanut yhtään. Lopulta Timolla ei ollut motivaatiota lähteä kotoaan kuin lähikauppaan, jonka edustalla hän sitten oli jäänyt juttelemaan diakoniatyöntekijän kanssa.

Kun Timo oli kuvaillut elämäntarinaansa reilun tunnin verran, diakoniatyöntekijä kaivoi laukustaan esitteen juuri viikon päästä alkavasta valmennuksesta. Hän arveli sen soveltuvan hyvin Timon tilanteeseen ja ehdotti, että Timo kuulostelisi rauhassa tarjousta ja tutustuisi esitteeseen pari päivää rauhassa.

Tämä vaikutti Timosta hyvältä ajatukselta. Lopuksi sovittiin, että diakoniatyöntekijä pistäytyisi Timon luona kolmen päivän päästä juttelemassa, miltä valmennustarjous olisi alkanut tuntua.

Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!


Haluatko lisää? Tilaa tieto uusista artikkeleista sähköpostiisi!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös...

  • Opiskelijoiden taloudellinen ahdinko: väliaikaista vai pysyvää?

    Jaa myös muille: 108 Jakoa Lisää Jos menetän toivoni tänään Keneltä voisin hakea apua hätään? Muistanko enää, miltä maailma näytti ennen kuin pandemia meidät alleen peitti? Meille sanottiin, että se olisi väliaikaista. Milloin olen viimeksi nähnyt opiskelukavereita? Katson vaihtuvia tuhon uutisia maailmalta. Tuntuvatko murheeni ruoasta turhalta? Kaveri ojensi kirkon työntekijän numeron. Voinko soittaa ja kertoa…

  • Julkinen anteeksipyyntö teki vaikutuksen

    Jaa myös muille: 171 Jakoa Lisää Espoon seurakuntien diakonian vaikuttajaryhmä järjesti paneelikeskustelun viime lokakuussa. Teemana oli Kuka kuuntelee köyhää lasta. Keskustelu järjestettiin kauppakeskus Isossa Omenassa, Palvelutorin stagella. Tavoitteenamme oli tuoda päättäjille esiin tilanteita ja ihmisten kertomuksia, niitä mitä diakonian arkinen avustustyö kohtaa. Saimme hyvät paneelikeskustelijat mukaan erilaisine taustoineen. Pidimme ja pidämme tärkeänä, että päättäjät ja…

  • Kuka auttaa väliinputoajaa?

    Jaa myös muille: 37 Jakoa Lisää   ”Mitä minulle tapahtuu?”, kysyy vanhus, joka pelkää meneillään olevan vanhuskeskustelun murtamana palvelutaloon joutumista. Kuka vastaa neuvottomien kysymyksiin? Missä autetaan yksinäisiä kotinsa sotkuisuuteen unohtuneita kansalaisia? Kuka kuulee alavireisen ihmisen tuskan? Kuka auttaa vähävaraista löytämään näppäriä keinoja arjesta selviytymiseen? Missä oppii valmistamaan edullisia ja terveellisiä aterioita? Mistä löytää ihmisiä, joiden…

  • Toivoton tapaus!

    Jaa myös muille: Lisää Hirveä sanapari. Toivoton. Tapaus. Ensimmäinen sana riistää, toinen alentaa. Sellaista ei ole, siitä haluan pitää kiinni. En suostu tinkimään. Vaikeaa se on, sitä en kiellä. Toivottomaksi en silti suostu. En. Toivotonta tapausta en kohtaa. Okei. En pysty siihen. Huomaan kyynistymisen vaanivan helposti nurkan takana. Koulutustakin on, oikein kelpoisuus diakoniksi, sanotaan. Toivottomuuden…

  • Turvaverkko-projekti ottaa koppia haavoittuvassa asemassa olevista turvapaikanhakijoista

    Jaa myös muille: 81 Jakoa Lisää Puhelin soi. Vastaan. Toisessa päässä puhuu henkilö, joka on huolestunut afganistanilaisesta sedästään. Setä on perheenisä, jonka muu perhe, vaimo ja lapset, ovat saaneet Suomesta oleskeluluvan, mutta isä on palautusuhan alla. Hänet uhataan palauttaa takaisin kotimaahansa Afganistaniin, joka ei ole turvallinen ja jossa hän joutuisi elämään erossa perheestään. Saamme varattua…

  • Kuka kuuntelee köyhää espoolaista?

    Jaa myös muille: 190 Jakoa Lisää Helsingissä ja Espoossa asuu paljon hyvätuloisia ihmisiä.  Kysymys kuuluu miten pienituloinen tai eri syistä taloudelliseen ahdinkoon joutunut pärjää hyväosaisten kaupungissa? Miten elämisen ja asumisen kustannuksista voi selvitä, kun sopivaa työtä ei löydy ja yhteiskunnan tuki haavoittuvassa asemassa oleville pienenee samaan aikaan kustannusten nousun kanssa? Hallituksen tekemien leikkausten vaikutukset kohdistuvat…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.