Kaikki mukaan – Timon tarinan jälkikirjoitus

Aloitin neliosaisen Timon tarina -blogikirjoitusten sarjan normaalioloissa. Tarinan aikana olot muuttuivatkin poikkeukselliseksi korona-ajaksi. Jatkoin kuitenkin normaalioloihin sijoittuvaa tarinaa, jossa Timolle avautui diakoniatyön kautta uusi suunta.

Timon tarinassa jalkautuva työ, yksilökohtainen kotikäyntityö, yhteisövalmennus ja matalan kynnyksen toiminta auttoivat Timoa rakentamaan uutta suuntaa elämälleen. Timo oli samalla mukana helsinkiläisen diakoniatyön kehittämisvaiheessa, jossa auttamistyötä suunnataan yhä enemmän yhteisöllisyyttä korostavaan ja kansalaisosallisuutta vahvistavaan suuntaan.

Kun pohdin käsitettä kansalaisosallisuus, mieleeni tuli lukemani Yhteiskuntapolitiikka -lehden vuonna 2016 julkaistu artikkeli, jossa puhutaan sosiaalisesta osallisuudesta. Artikkelissa todetaan, että sosiaalisen osallisuuden käsite sisältää osallisuutta ja kuulumista yhteisöön ja että matalan kynnyksen palvelut tarjoavat usein kohtaamismahdollisuuksia ja uusia ihmissuhteita. (Leemann & Hämäläinen 2016)

Juuri tuon sosiaalisen osallisuuden ylläpitämisen ja vahvistamisen koen olevan kansalaisosallisuuden ydintä. Erityisen keskeistä ajattelen sen olevan niiden kohdalla, jotka tarvitsevat erityistä tukea kansalaisosallisuutensa rakentumiseen.

Tarvitaan erilaisia kohtaamispaikkoja, joissa kansalaisosallisuuden kokemus saa kasvaa rauhassa ja yhdessä toisten kanssa. On tärkeää pitää matalan kynnyksen paikat myös avoimina erilaisten porukoiden kohtaamiselle. Tämä voi edesauttaa erilaisista lähtökohdista olevien keskinäisen ymmärryksen lisääntymistä. Näin erityistä tukea kaipaavat voivat saada spontaanisti tukea muilta kohtaamispaikassa käyviltä.

Kun kohtaamispaikkoja kehitetään entistäkin avoimempaan suuntaan, kansalaisosallisuus pääsee rakentumaan myös erityistä tukea tarvitsevien kohdalla kuin varkain. Näin auttamisen ammattilaisetkin voivat saada merkittävää yhteisön tukea pitkäjänteiselle kansalaisosallisuutta vahvistavalle työlleen.

Koen, että kansalaisosallisuus pääsee parhaiten syntymään ja kanavoitumaan sellaisen toiminnan kautta, jossa annetaan riittävästi päätäntävaltaa ja osallisuuden mahdollisuutta kaikille. Aito kumppanuus syntyy silloin, kun se otetaan todesta palkattujen työntekijöiden, vapaaehtoisten vastuunkantajien sekä kaikkien kävijöiden kesken. Vain sitä kautta toiminnan omistajuuden kokemus syntyy kaikille toiminnan toteutuksesta vastaaville ja siinä mukana oleville.

Kaikki voidaan ottaa mukaan.